Käytetyt erikoisuudet: GAZ Pobeda vie Popedan viimeiseen festarikesään

Itäautosta inspiroitunut Popeda-yhtye aloittaa pian viimeisen kesänsä. Syyskuussa yhtye laittaa pillit pussiin, ainakin nykyisessä muodossaan.

Neuvostoliittolaisen GAZ-autotehtaan Pobeda tuli Suomessa monille tutuksi, sillä sitä tuotiin runsaasti Suomeen 1940- ja 50-luvuilla. Pobedan suosion takana olivat poliittiset syyt, sillä länsimaisten hyödykkeiden tuonti oli valuuttapulan vaivaamassa Suomessa ankarasti säännösteltyä.

Vaikka Pobedan tuotanto alkoi vuonna 1946, sen historia alkaa oikeastaan jo vuodesta 1943. Saksa oli juuri hävinnyt Stalingradin taistelun, josta alkoi sen perääntyminen itärintamalla. Tämä nosti mielialaa Neuvostoliitossa, ja uusi autoprojekti sai M20-nimen ohelle arkisemman lempinimen Pobeda, joka tarkoitti venäjäksi voittoa. Auton oli tarkoitus tulla myyntiin pikimmiten sodan loppumisen jälkeen.

Ensimmäinen prototyyppi saatiin valmiiksi sopivasti lokakuun vallankumouksen vuosipäiväksi vuonna 1944 ja varsinainen tuotanto alkoi vuonna 1946, eli vain vuosi sodan päättymisen jälkeen. Sodan päättymisestä huolimatta tuotannon aloittaminen oli vaikeaa taloudellisten ja teknisten vaikeuksien vuoksi. Vuoden 1946 loppuun mennessä valmistui vain 23 autoa, ja nekin yksittäin tuotettuina.

Massatuotantoon päästiin vasta huhtikuun lopulla vuonna 1947, mutta vaikeudet jatkuivat. Lokakuuhun 1948 mennessä, eli noin puolessatoista vuodessa valmiita autoja oli syntynyt vain 700 kappaletta. Neuvostoliittoa vaivasi pula laadukkaasta teräksestä, mikä teki autojen laadusta joka itänaapurin standardeilla mitattuna surkeaa. Tuotanto jouduttiin jopa lopettamaan hetkeksi hallituksen käskystä ja yrityksen johdolle jaeltiin potkuja.

Hankalien alkuongelmien jälkeen Pobeda-projekti saatiin kuitenkin käännettyä oikeille raiteille, ja siitä tuli sodanjälkeisen Neuvostoliiton elämän symboli. Pobeda sai jäädä historiaan ensimmäisenä neuvostoautona, jossa oli sellaisia herkkuja kuin suuntavilkut, kaksi sähköistä tuulilasinpyyhkijää, neljän pyörän hydrauliset jarrut, sähkölämmitin ja tehtaalla asennettu AM-radio. Nämä ominaisuudet tekivät siitä yleisen taksin niin Neuvostoliitossa kuin myös Suomessakin.

Pobeda oli varsin isokokoinen ilmestys ja se painoi noin 1 400 kg. Projektin lähtökohtana oli ollut hyvä etenemiskyky Neuvostoliiton huonoilla teillä, minkä seurauksena autossa oli vankka rakenne, isot pyörät, korkea maavara ja hitaaksi välitetty voimansiirto. Nämä ominaisuudet tekivät Pobedasta hyvän etenijän myös Suomen heikoilla kelirikkoteillä.

Pobedaa valmistettiin Neuvostoliitossa vuosien 1946-1958 aikana 235 599 kappaletta. Tämän lisäksi Pobedasta tehtiin Puolassa lisenssivalmistetta nimellä Warszawa, josta valmistettiin vuosien 1951-73 välillä erilaisia versioita yhteensä 253 000 kappaletta.

Vaikka Pobeda oli Suomessa hyvinkin suosittu auto, sen rivit harvenivat melko nopeasti. Siinä missä 1960-luvun alussa Suomen rekisterissä oli noin 6000 Pobedaa, vuoteen 1970 mennessä jäljellä oli enää 174 kappaletta. Vähäisestä jäljelle jääneistä yksilöistä huolimatta (vai kenties juuri siitä johtuen) Pobeda on yhä suosittu auto keräilijöiden ja harrastajien piireissä.

Pobedan seuraajaksi tuli vuonna 1956 GAZ M21, joka tunnetaan paremmin nimellä Volga. Tämänhän te varmasti jo tiesitte, sillä Käytetyt erikoisuudet on käynyt jo aiemmin läpi Volgan tarinan.

Autoista inspiroitunut Popeda

Vaikka tämän artikkelin tarkoitus on olla pieni kunnianosoitus lopettavalle pitkän linjan yhtyeelle, autot ovat sen verran paljon läsnä Popedan syntymisessä, että tarina soveltuu senkin vuoksi hyvin esiteltäväksi automediassa. Tampereella vuonna 1977 perustetun rock-yhtyeen historia nivoutuu nimittäin monellakin tapaa autojen ympärille.

Popedan inspiroituminen samannimisestä itäautosta on hyvin ison yleisön tiedossa – onhan Pobeda vilahtanut niin yhtyeen levykansissa kuin myös keikkojen lavairtaimistossa vuosien varrella. Sen sijaan se, minkä takia juuri Popeda valikoitui nuoren orkesterin nimeksi, ei ole yhtä hyvin yleisessä tiedossa.

Alkukipinän yhtyeen nimelle antoi vuonna 1974 Jyväskylässä perustettu bändi nimeltä Rock Cadillac. Paremmin typistetyllä Cadillac-nimellä tunnettu yhtye oli esitelty Suosikki-lehdessä, jota nuori ja silloin vielä nimetön bändi luki Tampereen Ikurissa. Pate Mustajärvi ja basisti Ilari "Ilpo" Ainiala kiinnittivät bändissä huomiota sen autoaiheiseen nimeen.

Kaksikko oli sitä mieltä, että ”korpikylän rapparirokkibändi” tarvitsisi arkisemman nimen, ja vastaava nimi väännettiin Cadillacia huomattavasti arkisemmasta autosta, eli Pobedasta. Jyväskyläläistä yhtyettä mukaillen syntyi siis Punk Rock Pobeda, josta tosin kaksi ensimmäistä sanaa putosivat nopeasti pois.

Niin ikään hyvin nopeasti orkesterin nimen kirjoitusasu muokattiin muotoon Popeda. Popeda halusi tietoisesti kirjoittaa nimensä ”väärin”, koska sillä haluttiin mukailla Helsingin Pohjois-Haagassa vuonna 1971 syntynyttä bändiä nimeltä Hurriganes, joka oli myös herättänyt huomiota omanlaisella kirjoitusasullaan.

Popeda perustettiin missäpä muualla, kuin autotallissa. Ikurin Kyntäjäntiellä sijaitsevan omakotitalon autotalli sai toimia Popedan ensimmäisenä treenikämppänä.

Käytetty erikoisuus: Gaz Pobeda

Torin Pobeda-valikoima ei ole pitkä, mutta sieltä löytyy kuin löytyykin yksi kappale myytäviä Pobeda-autoja. Tämä yksilö löytyy Jämsästä.

Huhtikuussa 1951 käyttöönotettu Pobeda on nähnyt maailmaa 80 054 kilometrin edestä, ainakin mikäli ilmoituksessa kerrottu mittarilukema pitää paikkansa. Ainakin kuvien perusteella Pobeda näyttää hyvin säilyneeltä, ja ilmoituksen mukaan se on katsastettu viimeksi elokuussa 2021.

Ruskea Pobeda on varustettu neljällä ovella, ja sen sisätilat matchaavat kivasti auton värin kanssa. Pobedan 3,6-litrainen bensiinimoottori tarjoilee kuljettajalle 37 kilowatin (50 hevosvoimaa) tehon, joka ohjataan takapyörille manuaalivaihteiston avulla.

Myytävällä Pobedalla on hintaa 13 800 euroa. Hintakilpailua ei kuitenkaan synny luonnostaan, sillä auto on tosiaan Torin ainoa myytävä Pobeda kirjoitushetkellä.

Popeda lopettaa taipaleensa ainakin nykyisessä muodossaan lauantaina 2.9.2023 stadionkeikkaan, joka järjestetään vähemmän yllättävästi Tampereella. Yhtyeen tai sen jäsenten jatkosuunnitelmista ei ole vielä hiiskuttu mitään, mutta ilmeisesti kaikki osapuolet ovat jatkamassa ainakin jossain määrin uraansa musiikin parissa.

Mikäli muu osa Popedasta aikoo jatkaa taivaltaan ilman Pate Mustajärveä, automaailmasta löytyisi orkesterille osuva nimi: Volga, joka voisi taipua sen yhden pakollisen kirjoitusvirheen jälkeen muotoon Volca. Olihan Volga kuitenkin Pobedan seuraaja.

Mikäli kotimainen rock-musiikki ja siihen liittyvät autot kolahtavat, suosittelemme lukemaan tämän juttusarjan aiemman osan, jossa esittelemme Vuonna 85 -elokuvasta tutun Datsun 100A:n. Sattumalta juuri Popedallakin on merkittävä rooli kyseisessä elokuvassa.

Teksti: Rikhard Wacker Kuvat: Tori Autot