Käytetyt erikoisuudet - Hillman Minx vm.1961

”Alkuperäiskuntoinen Suomi-auto. Ota vaikka heti käyttöön”. Näin luvataan tämän 63-vuotiaan Hillman Minxin myynti-ilmoituksessa.

Mallinimenä Minx kantoi 40 vuotta, alkaen vuodesta 1931 ja päättyen vasta vuonna 1970. Rootes Groupin valmistama Hillman Minx luokiteltiin omana aikanaan keskikokoiseksi autoksi, vaikka nykymittapuun mukaan esimerkiksi tämän myynnissä olevan Hillman Minx III-sarjan korin 1543 millimetrin leveys on lähes mopoautomaista luokkaa. Pituutta sedan-korisella autolla on sentään yli neljä metriä, tarkalleen 4115 millimetriä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Uusi malli lähes joka vuosi

Minxin aikakauden autoteollisuuden ja -mallien nopeasta kehityksestä kertoo se, että esimerkiksi vuonna 1956 esiteltyä Series I- sarjan Minxiä seurasi nopeaan tahtiin Series II (1957), Series III (1958), Series IIIA (1959), Series IIIB (1960), Series IIIC 1961, Series V (1963) ja Series VI (1965). Huomionarvoista on sekin, että Series IV puuttui kokonaan välistä, tai todennäköisemmin se suunniteltiin muttei ehtinyt sarjatuotantoon ennen seuraavan mallin julkistusta. Jos näitä eri malliversioiden julkaisuaikoja tuijotetaan orjallisesti, niin kuvien vuoden 1961 myynnissä oleva yksilö olisi siten tarkalleen Series IIIC, mutta siinä moottori kasvoi jo 1,6-litraiseksi, kun taas tässä yksilössä ilmoitetaan moottorin kooksi 1,5 litraa. Muutokset malliversiosta toiseen olivat yleensä pieniä, joten todennäköisesti kyseessä on aikaisempi versio (Series III, IIIA tai IIIB), joka on rekisteröity Suomeen vuonna 1961.

Satasen vauhti rikki jo ensiesittelyssä

Ensimmäinen Hillman Minx esiteltiin yleisölle 1. lokakuuta 1931. Sen 1185-kuutioinen, nelisylinterinen sivuventtiilimoottori tuotti 30 hevosvoimaa, ja kolmivaihteisen vaihteiston avulla auto saavutti tasan 100 kilometrin huippunopeuden. Vuoden 1935 malli oli ensimmäinen massatuotantoauto, joka sai täysin synkronoidun vaihteiston. Moottoria kasvatettiin vuonna 1949 1265-kuutioiseksi, mutta nykyaikaisemman kansiventtiilimoottorin (1390 cc) Minx sai vasta vuonna 1954. Silloinkin kehitys oli kovaa, sillä toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna esiteltiin Minx Mark I ja tuo vuoden 1954 kansiventtiilimalli oli järjestyksessään jo Mark VIII.

Kuvien Minx kuuluu vuonna 1956 esiteltyyn ”Audax-koriseen” Series I - Series VI -mallisarjaan joita valmistettiin vuoteen 1967 asti. Korin suunnitteli Rootes Group, mutta apuna sillä oli kolme vuotta aikaisemmin esitellyn Studebaker Coupe -mallien suunnittelussa mukana ollut Raymond Loewyn suunnitteluorganisaatio. Uusiksi ominaisuuksiksi ilmoitettiin mm. levennetty kori, riippuvat polkimet, nesteohjattu kytkin, virta-avaimeen yhdistetty käynnistin ja teleskooppityyppiset iskunvaimentimet. Kahdessa ensimmäisessä malliversiossa moottori oli 1390-kuutioinen rivinelonen, Series III:ssa iskutilavuus nousi 1494 kuutiosenttimetriin ja sen yhteyteen oli saatavilla myös markkinoiden ensimmäinen kaksoiskytkinvaihteisto. IIIC:ssä moottorin iskutilavuus kasvoi lukemaan 1592 ja lopulta vuoden 1965 Series VI:ssa jo 1725 kuutiosenttimetriin.

Kahdet tehot

Vuoden 1961 Minxille ilmoitettiin kahdet teholukemat: bruttona 58 ja nettona 54 hevosvoimaa. Samaa menetelmään noudatettiin myös vääntölukemissa: 112 newtonmetriä brutto ja 98 newtonmetriä netto. Huippunopeutta sille luvattiin noin 125 kilometriä tunnissa ja kiihdytys nollasta sataseen taittui 22,4 sekunnissa. Eri lähteiden mukaan pienimmät vaihteet oli välitetty niin lyhyiksi, että ykköstä käytettiin vain erittäin huonoissa olosuhteissa ja hidasajossa, käytännössä liikkeelle lähdettiin kakkosella. Kakkos- ja kolmosvaihteiden väli taas oli suuri. Tankin tilavuus oli vaatimaton 33 litraa. Kun kulutus oli keskimäärin noin yhdeksän litran luokkaa sadalla, voi käytännön toimintamatkan olleen samaa luokkaa nykyajan sähköautojen kanssa. Kojetaulussa mittarit oli sijoitettu auton keskelle kuljettajan ja matkustajan väliin, vieläpä niin että nopeusmittari oli kauimpana kuljettajasta. Sekä edessä että takana oli tasainen sohvapenkki, mutta edessä lattiavaihde ja takana korkea kardaanitunneli tarkoittivat, että sujuvasti mukaan mahtui vain neljä henkeä.

Myynnissä oleva yksilö on myyjän mukaan ”alkuperäinen Suomi-auto”, ja ainakin siinä on aito mustapohjainen vanha rekisterikilpi. Autoa ei ole museokatsastettu. Vaikka myynti-ilmoituksessa mainitaan "heti ajoon", niin kannattaa varautua että sillä tarkoitetaan harrasteajoa, ei välttämättä päivittäistä ongelmatonta työmatka-ajoa. Mittarilukema on alhainen 16 836 kilometriä, mutta ilmoituksessa ei ole selvitystä voisiko se jopa olla 63 vuoden aikana kertynyt kokonaismatka. Auto on katsastettu vuonna 2022 ja katsastus on voimassa 17.5.2024 asti. Tyylikäs kaksivärimaalaus ja valkokylkirenkaat kruunaavat kokonaisuuden.

Teksti: Janne Huhtala; Kuvat: Tori Autot