Koti kaukana on koti pyörillä – retkeilyautoilun perusteita Uudessa-Seelannissa

Uusi-Seelanti on ollut koronaepidemian aikana yksi suljetuimpia maita maailmassa. Vähitellen maa avaa kuitenkin taas rajojaan turisteille. Paras tapa tutustua tähän kaukaiseen saareen on pyörien päällä. On aika ryhtyä karavaanariksi.

Karavaanari on sana, joka herättää tunteita. Autoilijoille karavaanari on se kuuluisa tien tukko, josta Samuli Edelmann laulaa. Alan harrastajille se on hieman vanhahtava ilmaus, nykyään on poliittisesti korrektia puhua matkailuajoneuvoharrastajista.

Etenkin iän kertyessä sitä käy haluamaan tietynlaista mukavuutta, ja matkailu- tai retkeilyauto on Uuteen-Seelantiin juuri oikea ratkaisu. Menopelin valinta riippuu tietysti tarpeesta – ennen kaikkea matkustajien määrästä. Kahdelle hengelle riittää hyvin retkeilyauto, täysimittainen ja alkovilla varustettu matkailuauto ei tuo merkittävästi mukavuuslisää ja on lisäksi kookkaampana vaikeampi viedä joka paikkaan.

Myös sillä on luonnollisesti vaikutusta valintaan, seikkaillaanko lähes tiettömien teiden taakse vaiko vain leirintäalueelta toiselle. Tarjontaa Uudessa-Seelannissa on joka tapauksessa riittävästi, kunhan ollaan liikkeellä riittävän ajoissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kauas on pitkä matka

Uusi-Seelanti on Euroopasta katsottuna melko tasan toisella puolen maapalloa. Siksi sinne ei kannata lähteä viikoksi tai kahdeksi. Matkailuauton valtti on luonnollisesti sen tarjoama vapaus. Matkailuauto antaa ihmisille myös mahdollisuuden toteuttaa unelmiaan yksilöllisesti. Nuoret liikkuvat omatoimisesti reppu selässä, hieman varttuneemmilla omatoimimatkaajilla reppu on vain korvattu matkailuautolla.

Aivan vapaata ei karavaanarinkaan elämä tosin ole. Uudessa-Seelannissa ei saa parkkeerata yöksi ihan minne haluaa, mutta turismi on tärkeä tulonlähde, joten matkailuautolla liikkuvia halutaan palvella. Paras tapa löytää yösija on ladata tabletille tai älypuhelimelle CamperMate-sovellus. Sieltä löytyy uskomaton määrä tietoa.

Tarjolla on nyrkkisääntönä neljä vaihtoehtoa majoitukseen. Ensimmäiset ovat ilmaisia eli freedom camping -paikkoja. Niihin voi parkkeerata yöksi, kunhan autossa on kunnollinen wc ja se on varustettu tästä kertovalla self contained -tarralla.

Hyvä vaihtoehto on Suomen metsähallitusta vastaavan Department of Conservationin (DOC) pienet ja alkeelliset sekä usein luonnonpuistojen yhteydessä sijaitsevat leirintäpaikat, joissa useimmissa on jonkin sortin vessa ja mahdollisesti jopa suihku. Niissä yöpyminen maksaa vain viitisen euroa per henkilö.

Kolmas vaihtoehto on pienet ja yksityiset leirintäalueet, joiden taso ja hinta vaihtelee. CamperMate kertoo, minne kannattaa jäädä yöksi, ja mitkä leirintäalueet kannattaa jättää väliin.

Viimeinen vaihtoehto on isot leirintäalueketjut, jotka muistuttavat jo lomapuistoja. Ne ovat hintavia, kiireisiä ja usein myös meluisia. Lapsiperheille ne saattavat olla virikkeidensä puolesta hyvä vaihtoehto.

Leirintäpaikkaa ei välttämättä tarvitse varata etukäteen kuin kuumimman sesonkiajan aikana, eikä freedom camping tai monia DOC:n paikkoja pysty edes varaamaan. Nopeimmat syövät hitaat.

Ratti oikealla, liikenne vasemmalla

Uusi-Seelanti kuului pitkään brittiläiseen imperiumiin, joten siellä pätevät monessa kohtaa vielä vanhat säännöt. Ei kannata kuitenkaan pelätä, sillä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu yllättävän nopeasti. Lisäksi Uudessa-Seelannissa on myös teillä mukavasti tilaa – varsinkin jos retki on päätetty aloittaa eteläsaarelta. Ruuhkat ovat tuntematon käsite, vaikka liikenne keskittyy pääosin muutamille suosituimmille reiteille.

Matkailuautoilijalle Uusi-Seelanti on ihanteellinen kohde. Tiet ovat upeita. Ja maisemat myös vaihtuvat. Niiden puolesta ollaan välillä Norjassa, välillä USA:n preerioilla tai Arizonassa. Maisemien kirjosta löytyy myös tropiikki, Alpit sekä Taru Sormusten Herrasta -trilogian Mordor. Ja koskaan ei olla 150 kilometriä kauempana merestä tai vuorista. Luonto ei ole Uudessa-Seelannissa koskaan kaukana, ja retkeilyautolla pääsee helpoiten kiinni suoraan luontoäidin helmaan.

Tiet ovat myös pääosin hyvässä kunnossa, mutta matkassa on korkeuserojen takia mutkia enemmän kuin tarpeeksi. Kuski tykkää, apukuski vähemmän. Kilometrejä myös kertyy yllättävään tahtiin, koska silmämääräisesti kartalta laskettu matka on usein kaksi kertaa arvioitua pidempi. Mutkateillä ei myöskään viitsi pitää yllä järjetöntä keskinopeutta. Päivittäiset ajomatkat kannattaa pitää maltillisena.

Muita matkailuautoja on liikkeellä suosituimpaan turistiaikaan tuhansia. Niiden ratissa on paikallisten lisäksi neljä kansaa ylitse muiden: saksalaiset, ranskalaiset, hollantilaiset ja sveitsiläiset. Kokeneita karavaanareita kaikki kansallisuudet. Perheiden lisäksi myös nuorten pariskuntien määrä on huomattava. Lähes kaikki ovat luonnollisesti liikkeellä vuokra-autoilla. Uudessa-Seelannissa näkee monenkirjavaa kalustoa. Suurin osa retkeilyautoista on pikkupakuja, joihin on rakennettu keittiö ja wc. Isommat matkailuautot ovat yleistyneet vasta viime vuosina.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Varustaudu ajoissa

Matka Uuteen-Seelantiin kannattaa suunnitella ajoissa, ja myös lennot sekä auton vuokraus on hyvä tehdä useita kuukausia ennen matkaan lähtöä – varsinkin jos loma osuu siis sesonkiajalle joulun ja uudenvuoden yli. Aikaisella varaamisella varmistaa parhaan vaihtoehdon löytymisen ja säästää huomattavan summan rahaa.

Jos matkailuauton vuokraamisen jättää viime tinkaan, vapaita autoja ei todennäköisesti enää ole. Itse auton vuokraan pätevät samat pelisäännöt kuin myös tavalliseen henkilöautoon. Ison vuokrausfirman kanssa toimiessa homma toimii yleensä hyvin pelisääntöjen mukaan. Matkailuautoja vuokraavat myös yksityiset, jolloin kannattaa varmistaa, että oma selusta on suojattu tarvittavien vakuutusten avulla.