Kukapa sitä ei joskus kaipaisi vähän läheisyyttä? Eläinkahvilat tuovat kissat, koirat ja pöllöt lähelle

Japani tunnetaan maana, jossa painetaan pitkää päivää, ja sen jälkeen haetaan erilaisia aktiviteetteja päästellä liiat höyryt ulos. Tämän lisäksi tarvitaan tietysti myös herkempiä hetkiä. Eläinkahvilat auttavat laukaisemaan ihmisten stressiä.

Japani on erikoinen yhteiskunta, jossa pelataan hieman eri säännöillä kuin monessa muussa maailman kolkassa. Tokiossa tämä kaikki tietysti korostuu, kun Tokioon ja sen ympäristöön on pakattu yli 30 miljoonaa ihmistä varsin tiheään tilaan. Luonto on kaukana, ja monet japanilaiset ovat vieraantuneet jo hyvin kauas luonnosta.

Tätä tasapainottamaan on Japaniin syntynyt kokonaan oma kulttuurinsa. Maassa on runsaasti erilaisia kahviloita, joissa ihmiset pääsevät kosketuksiin luontokappaleiden kanssa. Kissat, koirat ja puput ovat sieltä normaalimmasta päästä, mutta erittäin tarpeellisia nekin, monella japanilaisella kun ei oman elämänrytmin ohessa ole mitään mahdollisuutta hankkia omaa lemmikkiä.

Kuin tehty Japaniin

Maailman ensimmäinen ”virallinen” eläinkahvila perustettiin tiettävästi Taiwaniin vuonna 1998. Kyseessä oli kissakahvila, jossa ihmiset pääsivät kahvin ja teen juonnin ohella paijaamaan kissoja. Tämän jälkeen eläinkahviloita on ilmestynyt sinne tänne, mutta varsinaisen supersuosion ne ovat löytäneet Japanista.

Japanin ensimmäinen kissakahvila perustettiin Osakaan vuonna 2004, ja sen jälkeen niitä on perustettu lähes kaikkiin isoihin kaupunkeihin.

Japanilainen työkulttuuri edistää ihmisten eristäytymistä, kun elämään ei mahdu töiden ja työkavereiden lisäksi liiaksi juurikaan muuta. Lisäksi japanilaiset ovat perinteisesti melko ujoa kansaa, joten suhteiden solmiminen muihin ihmisiin on monelle iso kynnys.

Piikikästä seuraa

Tokioon vuonna 2016 avattu siilikahvila on jo melkoinen kuriositeetti. Siksi se vetää myös turisteja jo yksin erikoisuutensa tähden. Eläinaktivistit ovat myös – eivätkä syyttä – kyseenalaistaneet kahvilat eettisyyden. Siili ei kuitenkaan ole varsinaisesti lemmikkieläin, joten niiden pitäminen kahvilassa ihmisten paijausten kohteena on varmasti stressaavaa eläimille.

Sama eettisyyskysymys koskee myös pöllö- ja haukkakahviloita, joita on niitäkin on lukuisia Japanissa. Linnut ovat luonnollisesti kaikki koulutettuja, joten ne eivät käy asiakkaiden kimppuun. Lisäksi kahvilan asiakkaat saavat ennen eläinten käsivarrelle ottamista koulutuksen siihen, miten eläimen kanssa pitää käyttäytyä.

Sikamainen juttu

Sika on DNA:ltaan hyvin läheistä sukua ihmiselle, joten sikakahvila on lähes kuin toisen ihmisen seurassa istuisi… No ei tietysti nyt sentään, mutta sikakahvila on tietyllä tapaa yhtä perusteltu kuin kissa- tai koirakahvilakin.

Ollaan eläinkahviloista sitten mitä mieltä tahansa, monelle japanilaisille ne ovat varmasti kanava löytää hieman inhimillisyyttä kaiken kiireen, hälyn ja stressin keskellä. Japanissa kun ei ole edes enää liikaa jäljellä metsiä, minne ihminen voi mennä huutamaan.

Teksti: Vesa Eskola, kuvat: eläinkahvilat