Kuljettajan sairaus yhä yleisempi riski liikenteessä

Kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista noin puolet (47 %) oli sairausperäisiä vuosina 2009–2013. Vaikka ajoterveyden ongelmat ovat olleet näkyvissä pitkään, ei niihin ole puututtu riittävän tehokkaasti, vaan tilanne on jopa huonontunut entisestään.

Yleisesti liikenneturvallisuus on parantunut erityisesti tällä vuosituhannella merkittävästi. Ajoterveys on kuitenkin jäänyt liian vähälle huomiolle.

Ongelman laajuuden hahmottamista haittaa se, että ajoterveyden ongelmat rajataan yleensä välittömän sairaskohtauksen onnettomuuksiin, joissa on harvemmin toista osapuolta. Näitä oli tutkimusjaksolla 13 prosenttia onnettomuuksista. Kuitenkin 79 prosentissa näistäkin onnettomuuksista ajoneuvo törmää sattumanvaraisesti johonkin. Yleensä törmäyskohde on vaarallinen vain törmäävälle ajoneuvolle itselleen.

Sairaudet jäävät vaille huomiota

Terveysperäisten onnettomuuksien suurempi massa on kuitenkin niissä onnettomuuksissa, joissa sairaus on taustatekijä, joskin yleensä merkittävä sellainen. Näitä oli tutkimusjaksolla onnettomuuksista kolmannes (34 %). Näissä onnettomuuksissa korostuvat mielenterveyden ongelmat, mutta sydän- ja verisuonitaudit sekä päihdeongelmat ovat myös vahvasti läsnä.

Onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä on vedottu siihen, että terveysperäiset onnettomuudet sattuvat yllättäen ja äkillisesti. Onnettomuustutkinnassa kerättyjen tietojen perusteella näin ei kuitenkaan yleensä ole.

– Yleinen käsitys on, että terveysperäisten liikenneonnettomuuksien ehkäiseminen on vaikeaa, koska sairauskohtaukset iskevät äkillisesti. Onnettomuustutkinnasta kuitenkin selviää, että myös äkillisissä sairauskohtauken aiheuttamissa onnettomuuksissa kuljettajalla on usein taustallaan merkittävä hoitohistoria, kertoo yhteyspäällikkö Tapio Koisaari Liikennevakuutuskeskuksesta.

– Onnettomuuksia voitaisiin siis vähentää ajoterveyden valvonnan kehittämisellä.

Monisairaat haastavat lääkärin osaamisen

Lääkärintarkastusten osalta suurin ongelma on tarkastusten puutteellinen laatu. Pahimmillaan potilaan ajo-oikeutta ei huomata edes tarkistaa, jolloin myös ajoterveyden arviointi jää tekemättä. Ensimmäinen askel lääkärintarkastusten ke- hittämisessä olisi tehdä ajo-oikeuden tarkastuksesta pakollinen osa tarkastusta.

Monisairaus- ja lääkitys ovat lääkärin kannalta ammatillisesti haastavia, sillä hoitavalla lääkärillä tulisi olla kokonaiskuva potilaan terveydentilasta, mutta usein potilaan tiedot ovat hajallaan, eikä kaikki tieto ole käytettävissä. Monisairaus tulee hyvin selvästi esille onnettomuustutkinnassa.

Myös lääkäreiden asenteissa parannettavaa

Tapauksissa, joissa lääkäri ei halua vaarantaa potilas-lääkäri-suhdetta, hän saattaa sallia potilaan ajamisen jatkumisen ajoterveysongelmista huolimatta. Toisaalta osalla sairaista kuljettajista on erittäin korkea motivaatio jatkaa ajamista, minkä takia he pyrkivät salaamaan sairautensa ja tarvittaessa hakevat myöntävää lausuntoa niin pitkään että saavat sellaisen.

Eri viranomaisten yhteistyötä heikentää huono tiedonkulku. Lääkärin työn kannalta olisi oleellisen tärkeä tietää, minkälaisen liikennevirheen takia hänen potilaansa on määrätty lääkärintarkastukseen. Toisaalta valvovan viranomaisen tai esimerkiksi ajonäytteen vastaanottajan olisi oleellisen tärkeä tietää, millaisia terveydellisiä puutteita kuljettajalla on.