Lahden eteläinen kehätie: koeajoimme uuden väylän ennen avaamista

Suomen suurin tietyömaa on valmis, kun 13 kilometriä uutta valtatieosuutta otetaan käyttöön Lahden ja Hollolan alueilla. Kävimme paikan päällä tutustumassa, miltä tuore tie tuntuu.

Kerroimme vuosi sitten laajassa juttusarjassamme Lahden eteläisen kehätien lähtökohdista, suunnittelusta ja rakentamisesta liki kaiken mahdollisen. Lyhyt kertaus on silti paikallaan.

Kyseessä ei ole pelkästään Lahden ohitustie vaan osa valtatie 12:ta eli hyvin tärkeää liikennerungon poikittaisyhteyttä. Jos mennään nopeasti Etelä-Suomen poikki itä-länsisuunnassa, Päijät-Hämeen ohittavia reittivaihtoehtoja on oikeastaan vain kaksi: rannikkoa hipova tai Keski-Suomen läpiajo.

Eli vaikka 13 kilometriä uutta kehätietä saattaa kuulostaa lyhyeltä, se avartaa yhden kapeimmista pullonkauloista nykyaikaiseksi, sujuvaksi ja turvalliseksi tieyhteydeksi. Lisäarvoa hankkeelle tuo se, että tuolle matkalle on pakattu suurin piirtein kaikki tienrakennustietotaito mitä maassamme tällä hetkellä on.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vuoden etuajassa

Kaiken kaikkiaan kehätiehanke on edennyt aikataulussaan – olihan alkuperäinen valmistuminen tähdätty vasta vuoden 2021 loppuun. Viimeiset louhinnat saatiin valmiiksi kevätkesällä 2020, lokakuussa tie sai jo kauttaaltaan päällysteen, ja alkutalvesta tehtiin lähinnä ajoratamerkintöjä, kaiteiden asennuksia sekä vihertöitä.

Viimeksi mainitut jatkuvat vielä seuraavana kesänä. Tien liikenteelle oton jälkeen myös tekniikasta vastaavat jäävät edelleen töihin, sillä säätöjakso tunneleihin liittyvien turvalaitteiden kanssa jatkuu.

Ennen 8. joulukuuksi päivättyä tien avaamista liikenteelle tie on ollut suljettu, eli sivullisilla ei ollut työmaalle mitään asiaa. Me pääsimme kuitenkin kokeilemaan kehätietä jo marraskuun alkupuolella, kun enää vihoviimeiset viimeistelyt olivat työn alla.

Moottoritieltä tunneliin

Se, että täysin uusia teitä ei enää nykypäivänä juuri tehdä saati päästä valmistuneena ajamaan, tekee tutustumisesta tavallistakin mielenkiintoisemman. Lopputuloksen voit katsella oheisesta videosta, joka alkaa kehätien itäpäästä eli Nelostien moottoritieltä ja etenee sieltä Lahden kautta Hollolaan, missä tie yhtyy nykyiseen valtatie 12:n linjaukseen.

Nelostielle rakennettiin hankkeen yhteydessä lisäkaistat, jotka ohjaavat valtatie 12:n liikenteen Kouvolasta päin tulevalta leveäkaistatieltä suoraan kehätielle.

Sitten sukelletaan liki kilometrin pituiseen Liipolan tunneliin, joka louhittiin kerrostaloalueen alle. Pitkässä tunnelissa ajamiseen ei tämän päivän suomalaisautoilijan sinänsä tarvitse enää totutella, jos on ajanut esimerkiksi Ykköstietä Helsingistä Turkuun. Liipolan tunneli laskeutuu tähän suuntaan koko matkaltaan, ja muodostaa ikään kuin ison S-mutkan: tie kaartuu ensin vasemmalle ja sitten oikealle, mikä saa suuaukot hetkeksi katoamaan näkyvistä.

Kaupungissa, miltei salaa

Tunnelin toisesta päästä putkahtaa eteen Launeen kaupunginosa, ja juuri tässä kohdin kehätie on ollut tiheän asutuksen ja alla virtaavan pohjaveden vuoksi haasteellinen rakennettava. Urbaania ympäristöä ei kuitenkaan auton ohjaamosta välttämättä aisti, mikä rauhoittaa kuljettajan katseen tietä kohti.

Launeen liittymän ja siitä risteävän, nelikaistaiseksi hankkeen yhteydessä levennetyn Uudenmaankadun jälkeen kehäväylä kaartuu ja päästää Helsingintien eli vanhan nelostien ylitsensä. Ohitamme myös liito-oravien hyppypuut – pientareiden puoli tästä tekometsästä saa aikanaan seurakseen ihan oikeita puita, jolloin sähköpylväitä muistuttavia välihyppypaikkoja jää vain keskialueelle.

Seuraa tunneleista toinen eli Patomäki, jonka suuaukkoihin sekä yläpuolen suojakaiteisiin ovat paikalliset opiskelijat taiteilleet omat värimaailmansa ja kuvionsa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kahta kaistaa maalle

Sitten olemme Okeroisissa, missä kehätie kaventuu yksiajorataiseksi moottoriliikennetieksi, ja kesällä nopeusrajoitus kohoaa sataan kilometriin tunnissa. Tätä ennen tie on luokiteltu moottoritieksi ja kaistoja on ollut neljä – paikoin jopa kuusi – ja rajoitus tällä kaupunkirakennetta puhkovalla osuudella läpi vuoden 80 km/h.

Kaksikaistainen tie on rakennettu miltei asumattomalle seudulle. Alle jäävä Luhdanjoen 280-metrinen silta ei kehätietä kulkevalle näytä niin hallitsevalta kuin sivusta ihmeteltynä – kyse on vain yhdestä, huomaamattoman ja eleettömän tasaisesta kohdasta matkan varrella.

Sillan, joka on kehätien pisin, päällä paikkakunta vaihtuu Hollolasta Lahdeksi, ja välittömästi sen jälkeen tie puhkookin jo massiivisen kallioleikkauksen keskellä.

Heti perään tulee laaksokohta, tosin sitä ei tien profiilissa aisti – louhitut kalliot on käytetty täytteeksi pinnan alle. Pian ollaan kehätien korkeimmalla paikalla Vähäjoen sillalla, josta oikealle katsomalla erottaa aivan uudesta kulmasta Lahden maamerkit eli Fazerin Myllyn, Betoni-hyppyrimäen ja radiomastoparin.

Huomaamaton loppu

Loppumatka onkin sitten pitkää ylämäkeä, ja Soramäki pari vuotta sitten rakennettuine Neste-liikenneasemineen erottuu jo oikealla. Tie yhtyy Tampereelle suuntaavaan, 1990-luvulla avattuun moottoriliikennetiehen niin sulavasti, ettei autoilija välttämättä saumakohtaa havaitse. Oikealle jäävää, lukuisilla liikennevaloilla ryyditettyä vanhaa tietä ei tämän jälkeen tule ikävä – ja silloin uusi tie on täyttänyt tehtävänsä.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat ja video: Jari Saarentaus