Liikenneministeri: täyssähköisten ja pihien työsuhdeautojen verotuki poistuu

Veroedusta luovutaan vuodesta 2026 alkaen. Edusta hyötyvät täyssähköisillä ja vähäpäästöisillä työsuhdeautoilla ajavat.

Edellinen Sanna Marinin (sd) hallitus otti käyttöön veroedun, joka suosii pihejä autoja työsuhdeautoina. Taustalla oli ajatus, että näin edistetään Suomen autokannan vähäpäästöisyystavoitteita.

Kyseessä oli määräaikainen verohelpotus, jonka mukaan täyssähköisten työsuhdeautojen verotusarvo aleni 170 eurolla kuukaudessa ja vähäpäästöisten autojen verotusarvo 85 eurolla kuukaudessa.

Verottajan ohjeistus linjaa, että vähäpäästöiseksi lasketaan auto, jonka ”ajonaikainen hiilidioksidipäästö on autoverolaissa tarkoitetulla tavalla määriteltynä vähintään 1 ja enintään 100 grammaa kilometriä kohden. Tämä tarkoittaa WLTP-mittausmenetelmällä mitattuja päästöjä.”

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

”Ei välttämätön tai vaikuttava”

Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteen (ps) kannattaa linjausta, jonka mukaan tästä vähäpäästöisten työsuhdeautojen alennetusta verotusarvosta luovutaan vuodesta 2026 alkaen. Edellisen hallituksen säätämälle väliaikaiselle veroedulle ei siis ole luvassa jatkoa.

– Rahaa on niukasti, joten euroja ei tule kohdistaa tukiin, jotka eivät ole välttämättömiä, vaikuttavia tai tarkoituksenmukaisia, Ranne perustelee.

Kyse edun kohdentumisesta

Tämän tyyppisen tukitoimenpiteen ongelmana on liikenneministerin muun muassa se, että verotuen arvioidaan ”kohdistuvan noin 90 prosenttisesti niihin sähköautoihin, jotka muutenkin otettaisiin käyttöön tukikauden aikana.”

– Toisin sanoen suurin osa näistä veroedun alaisista sähköautoista olisi otettu käyttöön joka tapauksessa ilman valtion veroetua.

Eikö veroetu ole ollut toimiva, onhan se edistänyt liikenteen päästöjen vähennystavoitteita eli pihien autojen lisääntymistä?

– Työsuhdeautoille asetettuihin verokannustimiin liittyy kysymys myös tukien oikeudenmukaisuudesta, sillä edut painottuvat vahvasti hyvätuloisille palkansaajille ja yrittäjille, Ranne erittelee.

Ministeri tuo myös esiin, että suomalaisten ajamien autojen keski-ikä on kasvanut jo lähes 13 vuoteen ja tavallinen työssäkäyvä suomalainen voi vain haaveilla uudesta sähkö- tai hybridiautosta.

– Verotuki ei myöskään välity seuraaville auton käyttäjille työsuhdeautokäytön jälkeen. Käytetyn sähköauton hinta ei alene verotuen takia verrattuna tilanteeseen, jossa verotukea ei olisi, koska kyseessä on määräaikainen työntekijälle kohdistuva sähköautoilun kustannusten alennus.

Liikenneministerin mukaan kohdentumisessa on kyse myös alueellisesta painottumisesta.

– Ongelma työsuhdeautoihin kohdistuvan mahdollisen verotuen osalta on lisäksi se, että se alueellisesti painottuu kaikkein suurimpiin kaupunkeihin ja erityisen selvästi pääkaupunkiseudulle.

Arvioitaessa verokannustimen oikeudenmukaisuutta on Lulu Ranteen mukaan otettava huomioon myös se, että työsuhdeautoina täyssähköautot ovat jo nykyisin varsin kilpailukykyisiä verrattuna polttomoottoriautoihin, kun tarkastellaan vapaan autoedun verotusarvoja.

– Päästövähennyskeinona työsuhdeautojen verotuen vaikuttavuus ja kustannustehokkuus ovat varsin heikkoja, Ranne arvioi.

Hän ei malta olla ottamatta esiin edellisen hallituksen päästölinjauksia.

– Edellinen hallitus on sitoutunut tavoitteisiin, jotka ovat epärealistisia ja tulevat meille kalliiksi. Tavoitteita ei voida maksattaa tavallisella suomalaisella ihmisellä ja samalla lupailla verohelpotuksia niille, joilla on jo ennestään varaa hankkia vähäpäästöinen auto itselleen, Ranne kritisoi.

Ranteen mukaan on arvovalinta, ”pyrkiikö hallitus kohtuullistamaan nousevia kustannuksia, vai maksattamaan ilmastotavoitteiden jättilaskua niillä, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa.”

Edun vaikutus riippuu palkkamallista

Talouselämä uutisoi aiemmin valtiovarainministeriön laskelmista, joiden mukaan sähköautojen sekä ladattavien hybridien ja kaasuautojen nykyinen veroetu veisi viidessä vuodessa valtion kirstusta 43 miljoonan euron verotuotot. Veroedusta luopuminen tarkoittaisi jopa kymmenille tuhansille suomalaisille työsuhdeautoilijoille muutaman tuhannen euron lisälaskua vuodessa, mikäli kyseisen autoilijan työnantaja ei omin palkkamalliratkaisuin kompensoisi tätä muutosta työntekijälle. Muutos voi joidenkin autoilijoiden osalta tarkoittaa työsuhdeautosta luopumista, mikäli oma talous ei kestä kuukausittaista lisäkustannusta.

Kuten Talouselämä kertoi, laskentamalli olettaa, että autoetu tulee työsuhdeautoilijalle palkan päälle. Tämä ei kuitenkaan ole se tyypillisin työsuhdeautoiluratkaisu vaan kokonaispalkkamalli, jonka olemuksena on, että rahapalkasta ja luontaisedusta menee samalla lailla veroa: työntekijän kokonaispalkka ja maksetut verot eivät siis nouse tai laske autoedun mukana, kuten Talouselämä kertoo.

Tarkkoja työsuhdeautoiluun liittyviä veroeurolukuja on Talouselämän mukaan mahdotonta laskea valtiovarainministeriössäkään, sillä kansalaisten eri palkkamalleista ei ole kokonaistietoa.

Teksti: Marko Jokela Kuvituskuva: Moottorin arkisto Lähde: liikenne- ja viestintäministeriö, Talouselämä

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy