Maastoajoelämys: väkevä kiipeilijä – Zil-131 maastokuorma-auto

Neuvostovalmisteisessa Zilissä tarkoituksenmukaisuus ja toimintavarmuus peittoavat ergonomian ja silmiä hivelevän muotoilun. Mutta mäet kulkuneuvo selvittää leikiten.

Maastokuorma-auto Zilin ohjaamon ilme on työkalumainen. Tarkoituksenmukaisuus ja toimintavarmuus tulevat ennen ergonomiaa ja muotoilun tyylipalkintojen tavoittelua. Ulkomuotoa ei tarvitse tarkastella kovin pitkään, kun tajuaa ettei se ole Giugiaron tai Pininfarinan käsialaa. Mutta kummankaan italialaissuunnittelijan tuotoksista yksikään ei yllä samanlaiseen mäennousukykyyn kuin Zil, joka selviää huimasta 58 prosentin noususta eli se kiipeää vuorelle kuin vuorelle Veikka Gustafssonin tapaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kuusi vetävää pyörää

Matalaviritteinen bensakasi vie Ziliä eteenpäin tasaisen varmasti. Kuusipyörävetoisena se pitää maastorataamme lähes pilkkanaan. Manuaalivaihteisto on tyyppiä 5+1 plus kaksiportainen alennusvaihde.

Kuljettaja istuu pituussuunnassa katsottuna lähes puolivälissä autoa, joten takapää ei juurikaan oikaise. Puiden välissä ajaessa voi kääntää rattia reilusti heti kun este on ohjaamon sivulla. Alamäet ajetaan vaihde päällä ja moottorijarrulla, jolloin meno on sekä hallittua että vakaata.

Huippunopeus on vain 80 kilometriä tunnissa, mutta tuntuu kyllä huomattavasti kovemmalta.

Yllättävän säyseä käsiteltävä

Karkeasta ulkonäöstä huolimatta Zil on yllättävän säyseä ja helppo ajettava. Halvaksi sillä ajaminen ei tosin tule, sillä bensiiniä palaa 40–70 litraa sadalla maantiellä.

Neuvostovalmisteinen Zil 131 -maastokuorma-auto oli tuotannossa neljännesvuosisadan, vuodesta 1966 vuoteen 1991. Suomen armeijalla niitä oli parhaimmillaan 400 kappaletta.

Kattava artikkeli maastoajoelämyksistä on julkaistu kokonaisuudessaan painetussa Moottorissa 12/2020.