Marseille: sataman valo(t) – Vieux-Port, vanha satama elää merestä

Satamiin liittyy aina matkustamisen romantiikkaa: ihmiset tulevat ja menevät, kulttuurit kohtaavat ja meressä on siinäkin oma mystinen taikansa.

Harva kaupunki pystyy kehumaan 2600 vuotta vanhalla satamalla. Marseille pystyy. Foinikialaisten eli Turkin länsirannikolla asuneiden antiikin kreikkalaisten aikoinaan perustama satama on nykyään yksi kaupungin sydämistä, joissa turistit ja paikalliset kohtaavat.

Varoa kannattaa, mutta ei pelätä

Marseille. Ranskan toiseksi suurin kaupunki, ja tilastosta riippuen myös Euroopan toiseksi tai kolmanneksi vaarallisin kaupunki – joissakin tilastoissa jopa vaarallisin. Marseillessa on kieltämättä rosoinen puolensa, mutta tuo rosoisuus luo kaupungille myös karismaa. Kaupungin rikollisuus on kuitenkin hyvä tiedostaa, samoin se, että tiettyjä alueita on hyvä välttää – etenkin pimeän tultua.

Samoin julkisissa liikennevälineissä sekä ihmismassojen keskellä liikkuessa on hyvä pitää arvotavarat sellaisessa paikassa, etteivät taskuvarkaat pääse ihan helposti niihin käsiksi. Irtotavaroita ei kannata myöskään jättää valvovien silmien ulkopuolelle kovin pitkäksi aikaa.

Ja tunnetusti tarinat elävät omaa elämäänsä, eivätkä välttämättä ole ajan tasalla todellisuuden kanssa. Marseille oli Euroopan kulttuuripääkaupunki 11 vuotta sitten vuonna 2013, ja silloin kaupunkia siivottiin isolla kädellä.

Melko iso osa kaupungista koetaan nykyisin kohtalaisen turvalliseksi. Marseille ei ole sen vaarallisempi kuin moni muukaan suurkaupunki. Jengit ja huumeet ovat kuitenkin yhä iso ongelma, mutta niihin liittyvä rikollisuus tapahtuu usein kaupungin pohjoisosissa sijaitsevissa lähiöissä.

Vieux-Port

Etenkin vanhan sataman alue on nykyään melko turvallinen – ja myös pimeän tultua. Sataman alueella tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee lukuisia museoita ja ravintoloita sekä upea tuomiokirkko.

Vanha satama ei sijaitse myöskään kovin kaukana uudemmasta matkustajasatamasta, jonne risteilylaivat saapuvat. Niistä jalkautuu aina turisteja kansoittamaan vanhan sataman aluetta.

Sataman alue on myös paikallisten suosiossa. Hölkkääjät ohittavat sen usein rantaviivaa seuratessaan. Taiteilijat ikuistavat paikallisia nähtävyyksiä – kuten myös turisteja pientä korvausta vastaan. Katumuusikot kansoittavat myös sataman aluetta – etenkin kesäisin.

Ja satama-altaasta saa ilmeisesti myös kalaa, sen verran paljon kalastajia sen varrella istuskelee siimat ja syötit vedessä.

Upea Välimereen keskittyvä museo

Satama-alueen helmi on Mucem, Marseillen kulttuuripääkaupunkiuden kunniaksi avattu museokompleksi, joka koostuu kolmesta rakennuksesta ja kattaa yhteensä huimat 45 000 neliömetriä lattiapinta-alaa. Rakennuksista kaksi sijaitsee satama-alueella; myös se tärkein – ja näyttävin – eli J4 Esplanade.

Neliön muotoinen, moderni ja näyttävä uusi museorakennus on rakennettu sataman aallonmurtajalle. Se on koko museokonaisuuden sydän. Näyttelytiloja on kaksi. Toinen on omistettu Välimeren sivilisaatioille, kun toinen keskittyy puolestaan vaihtuviin näyttelyihin.

Sataman suuta vartioi myös kaksi vanhaa linnoitusta: Saint-Jean ja Saint-Nicolas. Näistä ensimainittu on peräisin 1200-luvulta, ja sieltä on upea silta J4-Esplanadeen. Silta on sen verran korkealla, että sieltä avautuu upea panoraama kaupunkiin.

Linnoituksessa on hieno puutarha, taidekokoelma, kahvila sekä kirjastosta/kirjakauppa. Linnoituksessa järjestetään myös ulkoilmanäytöksiä.

Kolmas museorakennus sijaitsee sitten Belle de Main esikaupungissa, ja siellä sijaitsevat museon suojelu- ja resurssikeskukset. Myös siellä on useita yleisölle avoimia tiloja.

Saippuakauppias ja sama toisin päin

Satamasta löytyy myös Marseillen parhaalta tuoksuva museo eli saippuamuseo, joka on Mucem-museoon verrattuna vaatimaton – itse asiassa vain normaalin kokoinen liiketila.

Jos saippuan valmistaminen tai historia kiinnostaa, se on kuitenkin nopean vierailun arvoinen. Samalla tulee opittua myös saippuan valmistukseen tarvittavat ainesosat.

Ja jos haluaa museovisiitin yhteydessä valmistaa oman saippuansa, sekin onnistuu. Jokainen saa eteensä pienen palan saippuaa, josta voi lähteä muokkaamaan omanlaistaan.

Sisäänpääsymaksu museoon on 2,50 euroa, ja hintaan kuuluu matkamuistoksi 2,10 euron hintainen saippuapala. Vierailu on siis käytännössä ilmainen.

Saippuan valmistamiseen liittyvän kurssin kanssa hinta nousee viiteen euroon. Ja museon vieressä olevasta myymälästä voi ostaa lisää niitä hyväntuoksuisia tuliaisia. Laventelisaippua on tietysti Provencen erikoisuus.

Monte-Criston kreivin jalanjäljissä

Satamasta lähtevät myös venematkat läheiselle Île d’If -saarelle, jossa on samaa nimeä kantava vankilalinnoitus. 1600-luvulla rakennettu linnoitus toimi vankilana 1800-luvun lopulle asti. Jos tämä kuulostaa tutulta, olet varmaan lukenut Alexandre Dumas’n kirjoittaman Monte-Criston kreivin. Se on yhä todistus hyvien tarinoiden vahvuudesta, sillä saari on yhä yksi Marseillen vierailluimpia turistikohteita.

Toinen mahdollisuus pienelle ”risteilylle” on hypätä sähköveneeseen, joka kuljettajaa ihmisiä sataman halki. Kuinka tarpeellinen tuo vene on, siitä voidaan kiistellä, sillä matka on lyhyempi kuin Helsingin satama-altaan poikki. Tosin ”risteilyn” hintakaan ei ole huima, 50 senttiä. Le Ferry Boatilla on myös pitkä historia, palvelu on toiminut satamassa jo 1800-luvulta lähtien.

Kalaa, kalaa, kalaa

Sataman molemmilla laidoilla on runsaasti ravintoloita, joihin istahtaa alas. Ranskalaisten ravintoloiden lisäksi tarjolla on nykyään myös anteja Italiasta aina McDonaldsiin. Mutta satamakaupungissa kun ollaan, kala tai muut merenelävät ovat oikeastaan ainoa hyväksyttävä vaihtoehto.

Suomalainen lohikeitto on tietysti herkkua omassa lajissaan, mutta Marseillessa kuuluu kokeilla bouillabaissea – alueen kuulua keittoa, josta on monenlaisia muunnoksia ja yhtä monta mielipidettä, mikä noista variaatioista on se paras.

Toinen ikisuosikki on ranskalaiset ja simpukat, joka tosin ei ole Provencen erikoisuus vaan kotoisin pohjoisemmasta Ranskasta tai Belgiasta.

Ja kun pääruoka on nautittu, jälkiruoan voi nauttia joko samassa paikassa tai paluukävekykierroksella sataman ympäri. Satamassa on lähes aina pienellä keittolevyllä varustettuja polkupyöriä, joissa lettu eli crêpes valmistuu nopeasti. Klassikko on syödä se pelkän sokerin kanssa, mutta vaihtoehtoja on yleensä runsaasti hunajasta ja vaahterasiirapista aina lasten rakastamaan Nutellaan asti. Ja vaikka ei tekisi edes mieli ohukaista, crêpes-kärryn ohi kulkiessa juuri valmistetusta letusta nouseva tuoksu voi saada satunnaisen kulkijan muuttamaan mielensä.

Kun aurinko laskee

Auringon laskiessa mereen, siinä on aina oma taikansa. Päivänsini kellastuu, muuttuu oranssiksi, joka tummenee ennen kuin sininen ottaa taas paikkansa taivaalla. Marseille on kuulu sinisestä hetkestään.

Parhaimmillaan auringonlasku on nautittuna aivan sataman suulla, sillä satama avautuu kohti länttä. Maisema värjäytyy oranssiksi samalla kun isot autolautat irtoavat satamasta ja aloittavat matkansa kuka minnekin: Korsikalle, Algeriaan, Italiaan, Tunisiaan…

Ja kun viimeinenkin taivaan sini vaihtuu yön tummuuteen, Marseillen vanha satama jatkaa elämäänsä – vuodenajasta riippuen joko kiihkeämällä tai hieman rauhallisemmalla sykkeellä. Ja illat ovat yleensä vielä kohtuullisen lempeitä pitkälle syksyyn.

Mucem: https://www.mucem.org/en
Saippuamuseo: https://www.savon-de-marseille-licorne.com/marseille-soap-museum-guided-tours-workshop-vieux-port-marseille?lang=en