Matkailua Euroopassa kesällä 2020 osa 2: Malagasta pohjoiseen

Paluu Malagasta alkoi moottoripyörien noudolla ”talvisäilytyspaikasta” ja ajamalla ensimmäinen etappi yli 40 asteen lämpötilassa kohti kotia.

Lentäen Espanjaan ja ajamalla takaisin. Ajamme heinäkuun aikana kaksi moottoripyörää Espanjasta Suomeen ja raportoimme matkan varrelta miten matkailu Euroopassa onnistuu ja miten koronan leviämisen estämisestä on huolehdittu Euroopan eri maissa. Sarjan aiemmat jutut löydät täältä.

Malagassa vietetyn Airbnb-tyyppisen majoituksen jälkeen suuntaamme paikallisbussilla kohti pyöriemme talvisäilytyspaikkaa. Katukuvassa useammalla kuin joka toisella on käytössään kasvomaski. Bussiin ilman sellaista ei ole lainkaan asiaa. ”Ruuhkabussien” vuoroja on harvennettu, mutta siitä huolimatta aamukasin jälkeen isossa nivelbussissa on vain 10-15 matkustajaa tasaisesti jakautuneena ympäri bussin, joten turvaetäisyydet ovat kunnossa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Helteinen aloitus

Matkatavaroiden pakkaamisen ja kiinnittämisen jälkeen tarkistetaan vielä kypäräpuhelimien toiminta, jonka jälkeen olemme valmiit starttaamaan matkalle. Ulkona on aamupäivällä jo noin 35 astetta lämmintä ja puoleen päivään mennessä lukema nousee 38 asteeseen.

Takaiskuitta ei ensimmäinen ajopäivä suju. Lähtiessä tarkistimme polttoainetilanteet, jolloin Moto Morinin tankki oli lähes täynnä ja Hondan polttoainemittari osoitti senkin tankin olevan täynnä. Mittari oli jostain syystä käyttötauon aikana lakannut toimimasta ja näyttikin omiaan. Bensiini loppui varoittamatta jo 50 ajokilometrin jälkeen.

Toinen takaisku tuli Morinille. Ilmeisesti sen jännitteensäädin ei pitänyt 40 asteen lämpötilan ja hidas-ajon yhdistelmästä tietyömaan ohi jonotettaessa. Tuloksena akun varauksen lasku 9 volttiin ja latausvalon syttyminen. Pysähtyminen tauolle jäähdyttämään sekä kuskit että pyörät, uusi startti apukaapeleilla ja siitä suoraan matkaan, eikä ongelma enää toistunut päivän aikana.

Iltapäivällä lämpötila keikkuu kahteen asti 39–40 asteessa, paitsi Sierra Nevadan ylityksessä tasan kahden kilometrin korkeudella on selvästi kylmempää, vain 27 astetta. Tämä on vasta lämmittelyä sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä kolmen maissa lämpötila alkaa yhä nousta. Ensin 41, sitten pykälä kerrallaan vieläkin korkeammalle ja päivän maksimilukemaksi mittari näyttää 44 astetta. Eikä kyseessä ole mikään hetkellinen lämmin aalto, vaan 40 asteen alle päästiin uudelleen vasta iltakahdeksan jälkeen. Sen jälkeen viimeinen tunnin matka hotellille menikin viileydestä nauttien, kun elohopea laski 35 asteeseen. Villahousuja ei nahkapuvun alle tarvinnut vielä silloinkaan pukea, mutta ajoviima alkoi tuntua jo mukavan raikkaalta.

6–7 litraa juomaa päivän aikana

Tankkaustaukoja pidettiin noin 250 kilometrin välein ja helteen takia niiden puolivälissä pysähdyttiin huoltoasemille juomatauoille. Huolimatta 6–7 litran nestemäärän nauttimisesta ei huoltoasemien toiletteihin tarvinnut tutustua koko päivän aikana. Helteessä hikoilu teki tehtävänsä nesteen haihduttajana. Ilman kasvomaskeja ei Repsolin tai Galpin asemillekaan ollut menemistä. Myös henkilökunta käytti kuuliaisesti hengityssuojaimia kaikilla asemilla joilla pysähdyimme.

Tiet olivat melkeinpä autioita, ei ruuhkista tietoakaan. Vain yksi tietyömaa, yksi kaatuneen rekan nosto takaisin tielle sekä muutama rekkojen keskinäinen ohittelu hidastivat matkaa. Koska liikkeelle lähdettiin vasta noin yhdeltätoista aamupäivällä, niin kommelluksien kyllästämän päivän 750 kilometrin saldoon voi olla varsin tyytyväinen. Perillä Cuencasta löytyi majoitus neljän tähden hotellista 43 euron hintaan. Koronan takia hotellitarjontaa on vähemmän, mutta avoinna olevissa hotelleissa on silti mainiosti tilaa ja ”low season” -hinnat. Espanjajlaisissa ravintoloissa ja kahviloissa ei ole koronaviruksen leviämisen estämiseksi lainkaan painettuja ruokalistoja, vaan kaikki toimii QR-koodien välityksellä. Ruokalistan lukeminen edellyttää siis QR-koodin lukemisen mahdollistavan ohjelman lataamista puhelimeen.