Miksi tieliikenne jää rahoituksessa jalkoihin, kysyy Autoliitto

Autoliitto: vuosien 2021–2032 liikennejärjestelmiä suunniteltaessa tulisi huomioida paremmin, että tieliikenteessä liikkuu 93 prosenttia henkilöliikenteestä ja henkilöauton osuus henkilöliikenteestä on yli 80 prosenttia.

Suomessa suunnitellaan nyt ensi kertaa pitkäjänteisesti, vuosiksi 2021–2032, kuinka eri liikennemuotoja kehitetään. Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnittelu on sanahirviö, mutta kätkee sisäänsä erittäin merkityksellisiä asioita, jotka koskettavat kaikkien suomalaisten arkiliikkumista ja myös liikkumisen kustannuksia.

Liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa laadittavan suunnitelman tavoitteena on siis yli hallituskausien ulottuva suunnittelu, jossa valtion rahaa ohjataan liikenneväylien ja -ympäristön ylläpitoon. Parlamentaarisesti eli kaikki puolueet mukaan ottaen suunnitelma laaditaan 12 vuodeksi kerrallaan ja sitä päivitetään hallituskausittain tarvittaessa ja suunnittelutyötä tehdään myös aina seuraavat neljä vuotta eteenpäin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Autoliitto kummeksuu painotuksia

Luonnos liikennejärjestelmäsuunnitelmaksi on nyt tuotu lausuntokierrokselle arvioitavaksi. Suunnitelman tavoitteet ovat Autoliiton mukaan kannatettavia, mutta painotukset kummallisia.

Kannatettavina tavoitteina autoliitto tuo esiin liikenneväylien korjausvelan kasvun pysäyttämisen, liityntäpysäköinnin kehittämisen ja yksityistierahoituksen rahoitustason korottamisen.

Rahoituksen kaavailtuja painotuksia Autoliitto kummeksuu lausunnossaan syvästi.

– Esityksessä tieverkon rahoitusosuus kehittämisrahasta on 45 prosenttia ja perusväylänpidon rahoituksesta 52 prosenttia. Rahoitus ei vastaa liikennesuoritteita väyläverkon eri osissa. Tieverkon kehittämisen rahoitus on laskeva ja laskua vuoden 2021 tasosta vuoteen 2032 on lähes 30 prosenttia, kritisoi Autoliitto lausunnossaan.

Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Niemisen mukaan nyt esitetyllä rahoitustasolla tieverkoston korjausvelan aleneminen tapahtuu erittäin hitaasti.

– Tieliikenteen osuuden kokonaisrahoituksesta tulisi vastata paremmin sen suhteellista osuutta liikennesuoritteesta.

– Suunnitelmassa tulisi ottaa myös huomioon henkilöautokannan sähköistymisen asettamat vaatimukset tieverkostolla. Tämä huomioiden liityntäpysäköintiin esitetty 2–5 miljoonaa euroa vuodessa ei ole riittävä.

Suomi liikkuu kumipyörillä

Autoilijoiden etujärjestö taustoittaa kantaansa tilastotiedoin. Tieliikenteessä nimittäin liikkuu 93 prosenttia henkilöliikenteestä ja henkilöauton osuus henkilöliikenteestä on yli 80 prosenttia. Suomen hieman yli 2,7 miljoonalla liikennekäytössä olevalla henkilöautolla ajetaan myös erittäin merkittävä määrä tavaraliikennettä. Maantieliikenteen osuus kaupallisesta tavaraliikenteestä on 88 prosenttia tavaratonneista ja 2/3 tonnikilometreistä. Samaan aikaan rautatieliikenteen osuus henkilöliikenteestä on 4 prosenttia (Henkilöliikennetutkimus) ja kaupallisesta tavaraliikenteessä 13 % ja 1/4 tonnikilometreistä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vaikutusten arviointi puutteellista

Autoliiton näkemyksen mukaan suunnitelmassa esitetyt vaikutusten kokonaisarvioinnit ovat puutteellisia sen osalta, millaisia ovat eri toimien vaikutukset kotitalouksien toimeentuloon, varallisuuteen, elintasoon ja elämänlaatuun eri puolilla Suomea.

– Sama arvio pitäisi tehdä siitä, mikä vaikutus sillä on yritysten toimeentuloon eri toimialoilla, kuten matkailussa ja työvoiman saatavuuteen eri puolella Suomea. Tässä yhteydessä pitäisi myös huomioida Fossiilittoman liikenteen tiekartan pohjalta tehtävien toimenpiteiden vaikutukset sekä valtiovarainministeriön liikenteen verotusta linjaavan työryhmän työn pohjalta tehtävät toimenpiteet. Ilman vaikutustenarvioinnin kokonaistarkastelua perusteet poliittisen päätöksenteon pohjaksi ovat puutteellisia, Autoliitto kritisoi.

Kaikkien näiden suunnitelmien pohjana tulisi Autoliiton mukaan olla tavoite pitää koko Suomi liikkeessä, ei vain eri alueilla, vaan myös maan eri alueiden välillä.

– Liikennepolitiikan tulee mahdollistaa yhtä lailla hyvät liikenneyhteydet maalta kaupunkeihin ja kaupungeista maaseudulle. Vain näin voidaan varmistaa eri alueiden tasapainoiset ja tasapuoliset kehitysedellytykset.

Megatrendit maailmalta – auto mahdollistaa arjen Suomessa

Tulevaisuuden liikkumisen edellytysten suunnittelu ei ole ihan helppo rasti, sillä monet asiat ovat murroksessa. Jo yksistään henkilöautoilun käyttövoimamurros tuo mukanaan muutoksia autoiluun ja ihmisten arkiliikkumiseen. Moni pohtii vaihtaisiko polttomoottorisen autonsa seuraavaksi ladattavaan hybridiin tai täyssähköautoon, ja jos tekee näin, miten kätevästi tai vaivalloisesti hoituu auton akkujen lataus kotona, työpaikalla tai julkisissa latauspisteissä.

Liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa tehtävän liikennejärjestelmäsuunnittelun taustamuuttujia on useita. Monien tekijöiden vaikutus on tarkasti arvioitavissa vasta tulevina vuosina ja vuosikymmeninä, mutta ratkaisut on tehtävä nyt, tulevia liikkumismuutoksia ja -edellytyksiä uumoillen, parhaimman käytettävissä olevin tiedoin.

Liikennejärjestelmän kehittämiseen vaikuttavat keskeisesti suuret maailmanlaajuiset megatrendit, kuten globalisaatio, ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja väestön ikääntyminen. Maan sisäisen muuttoliikkeen lisäksi myös luonnollisen väestönkasvun painopiste on siirtynyt suurille kaupunkiseuduille. Väestön ikääntyminen vaikuttaa sekin liikennekäyttäytymiseen ja liikkumistottumuksiin.

Kaupunkien kasvu sisäänpäin näkyy väestön ja työpaikkojen kasvavana osuutena keskustoissa, niiden reunavyöhykkeillä ja joukkoliikennevyöhykkeillä. Työmatkojen voidaan olettaa pitenevän edelleen erityisesti maaseudulla. Monipaikkainen asuminen ja etätyön yleistyminen ovat nekin todennäköisiä muutoksia. Lähes 90 prosenttia suomalaisista asuu kaupunkikeskusten vaikutusalueilla. Esimerkiksi Helsingin seudulla asuu noin 1,5 miljoonaa ihmistä, mutta vuonna 2050 asukkaita arvioidaan olevan jo kaksi miljoonaa.

Kulkutapajakaumat vaihtelevat Helsingin seudun eri alueilla. Pääkaupunkiseudun asukkaat tekevät enemmän matkoja joukkoliikenteellä ja kävellen ja vähemmän autolla kuin kehyskuntien asukkaat. Tutkimuksen mukaan Helsingin seudun asukkaiden arkipäivisin seudun sisällä tekemien matkojen kulkutapajakauma on seuraava: henkilöauto 39 prosenttia, kävely 29 prosenttia, joukkoliikenne 22 prosenttia, pyöräily 9 prosenttia, muu 1 prosentti.

On hyvä huomioida, että nämä tiedot on kerätty ajalta ennen koronapandemiaa, jonka vaikutuksia ovat olleet esimerkiksi työmatkojen väheneminen etätyöskentelyn lisääntymisen vuoksi ja myös – ymmärrettävien tartuntaepäilysten vuoksi – joukkoliikenteen käytön selvä väheneminen.

Kotimaanmatkoista 67 prosenttia on kotoa tai vakinaisesta asunnosta alkavia tai sinne päättyviä. Yleisimpiä matkakohteita ovat työpaikka, päivittäistavarakauppa ja vierailupaikka. Suomalaiset liikkuvat keskimäärin 41 kilometriä vuorokaudessa. Tiedot ovat vuonna 2018 julkaistusta Liikenneviraston (nykyisin Väylävirasto) kattavasta Henkilöliikennetutkimuksesta. Sen mukaan kulkutapana henkilö- ja pakettiautojen osuus kaikista kotimaan henkilömatkoista on noin 80 prosenttia.

Auto on, tutkitusti, monelle meistä arjen mahdollistaja.

Marko Jokela, lähteet: Liikkumistottumukset Helsingin seudulla 2018, Liikenneviraston tilastoja 1/2018, Henkilöliikennetutkimus

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy