Mitä liikenteessä tapahtuu, että verenpaine nousee tieraivon partaalle?

Liikenneturvan mukaan oma töpeksintä liikenteessä nähdään helposti vahinkona, mutta toinen virheen tekevä kuljettaja on piittaamaton pölvästi. Toiminnan tulkinta negatiivisesti herättää helposti ärtymystä.

Liikenneturvan mukaan suuri osa suomalaisista kulkee liikenteessä myönteisellä mielellä, mutta liikenneraivo, rattiraivo ja liikennekiukku eivät ole tuntemattomia käsitteitä, saati sitten kokemuksia.

Liikenneturvan kyselyssä suomalaisia pyydettiin vertaamaan toisten kuljettajien käyttäytymistä omaan, eivätkä tulokset yllätä. Toisten käyttäytyminen arvioitiin järjestelmällisesti omaa huonommaksi.

Lähes kaksi kolmasosaa (65 %) vastanneista kertoi olleensa viimeksi autoa ajaessa myönteisellä mielellä liikenteessä. Vain kolme prosenttia kertoi tunnelman olleen negatiivinen.

Joka seitsemäs (16 %) kertoi, että syy mielialaan johtui liikenteestä. Reilu neljäsosa tunnisti mielialan johtuvan perhe-elämästä tai ihmissuhteista ja kymmenesosa työstä.

Hyvä mieli hukkuu matkalla

Jos pääsääntöisesti liikenteeseen lähdetään hyvillä mielin, mitä liikenteessä tapahtuu, että verenpaine nousee, Liikenneturvan suunnittelija Jyrki Kaistinen?

– Liikennetilanteet tulevat eteen nopeasti ja menevät useimmiten myös nopeasti ohi. Jos tilanteessa koetaan olevan jotain epäselvää, virheellistä tai muuten tavallisuudesta poikkeavaa, tunteet voivat nousta pintaan nopeastikin, Kaistinen summaa.

– Moni voi nostaa keskisormen pystyyn moitteena toisen käyttäytymiselle. Eleen kohteeksi joutunut voi kuitenkin tulkita sormimerkin raivostumisena ja provosoitua, jolloin noidankehä on valmis.

Negatiiviseksi koettu palaute voidaan ottaa vastaan myös tyynesti.

– Jos itsellä hermostuttaa tai kiehahtaa, tärkeintä on pitää oma käytös järkevänä. Tunteiden heräämiselle ei voi mitään, mutta niiden vaikutuksia voi hallita, Kaistinen jatkaa.

Mielenkuohut menevät useimmiten ohi nopeasti, jos niihin ei jää vellomaan. Liikenneturvan mukaan kiukku ei ole parantumaton sairaus tai tauti, joka kerran tarttuessaan uusiutuu pienemmästäkin altistumisesta.

Ennakko-oletukset korostuvat virheen sattuessa

Liikenteeseen mahtuu monenlaista kulkijaa; meitä on eritasoisia ja -ikäisiä, ja liikumme eri tavoin. Teemme toisistamme jatkuvasti myös tulkintoja perustuen kulkuvälineeseen, sukupuoleen tai vaikkapa auton merkkiin, Liikenneturva muistuttaa.

– Ennakko-olettamukset ja stereotyypit korostuvat silloin, jos sattuu virhe. Oma töpeksintä nähdään vahinkona, mutta toinen kuljettaja on piittaamaton pölvästi. Paitsi tilanteen turvallisuuden, myös oman itsen kannalta olisi edullisempaa tulkita tilanteita positiivisesti, Kaistinen täsmentää.

Toisten toiminnan tulkitseminen negatiivisesti näkyy myös käsityksissä siitä, miten itse huomioi muut tienkäyttäjät – ja miten kokee muiden kuljettajien ottavan muut huomioon.

Liikenneturvan tutkimuksesta kysyttiin suomalaisilta autoilevilta myös suojatiekäyttäytymisestä. Yli yhdeksän kymmenestä kertoi hidastavansa aina tai usein hyvissä ajoin ja antavansa tilaa kävelijälle, joka on aikeissa ylittää suojatien.

Muiden autoilijoiden käyttäytyminen tulkittiin kuitenkin huomattavasti tiukemmin. Vain 43 % autoilijoista koki, että toiset auton kuljettajat hidastavat hyvissä ajoin ja antavat tilaa kävelijälle, joka on aikeissa ylittää suojatien.

Käsitys siitä, miten toiset kuljettajat huomioivat muita tiellä liikkujia, oli järjestelmällisesti huonompi verrattuna arvioon omasta käytöksestä, oli aihe sitten turvavälin pitäminen, pyöräilijän ohittaminen tai toisen kiittäminen.

– Toisten toiminnan tulkinta negatiivisesti voi herättää itsessä ärtymystä. Jos tilanne tulkitaan neutraalisti tai myönteisesti, se vähentää kiukun tunnetta, mikä taas vähentää suuttuneena tehtyjä huonoja päätöksiä liikenteessä, Kaistinen tiivistää.

Lähde ja grafiikka: Liikenneturva Kuvituskuva: Moottorin arkisto/Antti Hentinen