Na Zdraví – näin syntyy oikeaoppinen tšekkituopillinen

Olut on olennainen osa tšekkiläistä kulttuuria. Prahassa voi paitsi kallistella tuoppia, myös hypätä tiskin toiselle puolelle baarimikon oppiin.

Olemme laskeutuneet Prahan keskustassa sijaitsevan Lokál-pubin ikiaikaiseen kellariin, missä baarimestari Lukáš Svoboda pitää halukkaille ryhmille oluenkaatokoulua. Mukaan mahtuu vain muutama oppilas kerrallaan, joten tunnelma on tiiviin innostunut.

– Tänään näytän, miten olutta kaadetaan eri tavoin, ei vain täällä meillä, vaan myös missä tahansa hyvässä tšekkiläisessä pubissa, Svoboda aloittaa ja nappaa jykevän Pilsner Urquell -tuopin hyppysiinsä.

Informatiivinen mutta kepein mielin toteutettu opinahjo on erittäin hyvä tapa aloittaa panimotuotteisiin keskittyvä matka Tšekkiin – maahan, missä juodaan eniten olutta henkeä kohden koko maailmassa.

Moisella kulutuksella tietyt asiat on standardisoitu, mutta inhimillisyys muistaen.

– Jokainen olutlasi pestään käsin: sillä varmistetaan vaahdon kermaisuus, Svoboda luettelee ja kääräisee tuopin puhtaaksi parilla sienen vedolla. Sitten lasi upotetaan kylmään veteen viilentymään, sillä tyypillinen tšekki nauttii oluensa hyvin jäähdytettynä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kolme tapaa kaataa olutta

Oluenkaatotapoja on runsaasti erilaisia, joista koemme nyt kolme. Näille on annettu oikein nimetkin. Ensimmäinen eli Hladinka muodostaa suosituimman, normaalin kokoisen vaahtokukan, joka on räätälöity perusasiakkaan 15–20 minuuttia kestävää tuopin kumoamista varten.

Jos mielii juoda hitaammin, pieniä tuoppeja ei tässä maassa suosita, vaan silloin vaihdetaan kaatotavaksi Šnyt. Yksinkertaisesti kyse on ikään kuin pienestä oluesta isossa lasissa; vaahdon määrää lisätään kaatovaiheessa.

– Baarimikko mittaa oikeat suhteet kädellään: kahden sormen paksuuden verran olutta, kolmen verran vaahtoa ja yläpuolelle yhden sormen verran tyhjää, Svoboda valaisee.

Kolmannessa kaatotavassa vaahdon määrä häkellyttää – sitä on miltei koko tuopin tilavuudelta, mistä nimikin, Mliko eli maito. Svobodan mukaan kyseessä on ikään kuin kevyempi vaihtoehto, joka juodaan yhdellä siemauksella.

Ihanan pehmeää vaahtoa

Demotuopit syntyvät Svobodalta rautaisella ammattitaidolla, mutta kun itse asettuu ensi kertaa tiskin tuolle puolen, kaataminen ei sujukaan aivan niin helposti. Onneksi mestari ohjaa kädestä pitäen: tuoppi 45 asteen kulmaan, ja ote lyhytliikkeisestä hanasta.

– Odota, odota, odota… Nyt seis!

Oikea-aikainen olutvirran lopetus on tärkeintä. Nappisuoritus palkitaan optimaalisella vaahdolla, jota saa tietysti itse testata.

Sitten vain Na Zdraví – kippis!

Jo tavalliseen tapaan kaatamani olut on ihanan pehmeää, aivan toisenlaista kuin samanmerkkinen hanaversio kaukana Suomessa. Mliko puolestaan on hämmästyttävän helposti juotavaa, kuin sitä maitoa, eikä hiilihappo turvota mahaa jälkikäteen.

Teksti ja kuvat: Jussi Saarinen

Lisätietoa:

http://lokal.ambi.cz/en/draughting-school