Näön vaatimukset korostuvat pimeällä – pelkkä tarkka kaukonäkö ei riitä liikenteessä

Pimeä vuodenaika on haaste monen kuljettajan näkökyvylle.

Ei liene yllätys, että kova vauhti ja nopeasti muuttuvat tilanteet vaikuttavat ajonautintoon ja -turvallisuuteen.

Kuljettaja on parhaimmillaan ja pystyy todennäköisesti reagoimaan tilanteissa nopeasti silloin, kun hän on levännyt, rauhallinen ja syönyt riittävästi. Pinna kireällä tai nälkäisenä harva on parhaimmillaan autossakaan.

Olennainen turvallisuustekijä on myös näkö, mutta liikenteessä ei riitä, että kuljettaja näkee tarkasti kauas.

Instrumentariumin optikko Henna Agbonogieva nostaa esiin kuljettajan näön vaatimuksia, jotka korostuvat etenkin hämärällä ajettaessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tarkka kaukonäkö ei yksin riitä

Katseen kohteen etäisyydet vaihtelevat autolla ajettaessa yllättävän paljon.

Kuljettajan on nähtävä kauas, jotta hän havaitsee ajotien, kyltit ja muut tiellä liikkujat ajoissa. Kuljettajan katse hakeutuu säännöllisesti myös auton mittareihin ja esimerkiksi navigaattoriin ja silloin näöntarkkuuden on mukauduttava nopeasti lähelle katsomiseen.

Kuljettajan katse ei voi harhailla tiestä välttämätöntä vilkaisua pidemmäksi ajaksi, joten kaukonäkötarkkuuden tulisi palautua katseen palattua mittareista tiehen. Nopeiden muutostarpeiden myötä silmän sopeutumiskyky on Instrumentariumin asiantuntijan mukaan koetuksella.

Kuten arvata saattaa, optikkoliike kannustaa näöstään huolestunutta tarkastuttamaan silmät ja näönkorjausta tarvitsevaa autoilijaa harkitsemaan esimerkiksi monitehosilmälaseja ja -piilolinssejä, jotka auttavat osaltaan minimoimaan näön sopeutumisaikaa.

Nykyaikaiset monitehopiilolinsit ovat kehittyneet siinä määrin, että ne ovat varteenotettava vaihtoehto silmälaseille. Aina ei näin välttämättä ole ollut ja aiemmat pettymykset saattavat vähentää mielenkiintoa piilolinssejä kohtaan. Optikkoliike kannustaa kuitenkin kokeilemaan ja arvioimaan sen jälkeen itse.

Optikko Henna Agbonogieva vakuuttaa, että näkökenttä pysyy mahdollisimman laajana, eikä näkökentän reunoille tule häiritseviä vääristymiä. Moniteholasien tai -piilolinssien kanssa ajamisen luvataan olevan miellyttävää ja rasittavan silmiä vain vähän.

Vähäinen valo on haaste näöntarkkuudelle

Hämärässä ja pimeässä pupilli laajenee, jotta silmään pääsisi suurin mahdollinen määrä valoa. Silmä siis sopeutuu valaistuksen muutoksiin, mutta sopeutumisaika on varsin yksilöllinen.

– Joillakin voi sopeutumiseen mennä useita minuutteja, mikä on ajaessa pitkä aika, Agbonogieva summaa.

Kun valo vähenee, silmä siis yrittää imeä itseensä enemmän valoa. Samalla silmän taittovirhe voi muuttua, sillä alue, jolta valo taittuu silmään, on suurempi kuin valoisalla. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvittava linssien vahvuus voi vaihdella.

– Päivällä linssien vahvuus voi olla esimerkiksi -2.0 ja hämärässä ajettaessa korjauksen tarve voi ollakin -2.25. Kuljettajan terävä näkökokemus jää siis saavuttamatta, jos silmän mahdollinen miinuskorjauksen tarve on vajaa tai tarvittavaa lasikorjausta ei ole lainkaan käytössä.

Linsseillä lisää kontrastia

Kontrastiherkkyys viittaa silmän kykyyn erottaa harmaan eri sävyjä, ja varsinkin hämärässä ajettaessa kyky on tarpeellinen. Jos silmä ei suoriudu tehtävästä kiitettävästi itse, voidaan sitä auttaa.

Optikko tarjoaa kontrastien erottelukyvyn kohennusta silmälaseja käyttävälle linssin pinnoitteen avulla. Sopivasta pinnoitteesta on apua myös silmälasien käyttöiän venyttämisessä.

Autoilijan silmälasien linsseihin suositellaan heijastamatonta pintaa, jotta vastaantulevien ajovalot tai katuvalot eivät tee häiritseviä heijastuksia kuljettajan kiusaksi.

Lähde: Instrumentarium Kuvituskuva: Moottorin arkisto/Antti Hentinen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy