New Orleansissa ihminen ja yksilöllisyys ovat yhä keskiössä

New Orleans on mielenkiintoinen kaupunki. Se on boheemi, räiskyvä ja taiteellinen. Se on myös avoin, uskaltava ja täynnä kontrasteja sekä jännittäviä kauppoja. Lisäksi New Orleansilla on Yhdysvaltain mittakaavassa varsin värikäs historia.

Yksi New Orleansin isoimpia viehätyksiä on ehdottomasti se, miten monta luonnetta sillä on. Satamakaupungilla on aina tietynlainen ilmapiiri, ja Hurriganes on tehnyt Bourbon Streetin tutuksi samaan tapaan kuin mitä Irwin teki Hampurin Reeperbahnille. Nämä molemmat kadut olivat paikkoja, joista ennen vain kuiskuteltiin.

Ja tottakai New Orleans on muutakin kuin pelkkä Bourbon Street. Paljon muuta. Jos bilettäminen ei niin kiinnosta, Bourbon Streetin voi kävellä kertaalleen läpi ilman baarihyppelyä ja keskittyä sen jälkeen New Orleansin muuhun tarjontaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ihmiset, ihmiset, ihmiset…

Kaupungin parasta antia on ehdottomasti sen ihmiset. Toki turismi rehottaa sen luomine lieveilmiöineen, mutta New Orleansissa on oikeasti helppo lähestyä tuntemattomia ihmisiä ja päästä heidän kanssaan aitoon keskusteluun. Kaikki USA:ssa matkustaneet tietävät, että tämä ei välttämättä ole ihan helppoa – small talk kyllä sujuu, mutta ihmisten näkyvän ulkokuoren alle on hyvin vaikea päästä kurkistamaan.

New Orleans on siitä erikoinen amerikkalainen kaupunki, että se ei todellakaan suostu sopeutumaan yhteenkään muottiin – siksi sen ilmapiiri on niin avoin ja kiehtova. Melkein kaikki hyväksytään, eikä juuri mikään herätä hämmennystä.

Jalkaisin tai kahden pyörän päällä

Paras tapa tutustua New Orleansiin on jalkaisin. Ranskalaiskorttelit on helppo vaeltaa läpi kävellen, joskin tarjolla on myös vuokrapolkupyöriä. Vähän kaukaisempiin kohteisiin pääsee puolestaan sympaattisilla raitiovaunuilla. Pyörän satulassa näkee yllättävän paljon yllättävän nopeasti, mutta jalkaisiin näkee silti enemmän, ja myös pysähtely, ihmisten kanssa jutustelu sekä kiehtoviin pihoihin kurkistaminen on helpompaa.

Musiikin vetovoima

New Orleans tunnetaan musiikkikaupunkina, ja etenkin jazz on kovassa huudossa. Monet pitävät New Orleansia jazzin syntypaikkana. Perinteisen dixieland-jazzin jälkeen tyylilaji on mukautunut ja muokkaantunut New Orleansin värikkään kulttuurin vaikutuksesta. Omat sävynsä musiikkiin ovat tuoneet niin ikään myös italialaiset ja kuubalaiset.

Toisen maailmansodan jälkeen jazzin vaikutukset muokkautuivat myös bluesiin ja rock and rolliin muodostaen näistä vaikutuksista rytmisen bluesin eli R&B:n.

Kaikesta tästä johtuen kadut ovat täynnä muusikoita. Sivukadulla soittaa yksinäinen trubaduuri muutaman lantin toivossa, mutta pääkadulta voi bongata myös suuria taitelijoita. Esimerkiksi maailmanluokan klarinetin soittaja Doreen Ketchens soittaa usein Bourbon Streetillä. Tästä YouTube-videosta näkee selvästi, millainen taituri on kyseessä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Taide isossa kuvassa

Taide näkyy New Orleansissa kaikkialla; niin kaduilla kuin gallerioissa kuin myös ravintoloissa. Taidetta on myös tarjolla muutamasta dollarista satoja tuhansia maksaviin arvoteoksiin. Osa katutaiteilijoistakin on erittäin kuuluisia.

Katukuvaan kuuluvat myös performanssit. Ja jos haluat kirjoittaa kokemuksistasi New Orleansissa runon, mutta runosuoni ei oikein syki, voit ostaa runon suoraan katutaiteilijalta. Kerrot vain kokemuksistasi ja hän muokkaa sinulle yksilöllisen sekä riimitetyn tarinan.

Helpoin tapa tutustua rikkaaseen katutaiteeseen on suunnata keskelle ranskalaiskortteleita Jacksonin aukiolle. Taidetta on monenlaista, ja hyvä puolihan taiteessa on se, että kauneus on katsojan silmässä. Ja ihan mitä tahansa kauppamiehiä ei torilla sallita: taiteilijoilta vaaditaan kaulaan roikkuva lupalappu, joita myönnetään vain 200:lle. Luvat uusitaan vuosittain.

Toinen tapa tutustua New Orleansin räiskyvän kuplivaan ja erittäin värikkääseen taiteeseen on suunnata taidegallerioihin, joita on New Orleansissa pilvin pimein. Parhaat löytyvät Royal, Julia ja Magazine kaduilta. Myös nykytaiteenmuseo Camp Streetillä on kokemisen arvoinen – kuten ovat myös monet seinämaalaukset ja graffitit ympäri kaupunkia. Taide on läsnä kaikkialla.

Voodoo magic

Yksi mielenkiintoisia alakulttuureja on tietysti noitakulttuuri ja voodoo. Tarjolla on turisteja kosiskelevia kierroksia paikallisille hautausmaille sekä voodoo-kauppoihin, ja onpa kaupungissa jopa kuolemalle omistettu museo. Tunnetuin voodoo-papitar oli 1800-luvulla vaikuttanut Marie Laveau, jonka haudalla järjestetään jatkuvalla syötöllä kiertokävelyjä. Marielle on omistettu myös oma pieni museo.

Turisteja kosiskellaan myös vampyyreillä, mistä ainakin osittain on kiittäminen vampyyrikirjailija Anne Ricea, joka on kotoisin New Orleansista. New Orleansissa on myös useampi kummitustalo ja jopa kummitushotelli. Hotelli Monteleonen käytävillä vaeltaa väitteen mukaan 12 haamua. Ei muuta kuin bongaamaan... Yliluonnollisiin ilmiöihin törmää kuulemma toki muuallakin...

Ennustajia piisaa myös kadulla, ja tulevaisuuteen kurkistetaan joko korttien kautta tai kämmentä lukemalla.

Rönsyilevä historia

Räiskyvä kulttuuri ja katukulttuuri ovat perintöä New Orleansin värikkäästä historiasta. La Nouvelle-Orléans perustettiin vuonna 1718 ranskalaisten toimesta, ja hieman myöhemmin siitä tuli Louisianan pääkaupunki. Vuonna 1762 Ranska luovutti salaisessa sopimuksessa New Orleansin Espanjalle, joskin kaupungin elämään tämä ei suuremmin vaikuttanut.

New Orleansilla oli merkittävä rooli Yhdysvaltain vapaussodassa, sillä sen sataman kautta kulki aseita itsenäisyystaistelijoille. Espanjan lipun alla kaupunki säilyi kuitenkin aina vuoteen 1803, jolloin se siirtyi taas Ranskalle – joskin vain hyvin lyhyeksi aikaa, sillä Napoleon myi sen osana Louisianaa amerikkalaisille 20. joulukuuta 1803.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Rämeet ja rannat

Ja jos visiitti antaa myöten, Louisianassa riittää nähtävää New Orleansin ulkopuolella. Meksikonlahti kutsuu kalastamaan, ympäröiville rämealueille voi lähteä bongaamaan alligaattoreita sekä lintuja osallistumalla kajakkiretkelle, vaeltajille riittää luonnonpuistoja ja golfareille kolopallokenttiä. Meksikonlahtea reunustavat myös lukuisat hienosantaiset uimarannat. Ne kaikki ovat lyhyen ajomatkan takana.

Käy kävelemässä ainakin näillä kaduilla

1. Bourbon Street on pakko kokea yöaikaan, vaikka ei itse olisikaan aivan villillä juhlatuulella. Kadun juhlahumu on joko hämmentävä tai mukaansatempaava. Päiväsaikaan meno on rauhallisempaa, mutta katutaiteilijat jaksavat viihdyttää silloinkin.

2. Royal Street on taiteen ystäville pakollinen pysähdyskohde. Kadulla on runsaasti gallerioita ja antiikkikauppoja. Katutaiteilijat maalaavat omia teoksiaan gallerioiden ulkopuolella.

3. Canal Street on ranskalaiskorttelien ja liikekeskustan välinen raja. Se on myös aloituspiste pakolliselle raitiovaunuajelulle.

4. Magazine Street on shoppailijan must kohde. Lähes 10 kilometriä pikkuputiikkeja odottaa, ja välissä voi pitää huilitauon kahvilassa tai käydä hemmotteluhetkellä kauneushoitolassa.

5. Frenchmen Street kutsuu elävän musiikin ystäviä. Toki live-musaa on tarjolla myös Bourbon Streetin kuppiloissa, mutta täällä taso on aavistuksen kovempi.

6. Esplanade Avenue oli aikoinaan New Orleansin yläluokan kotikatu, joten tänne suuntaavat kaikki arkkitehtuurista ja kodeista kiinnostuneet.

7. Julia Street on toinen taidekatu, jolla on runsaasti arvostettuja gallerioita.

8. Maple Street on boheemi katu vaeltaa jalan, jonka kahviloissa, putiikeissa, kirjakaupoissa sekä kuppiloissa tapaa opiskelijoita – ja myös opettajia.

9. St. Claude Avenuelle suunnataan seuraamaan performansseja ja kokeilevampaa taidetta.

10. St. Charles Avenue on oiva katu nauttia raitiovaunun kyydissä. Tammipuiden reunustamalla kadulla voi havaita myös kuuluisia maamerkkejä.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola