Oradour-sur-Glane: koko kylä museoksi, jotta historia ei unohtuisi

Oradour-sur-Glane on pieni autiokylä Limogesin lähellä ja noin 200 kilometriä koilliseen Bordeaux’sta. Koko kylä on yksi iso muistomerkki muistutuksena saksalaisten julmuuksista toisessa maailmansodassa.

Kesäkuu 1944. Liittoutuneet ovat nousseet juuri maihin Normandiassa, ja Ranskan vastarintaliike on erittäin aktiivinen ympäri maata hidastaen saksalaisten vahvistusten matkaa kohti Normandian rantoja.

Kostoksi saksalaiset SS-joukot suorittavat raakuuksia siviiliväestöä vastaan. Tästä räikeimpänä esimerkkinä on Oradour-sur-Glane-kylän lähes koko väestön surmaaminen. Yhteensä saksalaiset tappoivat noin kahden tunnin aikana vajaan 700 asukkaan kylässä 642 ihmistä, joista 247 oli naisia ja 205 lapsia.

Vastaavanlaisia tapauksia sattui alueella lukuisia. Yhteensä niissä kuoli tuhansia viattomia.

Hiljainen muistomerkki

Ranskan väliaikainen hallitus teki 28. marraskuuta 1944 päätöksen kylän raunioiden suojelusta, mikä toi kylälle kansallista tunnustusta. Sen ansiosta marttyyrikylästä tuli yksi saksalaismiehityksen haavoittaman Ranskan symboleista.

Maaliskuussa 1945 kenraali ja myöhemmin Ranskan presidenttinä toiminut Charles de Gaulle kielsi kylän jälleenrakentamisen siellä tekemän vierailunsa jälkeen. Niinpä Oradour-sur-Glane toimii yhä tulevien sukupolvien muistuttajana ja muistomerkkinä natsien julmuudesta.

Maailmassa on paljon autiokyliä, ja niissä on yleensä jännittävä tunnelma. Monet noista autioituneista kylistä ovat olleet kaivoskaupunkeja, jotka ovat hiljentyneet kaivostoiminnan lakattua. Niissä on melankolinen ilmapiiri.

Myös Chernobyl on autiokaupunki, johon liittyy synkkä historia, joka puistatuttaa. Näkymätön kuolema pelottaa.

Mutta Oradour-sur-Glanen tapaisessa paikassa tunnelma on vielä synkempi. Tunnelmassa on jotain samaa kuin vanhalla museoksi muutetulla keskitysleirillä. Ihmisten järjetön raakuus vetää hiljaiseksi.

Erityisesti kylän kirkossa käyminen saa ihon kananlihalle. Jäljellä ovat vain kuoret, mutta on helppo kuvitella, millainen pakokauhu kirkossa olevien naisten ja lapsien seassa on syntynyt, kun saksalaiset telkesivät heidät sinne, lukitsivat ovet ja heittivät kirkkoon palopommin.

Vielä hiljaisemmaksi vetää se, että moni SS-joukossa raakuuksia suorittaneista oli kotoisin Alsacesta/Elsassista eli he olivat ennen sotaa ja sodan jälkeen Ranskan kansalaisia.

Historian pitäisi opettaa

Centre de la Mémoire on vuonna 1999 avattu uusi portti marttyyrikylän raunioille. Se tarjoaa kävijöille hyvin dokumentoidun matkareitin, jossa selitetään historiallisen analyysin avulla, miten 10. kesäkuuta 1944 tapahtunut verilöyly eteni.

Käännökset yllä olevan kuvan teksteihin

1. SS-joukkojen saapuminen Limogesin tielle. Osa kolonnasta liikkuu pääkatua pitkin, kun taas loput joukoista piirittävät kaupungin.

2. Kaupungin toisessa päässä SS asettui eristämään aluetta.

3. SS-joukot keräsivät väkeä juhla-aukiolla ja tappoivat heitä sattumanvaraisesti kaduilla ja taloissa.

4. Yli 14-vuotiaat miehet teloitettiin sen jälkeen, kun heidät oli jaettu noin kolmenkymmenen hengen ryhmiin kuudessa paikassa.

5. Naisia ja lapsia murhattiin sen jälkeen, kun heidät oli suljettu kirkkoon.

6. SS ryösti ja sytytti kylän tuleen.

Sodasta on kulunut aikaa, ja kylän raunioiden kunto on heikentynyt kovasti. Niiden kunnostusta ja ylläpitoa varten kerätään koko ajan rahaa.

Teksti: Vesa Eskola, kuvat: alueen turismitoimistot ja Wikipedia