Toisen maailmansodan aikana saksalaisia sotilaita kuoli Suomen rintamilla noin 15 000. Heistä reilut 2500 lepää Rovaniemen Norvajärvellä.

Arki Suomen Lapissa oli toisen maailmansodan aikana hyvin saksalaispainotteista, sillä pohjoiseen Suomeen siirrettiin jatkosodan aikana reilut 200 000 saksalaissotilasta. Jatkosodan jälkeen saksalaisten sotataival Suomessa jatkui vielä suomalaisia vastaan käydyssä Lapin sodassa.

Noin viiden vuoden aikana saksalaissotilaita kuoli Suomen rintamilla kaikkiaan noin 15 000. Vainajista suurin osa on haudattu nykyisen Venäjän alueille, sillä Suomen luovuttamien Petsamon ja Sallan alueille jäi noin 8000 saksalaissotilaan haudat.

Jatkosodan aikana Suomen rinnalla taistelleita saksalaissotilaita saatettiin haudata myös suomalaisten sankarihautojen läheisyyteen, mutta saksalaisia vastaan käyty Lapin sota muutti asenneilmapiiriä sen verran, että saksalaissotilaiden hautoja siirrettiin sotien syrjempään sijaintiin, jotka jäivät joskus jopa täysin unohduksiin.

Pari vuosikymmentä sotien päättymisen jälkeen arvet alkoivat olla sen verran parantuneita, että saksalaissotilaiden hautoja haluttiin alkaa keskittämään omille hautausmaille. Vuosien 1952-1959 välillä Suomen rajojen sisäpuolelle kenttähaudattuja saksalaisia koottiin kahdelle hautausmaalle, Vantaan Honkanummeen ja Rovaniemen Norvajärvelle. Jako kahden hautausmaan välillä oli selkeä: Norvajärvelle päätyivät pohjoisessa ja Honkanummelle etelässä kaatuneet saksalaiset.

Norvajärven hautausmaan historia

Norvajärven hautausmaan historia alkaa vuodesta 1959, jolloin Suomen valtio luovutti saksalaisen Volksbund Deutsche Kriegsgräberfürsorge -järjestön käyttöön 1,6 hehtaarin maa-alueen Rovaniemen pohjoispuolelta, Norvajärven rannasta. Volksbund on hoitanut vuodesta 1919 alkaen saksalaisia sotilashautausmaita kaikkialla maailmassa, joten Suomi oli loogista jatkumoa tälle perinteelle.

Volksbundilla oli muutamia vaatimuksia maa-alueelle. Alueen tuli sijaita vesistön ääressä kukkulaisella paikalla, jossa puusto olisi lähinnä havupuita. Sijainnin tulisi olla rauhallinen, mutta silti asutuksen tuntumassa. Rovaniemen keskustasta 18 kilometrin päässä sijaitseva Norvajärven Ahvenniemi täytti annetut ehdot.

Kun paikka oli löytynyt, alkoi alueen suunnittelu. Hautausmaalle päädyttiin rakentamaan masoleumi eli hautarakennus, jonka suunnitteli hampurilainen arkkitehti Otto Kindt. Masoleumin eteisaulaan tuli niin ikään hampurilaisen kuvanveistäjä Ursula Quernerin patsas, jossa äiti pitelee sylissään kuollutta poikaansa.

Lisäksi rannassa oleva suuri risti on Quernerin käsialaa. Ristin juurella on kivipaasi, jossa lukee suomennettuna ”kunnioitamme kaikkia sotilaiden hautoja, jotka ovat rakkautemme ulottumattomissa, ja siunaamme ne Jumalan rauhaan”.

Hautausmaa vihittiin käyttöön 31.8.1963. Vihkimistä edelsi tosin Rovaniemellä kiivas keskustelu ja muutamat mielenosoitukset, jossa kommunistit vastustivat jyrkästi sotilashautausmaata. Kommunistien mukaan saksalaissotilaiden hautausmaa edustaisi fasismin ja sodan ihannointia.

Vihkiäisten aikaan hautausmaalle oli haudattu 2495 saksalaissotilasta. Vuosien varrella hautausmaalle on päätynyt vielä reilut 200 sotilasta lisää sitä mukaa, kun sotilaiden jäänteitä on löytynyt Suomesta. Viimeisimmät sotilaat ovat päätyneet Norvajärvelle 2010-luvun alussa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

10 000 vierasta vuosittain

Hieman syrjäisestä sijainnistaan huolimatta saksalaisten sotilaiden hautausmaa on suosittu nähtävyys. Siellä käy vuosittain noin 10 000 vierailijaa, pääasiassa Suomesta, Saksasta ja Itävallasta.

Paikalle pääseminen edellyttää noin puolen kilometrin kävelyä parkkipaikalta hautausmaalle. Alue on helppo löytää, siitä pitää huolen noin metrin kokoinen luonnonkivistä tehty aita sekä näyttävä portti.

Masoleumi on näyttävä ilmestys. Luonnonvalo valaisee masoleumia vain harvakseltaan, joten tunnelma on hämärä. Myös askeleet kaikuvat helposti hiljaisessa tilassa, kun kaikkialla on vastassa vain kiveä.

Masoleumin ytimessä on kaikkiaan kahdeksan suurikokoista kalkkikivitauluriviä, jotka ovat täynnä saksalaissotilaiden nimiä. Nimien ohella tauluissa on kaatuneiden sotilasarvot, sekä syntymä-, että kuolemanpäivä. Niitä lukiessa ei voi olla miettimättä sitä, miten monen nuoren elämä päättyi sotaan, kaukana kotoa.