Tampereen kaupunkiriennot – mutta lampaiden luona yöpyen glamping-tyyliin

Kaupunkimatka Tampereelle voi tarkoittaa seikkailua korkeuksissa kaupungin katoilla, Mummola-käyntiä Kauppahallissa, Finlaysonin alueen historiaa, Tallipihan suklaapuodin tuliaisia ja tulisia kanansiipiä – mutta myös yllätyksellistä yöpymistä luonnon helmassa.

Kaupunkimatkan Tampereelle voi järjestää niin, että majoittuu aivan kaupungin sykkeen tiheimpään ytimeen, jossa on lähellä kaikki mahdolliset palvelut ja houkutukset kahviloista ja ravintoloista kulttuurikohteisiin ja museoista shoppailukeitaisiin.

On myös toinen vaihtoehto: ottaa Tampereen kaupunkiriennot haltuun, mutta paeta yöpymään luonnonrauhaan ja lampaiden huomaan idyllisiin kylämaisemiin.

Punatiilinen ja kiehtova

Skotti James Finlaysonin vuonna 1820 perustama Finlaysonin puuvillatehdas oli aikanaan Pohjoismaiden tärkein teollinen yhtiö.

Nykyisin Finlaysonin alue on punatiilinen, historiallinen, kunnostettu mutta eläväinen osa Tamperetta. Alueella on toimistoja, ravintoloita, kahviloita, kauppoja, museoita ja elokuvateatteri.

Tallipiha on yksi kauneimpia osia vanhaa Tamperetta. Täältä löytyvät persoonalliset pienet käsityöläisputiikit, suklaapuoti ja kahvila.

Mummolaan Kauppahalliin

Tampereen Kauppahalli on toiminut sijoillaan yli 120 vuotta. Se on lajissaan pohjoismaiden suurin, joten tarjolla on laaja valikoima tuoretuotteita, paikallisia herkkuja ja käsityötuotteita. Ravintoloita ja kahviloita on useita.

Kauppahallissa on myös hauskasti nimetty Ravintola Mummola.Annokset valmistetaan eri sukujen matriarkkojen klassikkoresepteihin luottaen. Tänään on tarjolla mureaksi haudutettua porsaan kasleria, keitinperunoita, punajuurta, suolakurkkua ja janojuomaksi herukkamehua, kertoo Mia Leivo, joka kohta jo tuokin annoksen pöytään.

Taustalla laulaa Tapio Rautavaara: ”En päivääkään vaihtaisi pois.”

Konstailematon annos ja erinomaisen maistuvaa kotiruokaa. Ja jos täällä syö lautasen tyhjäksi, voi saada samaan hintaan pienen santsiannoksen. Siihen ei ole tarvetta.

Ja nyt on löydettävä ohittamaton käyntikohde, jotta kehtaa kertoa käyneensä Tampereella. Kauppahallin ovien suussa tamperelaisuus kiteytyy ruoka-annokseksi.

Sofia Sjöstedt asettelee asiakkaalle lautaselle Tapolan mustaamakkaraa puolukkahillolla.

Kahvit kattojen korkeuksissa

Opas Hermanni Juntunen varmistaa, että kaikilla on turvaliivit oikein päin päällä ja vyöt sopivasti kiristettyinä.

Pienen rohkelikkoryhmämme aika siirtyä Tampereen kattojen ylle.

Heti alkumetreiltä käy selväksi, että sää on otollinen kuvaamiselle, pilvipoutaista muttei liian kirkasta. Sekin käy heti ilmi, että ylhäällä tuulee navakasti vaikka katutasolla en tuulenvireitä havainnut.

Saimme lähdössä kaulaan radiopuhelimet ja korvanapin, jonka kautta opas antaa laajoilla katoilla ohjeita ja joiden kautta voimme kuunnella äänitettyä opastusta. Kolmihenkinen ryhmämme saa päättää kolmen kielen väliltä, jotka ovat suomi, englanti ja tampereen murre. Valitsemme tietty jälkimmäisen, jota onkin hauska kuunnella. Ääntämystä kuunnellessa tulee mieleen niin Kummelit kuin Timo Jutilakin.

Muutamissa kohdin vatsassa muljahtaa, etenkin kun reitti vie aivan katon reunaa viistäen. Kaikissa kohdin ei todellakaan tee mieli kurkotella reunan yli. Kuvatessa saa olla tarkkana, sillä tuuli heiluttelee välillä yllättävästi.

Ja sitten koittaa pullakahvit katolla. Istahdamme katolle rakennetulle teräksiselle tasanteelle ja meitä odottaville räsymatoille, jotka ovat turvavaljain kiinni rakenteissa. Nämä samat valjaat kiinnitetään myös meidän turvaliiveihin kahvittelun ajaksi.

Opas kaivaa kattorakenteiden piilosta termoskannun, kahvimaidon ja lämpimät korvapuustit.

Kahvitellessa on hauska katsella ihmisvilinää jossain siellä alhaalla Frenckellin aukiolla.

Kahvittelun jälkeen seuraa kattokävelyn loppukolmannes. Silloin avautuvat ehkä kiinnostavimmat näkymät Tammerkosken ja Koskipuiston suuntaan.

Kanansiivet odottavat alhaalla

Tampere on ruokakaupunkina kuulu myös kanansiivistään. Vuonna 1993 perustettu Siipiweikot-perheyritys on Tampereelta lähtöisin. Suomen ensimmäinen ja vanhin siipi-ravintola Aleksanterinkadulla toimii yhä alkuperäisissä tiloissa.

Siipiweikoilla on nykyään kaksi ravintolaa Tampereella, joista toinen Tampellassa. Vierailen tässä ravintolassa Juhlatalonkadun varrella. Ravintolalan slogan on hauska: Parempi siipi suussa kuin siipi maassa.

Kanansiivet ovat tunnetusti olleet jääkiekkoilijoiden suosikkiruokaa, joten ruokailun lomassa voi hyvällä tuurilla bongata jonkun tutun kasvon kaukalosta, ellei peräti tuoreen maailmanmestarin.

No, tällä kertaa ei tärppää, mutta Jenna Räsäsen tarjoilema siipiannos on yltäkylläinen. Tilaan Platterin, joka tarkoittaa 16 kappaletta kanansiipiä halutun tulisessa tai imelässä kastikkeessa, keon kierreranskalaisia ja ristikkoperunoita, mozzarellatikkua ja sipulirengasta. Kaksi dippiä kuuluu sekin alle 25 euron annokseen. Jättiannoksen jäljiltä vaivun koomaan.

Kapeen kylän sukutilalle

Usko meinaa loppua, mutta navigaattori on päättäväinen. Palkinto odottaa perillä, mutta sinne on vielä pitkälti toista kymmentä kilometriä hauskasti mutkittelevaa, kapeata ja varsin möykkyistä monin paikoin hätäpaikattua asvalttitietä.

Juhamatti Niemi-Kapee kertoo, että jo isoisällä oli sukutiluksilla vuokramökkitoimintaa matkailijoille.

– Toimintaa on uudistettu ja laajennettu useampaan otteeseen, mutta koko ajan ollaan toimittu suvun ja perheen voimin.

Jos paikan hengen tiivistäisi kahteen sanaan olisivat ne luonnonmukainen ja korkeatasoinen.

– Tänne tullaan rauhoittumaan maaseutumaisen luonnon keskelle kauniisiin rantamaisemiin. Itselläkin aina sykähtää sydänalassa, kun ajan Tampereelta tänne Kapeen kylälle.

Samoin kävi itselle, kun mutkitteleva ja kapea tie kumpuilevassa maastossa johdatti eteenpäin ohi Teiskon vehreiden peltonäkymien. Nyt jos missään ollaan idyllisten maaseutumaisemien syleilyssä – ja vain 50 kilometrin päässä Tampereen keskustasta.

– Meillä on se valtti, että kun tänne asti tulee, loppuu kiire, ei tarvitse lähteä mihinkään, Niemi-Kapee kiteyttää matkakohteen ominaislaadun.

Yö lampaiden huomassa

Yöpymisestä tulee erityisen elämyksellistä jos valitsee glampingin, jonka voi suomentaa luksustelttailuksi tai luksusretkeilyksi. Niemi-Kapeella Taivasalla Glamping on ratkaisu, joka tarkoittaa lasiseinäistä ja lasiseinäistä ja lasikattoista kasvihuonetta, jossa on kattava varustelu: kunnon sänky, untuvamakuupussit, jääkaappi, vedenkeitin, kaasugrilli, unimaskit, korvatulpat, hyttysverkko, sähköpistokkeet, lukuvalo ja yksityisyyttä takaavat verhot. Läheltä löytyy perinteinen huussi ja käsien pesupaikka.

Lämminvetinen ulkosuihku sijaitsee omassa rauhassa viereisen tallirakennuksen päädyssä.

– Yöpuulle käymisestä sellainen vinkki, jonka toi suomalaiset tietävätkin tarpeelliseksi. Hyttyset tulevat sisään mitä pienimmistä raoista, joten kannattaa laskea hyttysverkko ja napsauttaa sen reunat kiinni pyykkipojilla niin ei tarvitse häiriintyä ininästä, Juhamatti Niemi-Kapee vinkkaa.

Nukun raikkaassa ilmassa makoisasti lämpimien vällyjen alla. On hauska herätä aamuvarhain kuuntelemaan lintujen livertelyä ja katsella lasikaton kautta näkymiä ja arvella tulevan päivän säätilaa.

Viime vuonna lammasaitauksen osaksi valmistui Shpa eli sheep spa. Ilta-auringon paistaessa voi loikoilla lämpimässä paljussa tai istuskella terassilla ja rapsutella lampaita. Lampaita saa ruokkia sitä varten varatuilla herkuilla kuten porkkanan palasilla.

Uteliaimmat lampaista tulevat paikalle heti, varovaisemmat sitten rohkeampien perässä.

Toinen vaihtoehto tällä sukutilalla on hyvin modernein mukavuuksin varusteltu valoisa mökki Näsijärven rannalla, jossa on oma puulämmitteinen sauna ja sisävessa sekä hyvin varusteltu keittiö. Isommalle porukalle voi suositella aivan rannan tuntumassa sijaitsevaa 130 neliöistä savusaunamökkiä, jossa on petipaikka jopa 15 henkilölle ja kaksi sisävessaa. Tarjolla on myös lyhyitä vierailuja varten aittamajoitusta.

Isäntä esittelee savusaunan kattopylvään loveuksia, johon on kirjattu hänen ja hänen isänsä savusaunan lämmityskerrat – vielä on pylväässä tilaa.

Saunapääkaupunkipa hyvinkin

Helsingissä ja Turussa saatetaan vähän tuhahdella, kun Tampere on ominut itselleen hulppean Maailman saunapääkaupunki -markkinointitittelin, mutta myönnettäköön, ei ihan ilman perusteita. Tampereen seudulla on vuosikymmenten saatossa elvytetty saunakulttuuria siihen mittaan, että nykyisin alueella lämpiää vuoden ympäri yli 70 yleistä saunaa – eniten koko Suomessa.

Tampereen seudun monilla saunoilla on pitkä sukupolvelta toiselle jatkuva historia ja perinteet. Jos tamperelaiselta kysyy, millainen on yleisten saunojen saunaetiketti, niin kolme sanaa toistuvat tiuhaan: rento, lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä.

Vierailukohteena on – myönnettäköön sivistymättömyyteni – omalla kohdalla aiemmin käymätön saunakeidas eli Rajaportti, Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva yleinen sauna.

Rajaportilla juhlitaan tänä vuonna 120-vuoden katkeamatonta taivalta. Rajaportissa on erilliset puolet miehille ja naisille, sillä se on tässä saunassa ollut aina tapana.

– Tämä on harvinaista, sillä muut Tampereen seudun yleiset saunat ovat seka- ja uikkarisaunoja, Rajaportin saunan taloudenhoitaja Markku Konttinen kertoo.

Vilkkaimpina päiviä saunomassa käy paljon kylpijöitä, sillä keskimääräinenkin kävijämäärä huitelee sadassa.

– Miehiä käy kaksi kertaa niin paljon kuin naisia, Konttinen kertoo.

Kipakampia löylyjä!

Sauna on kodikas muttei kookas. Ylös lauteille mahtuu samaan aikaan ehkä kymmenen löylyttelijää, ei juuri enempää. Löylyt ovat pikemminkin lempeät kuin kipakat.

Kanssani lauteilla on vain kaksi muuta mietteisiinsä vaipunutta. Pois lähtiessäni sisään tulee kymmenhenkinen ryhmä, joka täyttää pukutilat.

Käyn vielä juttusille sisäpihalla vilvoittelevien kanssa. Kaikille miehille käy kuvaaminen, ilman muuta. Ari Ahonen on kanta-asiakas.

– Kaipa minä olen, sillä käyn täällä neljästi viikossa, mies myhäilee.

Viereen istahtava ei ole yhtä hyvällä mielin.

– Ei ole löylyt yhtä kuumat kuin ennen korona-aikoja, silloin korvia poltteli, nyt on liian miedot, ihan liian miedot, mies manaa.

Joku muukin nyökyttelee arviolle.

Vuonan 1929 toimintansa aloittaneen Rauhaniemen Kansankylpylän kohtalo mietityttää saunakansaa.

– Saa nähdä kauanko sen remontti kestää, Ahonen pohtii.

– Noinkohan aukeaa enää koskaan, epäilee löylyjen kipakkuuden kritisoija, mutta aikoo vielä uudestaan kivuta sauna lauteille. Ei ne löylyt nyt niin kehnot olleetkaan.

Edullisia öitä ytimessä

Ja jos haluaa yöpyä Tampereen ytimessä edullisesti mutta siisteissä ja viihtyisissä olosuhteissa, on yksi ratkaisu toukokuussa 2025 avautunut Uumen-pienhuonehotelli Tampereen historiallisella Finlaysonin alueella.

Uumenin uumenissa on siistiä, sisustus on vaaleapintaista ja pelkistettyä.

Digitaalinen check-in, itsepalvelukioski, lukittavat suihkutilat, lounge ja kattoterassi, nopea wifi-verkko sekä keskeinen sijainti ovat Uumenin ominaisuuksia. Tyypillinen alkaen hinta yhden hengen huoneessa on 39 euroa yöltä, kahden hengen huoneessa 49 euroa, kertoo tiloja esittelevä Martta Holma.

Suorakaiteen muotoiset huoneet eivät ole ahdistavan pieniä, sillä peilit, vaaleat värisävyt ja sisäkorkeus luovat ilmavuutta. Lukuvalot ovat tarpeen ja lukuisat pistorasiat takaavat lataamistarpeet. Tietoa Tampereen muista edullisista yösijoista löytyy täältä.