Tiesitkö että rattijuopumus säädettiin rangaistavaksi jo 100 vuotta sitten?

Humalassa ajaminen on ollut laitonta sata vuotta Suomessa. Lainsäädäntö on elänyt suuntaan jos toiseen ajan saatossa ja rattijuopumusonnettomuudet ovat tulleet yhteiskunnalle kalliiksi. Nykyään asenteet rattijuopumusta kohtaan ovat kovin kielteisiä.

Rattijuopumus säädettiin rangaistavaksi Suomessa sata vuotta sitten, päivämäärällä 1.7.1926. Rangaistukset ovat muuttuneet ajan myötä kuten on myös ihmisten asenteet humalassa ajamista kohtaan, mutta päihtyneenä ajaminen on yhä vakava liikenneturvallisuusongelma, Liikenneturva tiedottaa.

Ensimmäinen rattijuopumustapaus ajoittuu jo vuoteen 1907, kun humaltunut autonkuljettaja törmäsi Helsingissä lyhtypylvääseen ja loukkaantui. Rattijuopumus on pysynyt siis yhteiskunnallisena ongelmana läpi autoilun historian.

Pienikin humala lisää riskiä

Tarkkaa promillerajaa ei toki aluksi ollut, vaan arvio perustui vain havaintoihin. Rangaistuksia rattijuopumuksesta kiristettiin ja 60-luvulla Suomen rangaistukset olivat länsimaiden ankarimpia. Tuolloin rattijuopumus olikin hyvin yleinen vankilatuomion syy.

Kiinteät promillerajat otettiin käyttöön 1977 ja samalla rangaistukset lievenivät. Perusmuotoisen rattijuopumuksen rajaksi asetetiin 0,5 promillea ja törkeän rattijuopumuksen rajaksi 1,5 promillea. Tänä päivänä törkeän rattijuopumuksen raja on laskettu 1,2 promilleen ja huumeilla on liikenteessä nollatoleranssi.

Jo 0,01–0,19 promillen humalatila lisää kuolonkolarin riskiä 2,6-kertaiseksi. Yli 0,5 promillen humala nostaa riskin 40-kertaiseksi ja yli 1,2 promillen humala nostaa riskin jopa 900-kertaiseksi.  

Suuret kustannukset

Tämän sadan vuoden aikana rattijuopumuksen inhimilliset kustannukset ovat olleet suuret. Vielä 1990-luvun aikana näissä onnettomuuksissa menehtyi vuosittain yli 150 ihmistä. Rattijuopumusonnettomuuksissa menehtyneiden vuosittainen määrä on pysytellyt alle 60 henkilössä 2010-luvulta lähtien.

Vaikka kehitys onkin ollut myönteistä, yhä lähes 40 % kuolemaan johtaneissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa kuljettaja on päihtynyt. Varsinkin 2000-luvulla rattijuopumuksen kuva on muuttunut monimuotoisemmaksi. Alkoholin rinnalle ovat tulleet yhä vahvemmin huumeet sekä päihteiden yhteiskäyttö liikenteessä.

– Rattijuopumus ei ole yksiselitteinen ilmiö. Päihtyneenä rattiin saattaa tarttua kuka tahansa – vanhempi, nuori, ystävä, naapuri tai työkaveri, riippumatta iästä, taustasta tai asemasta, toteaa Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Marja Pakarinen.

– Osalle ihmisistä kyse on ajoterveyteen liittyvästä ongelmasta: päihderiippuvuudesta, johon tarvitaan hoitoa. Ongelmien puheeksi ottamista ja rohkeutta puuttua tarvitaan. Myös liikenneraittiutta edistäviä keinoja, kuten esimerkiksi alkolukon käyttöä, pitäisi Suomessa vahvistaa merkittävästi.

Pitkäjänteistä valistamista

Asenteet rattijuopumusta kohtaan ovat tänä päivänä hyvin kielteisiä. Tähän on osaltaan vaikuttanut pitkäjänteinen valistustyö ja viestintä. Ensimmäiset kampanjat käynnistyivät jo 50-luvun alussa. Liikenneturvan edeltäjä oli yksi historian ensimmäisen liikenneraittiuskampanjan ”Ratissa Raittiina” mahdollistaja.

Vuodesta 1976 lähtien liikenneraittiuskampanjointi on ollut säännöllistä ja työtä on tehty useiden tahojen kanssa yhdessä. Teemoja on ollut useita mutta keskeinen viesti on säilynyt: päihtyneenä ajaminen ei ole koskaan hyväksyttävää.

– Rattijuopumuksen vastaista kampanjointia on tehty pitkään ja systemaattisesti, mikä näkyy myös asenteissa: nykypäivänä hyvin harva pitää humalassa ajamista hyväksyttävänä, Pakarinen toteaa pohjaten tietonsa Liikenneturvan kyselytutkimuksiin vuosien ajalta.

Viesti on jo vuosikymmenten ajan pysynyt lopulta melko yksinkertaisena: jos ajat, et ota. Jokaisella on myös vastuu siitä, ettei päihtynyttä päästetä rattiin.

– Asenteisiin vaikuttamista ei voi lopettaa, sillä uudet sukupolvet tulevat liikenteeseen ja maailma muuttuu. Vaikka asenteet eivät ratkaise kaikkia ongelmia, ovat kielteiset asenteet ratkaisevan tärkeä pohja, jolle liikenneturvallisuustyötä ja ehkäiseviä toimia rakennetaan, Pakarinen taustoittaa.   

Lähde: Liikenneturva