Timișoaran vallankumousmuseo, mistä kaikki alkoi

Vanhan poliittisen vankilan tiloihin rakennettu ja Timișoarasta alkaneen Romanian vallankumouksen tapahtumista ja taustoista kertova museo on myös hyvä muistutus siitä, miten diktatuuri toimii.

Joulukuun 21. päivä vuonna 1989. Romanian sosialistisen tasavallan presidentti Nicolae Ceaușescu pitää viimeisen puheensa Bukarestissa. Vallankumouksen kipinä on sytytetty kuitenkin Romanian luoteisesosissa Timișoarassa vajaa viikko aikaisemmin, ja vallakumous päättyy neljä päivää myöhemmin, kun Ceaușescu teloitetaan yhdessä vaimonsa Elenan kanssa. Kaksi päivää tästä kommunistipuolueen yksinvalta lakkautetaan.

Näistä tapahtumista kertova museo ei ehkä ole mieltä ylentävin museo, missä voi käydä, mutta yhtä kaikki museon kertoma tarina on tärkeä palanen sitä historiaa, minkä ihmiset mielellään unohtavat – demokratia on monessa Euroopan maassa vielä suhteellisen tuore ilmiö.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

10 päivän vallankumous

Joulukuu 1989; koko itäinen Eurooppa on myllerrysten vallassa, mutta Romaniassa Ceaușescu ei halua antaa periksi vaan pitää kiinni vallasta hinnalla millä hyvänsä. Romania oli ajautunut taloudelliseen ahdinkoon, jossa tavallisten ihmisten elämää kurjistavat jatkuvasti tiukentuvat rajoitukset.

Elintarvikkeiden säännöstely on ollut voimassa jo vuodesta 1984 lähtien ja se on koskenut leipää, maitoa, voita, ruokaöljyä, sokeria, sikaa, nautaa, kanaa ja joissain paikoissa jopa perunaa. Parhaat tuotteet on laitettu vientiin ison kansallisen velan maksamiseksi, ja se mikä ei vientiin kelvannut, se jäi tavallisille romanialaisille. Säännöstely koski elintarvikkeiden lisäksi myös polttoainetta ja sähköä. Yhden perheen käytössä oli esimerkiksi 20 kilowattituntia sähköä koko kuukaudeksi. Vertauksen vuoksi monen sähköauton akun kapasiteetti on tänä päivänä monta kertaa suurempi.

Tämä maalaa hyvän joskin varsin ankean kuvan kansakunnan tilasta. Itse vallankumouksen kulku käydään puolestaan läpi lähes tunnin tarkkuudella; mikä sen laukaisi Timișoarassa, miten se laajeni ja miten Ceaușescu lopulta pakeni, saatiin kiinni, tuomittiin ja teloitettiin.

Jotta emme unohtaisi

Vallankumouksesta kertovan historian lisäksi museossa on esillä on vanhoja valokuvia Romaniasta Ceaușescun vallan ajalta sekä tietoa siitä, miten sensuuri ja propaganda Romaniassa toimivat ja miten Ceaușescun ympärille rakennettiin 1970-luvulta alkaen määrätietoisesti henkilökulttia.

Ceaușescun imago muuttui vähitellen työläisväestön sankarista muinaisten prinssien ja ruhtinaiden perilliseksi. Myös Ceaușescun kansakoulun käynyt Elena-vaimo nostettiin älymystön joukkoon, ja hänelle myönnettiin useampi tohtorin arvonimi.

Museossa käy ilmi myös poliittisten vankien kohtalo, tarinat ihmisvainoista, karkoituksista sekä työ- ja vankileirien historia. Myös kaikki tärkeimmät Ceaușescun romanialaisiin kansana koskevat päätökset käydään läpi, mm. se miten Ceaușescu halusi nostaa romanialaisten syntyvyyttä.

Ajankuvaa romanialaisen perheen elämästä Ceaușescun vallan alla luodaan myös sen aikaisilla esineillä ja taloustarvikkeilla. Ja taustojen valottaminen ulottuu myös aikaan ennen Ceaușescua, miten Romaniasta karkotettiin erilaisia väestöryhmiä heti toisen maailmansodan jälkeen. Myös Romanian turvallisuuspalvelun eli Securitatean toimille on oma osionsa.

Ja totta kai itse vallankumouksen uhreille Timișoarassa on myös oma osionsa.

Erityisen koskettava on vallankumouksen yhteydessä kuolleiden lasten kuvagalleria.

Rakastetusta vihatuksi

Ceaușescun valtakausi kesti lopulta yli 22 vuotta. Aluksi hän oli kansan rakastama, koska hän ei ollut Neuvostoliiton vaikutusvallan alainen marinonetti. Hän veti Romanian irti aktiivisesta toiminnasta Varsovan liitossa, solmi kauppasopimuksia länteen ja jopa tuomitsi vuoden 1968 Tšekkoslovakian miehityksen. Ceaușescu jopa vei Romanian urheilijat Los Angelesin kesäolympialaisiin vuonna 1984 yhdessä Jugoslavian ja Kiinan kanssa muiden kommunistivaltioiden boikotoidessa kisoja.

Romanian vallankumous oli myös ainoa veriseksi muuttunut koko itäisessä Euroopassa, muualla kommunismin muurit murtuvat rauhallisemmin. Romaniassa vallankumous maksoi lopulta tuhannen ja sadankuuden ihmisen hengen.

Ja kun museo on nähty, siitä on hyvä suunnistaa Timișoaran keskustaan katsastamaan aukio, mistä kaikki alkoi. Tarkkasilmäiset löytävät muutamista ympäröivistä rakennuksista yhä luotien tekemiä reikiä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy