Vene 20 Båt: Mökkilaitureita kaikille rannoille

Laiturin voi ostaa valmiina, rakennussarjana tai tehdä itse – tai tilata asennettuna paikalleen.

Laiturin hankinta on hyvä käynnistää hyvissä ajoin, mikäli kyseessä on uusi mökkitontti tai laituri on rapistunut korjauskelvottomaksi. Laiturin voi rakentaa itse tai ostaa valmiina. Muutamilla laiturien valmistajilla on rakennussarjoja tee-se-itse -taitoisille.

Kevyimpien mökkilaiturien osat voi kuljettaa henkilöautolla vedettävässä perävaunussa, mutta järeämmät laiturit vaativat järeämmän kuljetuksen. Joillakin valmistajilla on kuljetus- ja asennuspalvelu. Helsingin venemessuilla on näytteillä laaja valikoima suurimpien ja tunnetuimpien valmistajien laitureita.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Useita eri laiturityyppejä

Laiturityyppejä on useita: kelluvat muoviponttonilaiturit ja betoniponttonilaiturit, kelluvat massiivilaiturit betoniponttonein, kiinteät pylväslaiturit eli paalulaiturit, kallion kylkeen kiinnitettävät laiturit, maapengerlaiturit, arkkulaiturit ja aallonmurtajalaiturit.

Mökkilaiturien kannet ja rungon puuosat ovat useimmiten painekyllästettyä puuta. Joillakin valmistajilla on tarjolla myös lehtikuusesta valmistettuja kansia, mutta niiden kestoiästä on ristiriitaisia käsityksiä ja kokemuksia. Laiturikäytössä kosteusrasitus on suuri, eikä lehtikuusen käyttöikä yllä painekyllästetyn puun tasolle. Komposiittilaudat tai betoni eivät ole vielä yleistyneet mökkilaiturien kansirakenteissa.

Kelluvat muoviponttonimallit suosituimpia

Kelluvat muoviponttonilaiturit ovat suosituimpia ja niitä on tarjolla laaja valikoima useilta tunnetuilta valmistajilta. Valinta on hyvä suojaiselle ja riittävän syvälle rannalle. Muoviponttonilaitureita löytyy valmiina ja myös rakennussarjoina itse koottaviksi.

Kelluva laituri on aina sopivalla korkeudella veden pinnan korkeudesta riippumatta – edellytyksellä, että laiturin käyntisilta on asetettu maassa oikealla korkeudelle sallien laiturin ja käyntisillan korkeuden muutokset laiturin puolella. Pienimpien ja kevyimpien muoviponttonilaiturien suurimpana ongelmana on kiikkeryys.

Huoltotoimenpiteistä tärkein on syksyisin nosto maihin ja keväällä laiturin laskeminen veteen, kiinnitys ja ankkurointi. Kevyt laituri voidaan helposti vetää aluspuiden varassa rannalle talviteloille.

Muovirakenteinen EPS-täytteinen ponttoni kestää jäätymisen, mutta laiturin runkorakenne ei aina kestä rantajäiden liikettä. Putkiponttonilaituri ei sovi matalimpiin rantavesiin. Veden syvyyden on oltava matalimmassa kohdassa vähintään puoli metriä. Joissakin laiturimalleissa on laiturin kiertojäykkyyttä ja kestävyyttä lisäävä teräsrunko.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Massiivinen kestää talvehtimisen vedessä

Betoniponttonilaitureita on saatavana kevyinä, keskiraskaina tai raskaina versioina. Ne kestävät yleensä talvehtimisen vedessä – sitä paremmin, mitä massiivisempia ne ovat. Massiivibetoniponttoni on vahvin laiturirakenne. Laiturin koko pinta-ala on yhtä massiivista betoniponttonia, kun taas tavallisessa betoniponttonilaiturissa on yleensä useampia, pienempiä ponttoneja.

Betoniponttonilaituri ja massiivilaituri vaativat yleensä vähintään yhden metrin veden syvyyden, joten ihan matalimpiin rantavesiin ne eivät sovellu.

Pylväslaiturit eli paalulaiturit

Pylväs- tai paalulaiturit ovat kevyt laiturityyppi. Pylväsrakenteena voi olla pohjaan juntattavat puupaalut, joiden varaan rakennetaan laiturikansi. Tehdasvalmisteisista pylväslaitureista tunnetuimpia on Lip-Lap -laituri. Sen alumiinipylväät tukeutuvat leveisiin, nivelöityihin pohjalevyihin, jotka asettuvat tukevasti vesistön pohjaan, eikä niitä tarvitse juntata pohjaan.

Pylväiden varaan tukeutuvaa Lip-Lap -laiturin kansirakennetta voidaan nostaa ja laskea pylväiden korkeuden käsisäädöllä veden korkeusvaihteluiden mukaan. Paikallaan pysyvä ja kallistelematon pylväslaituri on tukeva ja turvallinen. Maksimi vedensyvyys Lip-Lap -pylväslaiturille on kaksi metriä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Arkkulaituri kiviseen rantaan

Mikäli rannan pohja on kivinen ja karikkoinen, voi rantaan soveltua ns. arkkulaituri. Mikäli karikkoista rantaa joudutaan koneellisesti ruoppaamaan, kasataan kivet usein aallonmurtajaksi. Tämän kivivallin ulkonäköä voidaan hieman naamioida päälle rakennettavan laiturikannen avulla aallonmurtajalaituriksi.

Ennen arkkukehikot veistettiin hirrestä siten, että arkku kapeni joka sivultaan yläreunaa kohti. Jäät eivät veden noustessa rikkoneet aivan niin helposti ylöspäin kapenevaa arkkurakennetta. Arkku täytettiin kivillä ja päälle rakennettiin laiturin kansi. Joskus laiturin ulkopäätä tukeva arkku on rakennettu betonisista kaivonrenkaista, jotka on täytetty kivillä. Arkun alustan on oltava tasainen ja kantava, jotta rakenne ei sorru.

Jokainen ranta on omanlaisensa

Jokainen ranta ja laituripaikka on erilainen. Laiturin hankinta ja rakentaminen vaatii hyvää suunnittelua, jotta osataan valita sopivin laiturityyppi rannan olosuhteiden, käyttötarpeen, vesistön pohjatyypin ja huoltomahdollisuuksien mukaan. Vesistön koko, tuulisuus ja tyyppi (meri, järvi, lampi tai joki) edellyttävät laiturilta erilaisia ominaisuuksia. Jyrkälle, syvälle kalliorannalle sopii erilainen laituri kuin pehmeäpohjaiselle matalalle rannalle.

Keskeisiä kysymyksiä: Onko ranta niin loiva ja tasainen, että laiturin voi vetää maihin talvehtimaan? Mikä on veden korkeus ja miten suuri on veden korkeuden vaihtelu? Halutaanko niin järeä laituri, että sen voi jättää talvehtimaan veteen? Mihin tarkoitukseen laituria on tarkoitus käyttää? Uimalaiturina, oleskeluun, grillaukseen esimerkiksi kevyellä pallogrillillä, ruokailuun, kalastukseen, veneilyyn, veneellä lähtöön ja rantautumiseen vaiko veneen kiinnitykseen?

Tärkeitä valintakriteerejä ovat muun muassa kantavuus, tukevuus (vähäinen kallistelu), tuulenkesto, yleinen kestävyys, lisävarusteiden saatavuus ja varaosahuolto. Mikäli halutaan välttää laiturin nostaminen talviteloille, ratkaiseva tekijä on silloin laiturin jäänkestävyys.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kookkaan laiturin rakentaminen vaatii luvan

Omaan rantaan saa rakentaa laiturin, vaikka ei omistaisikaan rantaviivasta alkavaa vesialuetta. Sivusuunnassa laiturin on oltava vähintään viisi metriä naapurin rajasta omalla puolella. Pienehkön laiturin rakentaminen ei vaadi rakennuslupaa, mutta suuren laiturin rakentaminen vaatii rakennusluvan tai ainakin ilmoituksen rakennushankkeesta. Useissa kunnissa suureksi määritellään yli 20 neliömetriä.

Tonttiin kuuluvaa vesialuetta ei saa täyttää eikä tontin luonnollista rantaviivaa muuttaa ilman rakennusvalvontaviranomaisen lupaa. Ruoppaus on sen laajuudesta riippuen ilmoituksenvaraista tai luvanvaraista.

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Jari Saarentaus ja Timo Turkula