Ajoneuvot Ajatuksia autoista 6.1.2021

Autoilun aikakone: kun VW Golf katosi Ikean pihassa

Kun alkutalvella 1988 etsin asuntoa neljäksi vuodeksi 1989–1992 Frankfurtin seudulta, totesin, että kaupungeissa vuokralla asuminen on Suomea yleisempää, eikä omistusasuntoja aina löydy järkevään hintaan – ellei sitten halua muuttaa kauas kaupungista.

Vuokra-asumisen yleisyydestä johtunee se, että vuokralainen voi muokata asuntoa oman makunsa mukaan enemmän kuin Suomessa. Saksassa vuokra-asunnoissa ei välttämättä ole mitään muuta varustelua kuin vesiliitännät ja pistorasiat. Keittiön kalusteet, kuten kaapit, laatikostot, työtasot, liesi, uuni, tiskiallas, astianpesukone, hanat, valaisimet ynnä muut vempeleet kuuluu usein vuokralaisen itse hankkia.

Onnistuin neuvottelemaan vuokranantajan kanssa keittiön rakennuttamisesta. Tuhahdin vuokranantajalle: ”Olen tullut tänne autoalan töitä tekemään, enkä keittiöremonttia äheltämään.” Hyvänä lisäargumenttina oli se, että tein kerralla kirjallisen neljän vuoden vuokrasopimuksen kiinteällä vuokrahinnalla. Se olikin loistojuttu, sillä seuraavalle vuokralaiselle Oberurselin keskustassa sijaitsevaa asuntoa tarjottiin vuokralle 63 prosenttia (!) kalliimmalla kuukausivuokralla kuin minulle.

Kaikenlaista säätöä

Neuvottelun tuloksena vuokranantaja rakennutti hienon baarikeittiön, mutta siinäkin oli puutteensa, mitään astiankuivauskaappia eikä astianpesukonetta ollut. Niinpä piti ostaa astiankuivausteline Ikeasta. Sinkkuna pärjäsin hyvin ilman astianpesukonetta.

Muita kalusteita upouudessa huoneistossa ei ollut lainkaan! Jotta asunnossa voisi asua, heti muuton jälkeen täytyi hankkia kylpyhuoneen kalusteet, kaapit ja laatikostot kylppärissä tyypillisten pikkutavaroiden säilytykseen. Lisäksi täytyi itse hankkia naulakot ja valaisimet eteiseen sekä kaikki muut säilytyskalusteet, kuten vaatekaapit ja laatikostot eteiseen ja makuuhuoneeseen. Tavanomaiset muut huonekalut toin Suomesta.

Ensimmäiset viikot työasioissa ulkomaille muuton jälkeen tuppaavat olemaan hyvin kiireisiä: Uuteen työhön, työpaikkaan ja työtovereihin tutustuminen vaatii runsaasti henkistä energiaa. Aluksi työpäivät muodostuvat pitkiksi, ennen kuin uuteen työhön tulee rutiinia ja on oppinut talon tavoille. Samalla asuntoon pitäisi hankkia yhtä sun toista välttämätöntä tavaraa.

Ikea pelastuksena

Ei siis mikään ihme, että muuton jälkeen minulla ja monella muulla ulkomailta Saksaan muuttaneella kollegalla oli asiaa nimenomaan Ikeaan. Ikea oli monen ulkomailta Saksaan muuttajan pelastus, koska heti muuton jälkeen ei ollut vielä käsitystä paikallisten huonekaluliikkeiden tarjonnasta. Vuonna 1989 ei vielä ollut kaikkivaltiasta nettiäkään apuna paikallisten huonekaluliikkeiden vertailuun.

Monen mielestä Ikean selkeälinjaiset, skandinaavista makusuuntaa edustavat, kompaktit kalusteet sopivat mainiosti pienehköjen tilapäisasuntojen sisustukseen. Ikean tuotteiden laadusta kuulee monenlaisia moitteita, mutta kestäviäkin tuotteita löytyy: meillä on edelleen mökin terassilla käytössä vuonna 1989 Ikeasta Oberurselin asunnon parvekkeelle ostettu kalusto, teräksestä ja muovista tehdyt tuolit ja pöytä. Ne ovat edelleen käyttökelpoisessa kunnossa, vaikka ovat olleet aina ulkona säiden armoilla jo yli 30 vuotta!

Liian suositulla autolla

Muuton jälkeen tammikuun alussa 1989 ajoin muutaman päivän Mazda 626:lla. Ensimmäisenä perjantaina sain ensimmäiseksi monitor-autoksi kolmeksi kuukaudeksi metallinharmaan, viisiovisen Volkswagen Golf II:n. Golf oli tuolloin – ja on edelleen – Saksan ylivoimaisesti suosituin automalli.

Sisustustavaran tarpeessa hurautin perjantaina Frankfurtin lähellä olevaan valtavan suureen Ikean myymälään osoitteessa Wallau, Hofheim am Taunus. Parkkeerasin Golfin Ikean laajalle parkkialueelle. Sain selvitettyä kaikkien tarvittavien sisustustavaroiden hankintasuunnitelmat ja totesin, että isojen vaatekaappipakkausten kuskaaminen jäi seuraavaan kertaan, kun otan lainaksi Mazda 626 -farmarin.

Pienemmät tavarat, kuten astiankuivaustelineen, sain ostettua mukaan. Kun tallustin reilun tunnin kuluttua ostosten kanssa takaisin parkkialueelle, olikin Golf hukassa. Valtavan laajalla parkkikentällä näytti olevan satakunta samanlaista hopeanharmaata Golfia! Vaikutti siltä, että mahdollisesti paikallinen Volkkari-kerho oli kokoustamassa Ikean ravintolassa ennen ilta-ajelulle lähtöä tai jotain vastaavaa… Luulin jo, että auto on varastettu. Puolen tunnin etsiskelykävelyn jälkeen löysin vihdoin oikean auton.

Tapaus opetti sen, että laajalle parkkialueelle autoa pysäköitäessä on auton sijainti ja mahdollinen parkkirivin tai parkkiruudun numero painettava visusti mieleen, jotta Saksan suosituimman automallin joukosta löytää takaisin tullessa omansa.

Entistä enemmän Golfeja

Nykyään ongelma on varmaan vieläkin pahempi Saksan valtavan suuren autokannan ja Volkkarin suuren osuuden vuoksi: Saksan autokanta oli vuoden 2020 alussa peräti 47,7 miljoonaa henkilöautoa. Volkkareita niistä on yli 10 miljoonaa (10 088 693 autoa) eli 21,1 prosenttia Saksan henkilöautokannasta.

Vertailun vuoksi: Suomen henkilöautokanta on noin 3 miljoonaa, joista keskimäärin 2,7 miljoonaa liikennekäytössä. Maiden pinta-aloissa ei ole kovin suurta eroa: Suomi 338 440 km², Saksa 357 114 km². Pinta-alaan verrattuna Saksan autotiheys on siis todella suuri. Väestön määrässäkin on suuri ero, Suomi 5,54 miljoonaa, Saksa 83,02 miljoonaa henkilöä.

Osassa Saksan vuokra-asuntoja ei ole vieläkään keittiötä lainkaan valmiina. Tilanne on kuitenkin muuttumassa: vilkaisin netistä tämän päivän vuokra-asuntotilannetta Oberurselissa, ja ilmoitusten perusteella näyttää siltä, että keittiökalusteet ja -koneet alkavat olla valmiina jo suurimmassa osassa vuokra-asuntoja.

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Timo Turkulan arkisto