Koeajo: Harley-Davidson Sportster S:ssä tuttua on vain nimi
Vuodesta 1957 valmistettu Harley-Davidson Sportster koki historiansa suurimman uudistuksen, jossa jäljelle ei jäänyt yhtään osaa edellisestä mallista. Hyvää: ergonomia, moottori, tekniikan loikka 2020-luvulle. Huonoa: lyhyet joustomatkat, leveä eturengas, suuntavilkkuvivun toiminta.
Prototyyppivaiheessa uutuutta kutsuttiin nimellä Custom 1250. Niinpä olikin pieni yllätys, kun valmistaja kertoi mallia julkistaessaan nimeksi Harley-Davidson Sportster. Vaikka uutuus korvaa mallistossa vanhan Sportsterin, pyörä on yli 50 hv tehokkaampana ja 30 kg kevyempänä parikin pykälää edeltäjäänsä urheilullisempi.
Moottorin uudet ominaisuudet
Nykyaikainen, nestejäähdytteiseksi vaihtunut V2 käy tasaisesti, vetää puhtaasti 2 000 kierrokselta ja tarjoaa kasvavaa suorituskykyä 121 hevosvoiman edestä aina 8 000 r/min punarajalle asti.
Poissa ovat vanhojen ilmajäähdytteisten moottorien epätasainen tyhjäkäynti, selvästi kuuluvat mekaaniset äänet ja Harrikan moottoriin perinteisesti liitetyt harvataajuiset värinät. Moottori on luonteeltaan nöyrä ja joustava. Halutessaan sillä voi lipua rauhallisesti isolla vaihteella ja matalilla kierroksilla, mutta tarvittaessa löylyä löytyy käyttämällä pienempiä vaihteita ja korkeampia kierroksia. Tasakaasulla ajettaessa kypärän sisään kantautuu lähinnä tuulen suhinaa.
Kompakti mutta tilava
Ajoasento on powercruiser-tyyppisen pysty ja ryhdikäs. Kompakteista ulkomitoista huolimatta asento on mukavan väljä vielä 190-senttisellekin kuljettajalle. Matala istuinkorkeus korostaa painopisteen alhaisuutta, mikä puolestaan mahdollistaa ketterämmät ajo-ominaisuudet.
Ainoa pientä epämääräisyyttä ajo-ominaisuuksiin aiheuttava tekijä on peräti 160 millimetrin levyinen eturengas, joka myös luistaa ikävästi sivusuunnassa, jos asvalttikaarteessa ajolinjalle osuu yksikin pieni irtokivi. Lyhyet joustomatkat vähentävät ajomukavuutta epätasaisella alustalla. Yksi etujarrulevy tarjoilee sopivasti hidastuvuutta.
ABS-jarrut ja luistonesto huomioivat sivuttaiskallistuksen. Kuljettajan valittavissa on kolme ajotilaa (Sport, Road ja Rain), joista Sportilla kaasunvaste on erittäin terävä ja Rain-asetuksella turhankin viipyilevä.
Nelituumainen TFT-värinäyttö pitää sisällään perustoimintojen ohella myös navigaattorin. Tangonpääpeilit sopivat tyyliin, ja näkyvyys niistä on hyvä. Sportsterissa on siirrytty standardinomaiseen yhden vilkkuvivun järjestelmään, joka toimii muuten hyvin, mutta suuntavilkkua sammutettaessa vipu luistahtaa helposti sivuun ja vilkku jää päälle jompaankumpaan suuntaan.
Yläkautta kulkevat äänenvaimentimet edustavat scrambler-tyyliä, paksut renkaat bobberia ja ulkonäössä on lainattu piirteitä myös flat track -tyylistä. Edellisen sukupolven custom-Sportster onkin vaihtanut selvästi tyylisuuntaa, mikä sopii hyvin yhteen kasvaneen suorituskyvyn kanssa.
