Koeajo: Land Rover Defender PHEV – Viherpesty maskuliinisuuden ruumiillistuma
Land Rover Defender 110 P400e on sähköllä piristetty maastojärkäle, joka saa rakastumaan autoiluun uudelleen. Hyvää: hybriditekniikka, ajo-ominaisuudet, tunnelma, hinta Huonoa: tavaratilan koko
Land Rover Defender kiitää pitkin hiekkatietä vehreän nummimaiseman keskellä. Nurmen pinnassa helmeilee tuore aamukaste ja ylävartaloani lämmittää paksu tweed-takki. Astun alas auton hytistä ja kuraiseen maahan iskeytyvät saappaat saavat hetkessä ruskean pinnotteen.
Edellinen kohtaus on tuttu monesta brittiläisestä tv-sarjasta ja elokuvasta, mutta tällä kertaa puitteet ovat toiset. Joudun tyytymään Land Roverin uuden lataushybridimallin koeajoon Brittien sijaan kotoisessa Suomessa. Kettujahtiinkaan en pääse, sillä aselupaa ei tullut koskaan hankittua.
Alla on kuitenkin auto, jonka ohjaimissa nauttii missä päin maailmaa tahansa. Defender on rehti maastoauto, joka ei jätä kylmäksi.
Laturiin ja baanalle
Land Rover Defender koki radikaalin malliuudistuksen vuonna 2020, kun markkinoille tuli täysin uusiksi veistelty malli. Vanha laatikko-Defender ehti olla tuotannossa ihmisiän, joten uudistus oli paikallaan.
Kehitys ei ole pysähtynyt korin ja sisustan uusiksi vetämiseen, sillä nykytrendien ja -säädösten mukaan voimalinjaan on tullut reipas sähköistys. Defender 110 P400e on ladattava hybridi, joka tekee maskuliinisesta automallista selkeästi vihreämmän.
Voimalinjan sähköistäminen on tehnyt Defenderille pelkkää hyvää. Ensimmäinen etu käy ilmi hankintahinnan muodossa. Ladattavana hybridinä 110-mallisen auton hinta alkaa 82 000 eurosta.
Hinnoittelumielessä PHEV-versio on niin edukas, että V8-moottorilla varustettua Defenderiä haikailevan täytyy todella rakastaa kasikoneella varustettua maasturia. V8-mallin hinta on kotimaan autoverotuksella 242 035 euroa. Tuolla hinnalla saa itselleen kolme hybridiversiota.
Rajusti kiihtyvä maastojärkäle
Ladattavan hybridin voimanlähde on 2-litraisen bensiiniturbon ja sähkömoottorin yhdistelmä. Voimalinja tuottaa 297 kW (404 hv) ja 640 Nm, joiden ansiosta kookas maasturi kiihtyy sataseen 5,6 sekunnissa. V8-versio nipistää tuosta vain pari kymmenystä.
Ladattavan hybridin toinen suuri etu on luonnollisesti polttoainetalous. WLTP-vertailuarvo yhdistetylle kulutuksella on 3,3–3,9 litraa sadalle. Tämä edellyttää ajoakun lataamista, sillä ilman sähkömoottorin tuomaa apua kulutus painuu 11 litraan sadalla kilometrillä. Ei sekään mahdottoman paha ole.
Pelkällä sähköllä toimintamatka on 39–43 kilometriä ja maksimivauhti 140 km/h. Moottoritievauhdeissa toimintamatka jää kauas ilmoitetusta, sillä kookas ja painava auto vaatii runsaasti energiaa nopeusmittarin neulan noustessa.
Sekalaisessa ajossa sähkö hupenee koeajolla hieman alle 30 kilometrissä, mutta jos yli 70 km/h vauhdeissa ottaa hybriditilan käyttöön, voi sähköisen toimintamatkan viruttaa lähelle ilmoitettua WLTP-lukemaa.
Hätäisesti akku täyteen
Erityisen ilahduttavaa on se, että Land Roverista löytyy lataushybridissä hyvin harvinainen CCS-laturi. Pikalaturilla 19,2 kWh:n akku latautuu nopeimmillaan puolessa tunnissa, joten täysi sähköinen toimintamatka saavutetaan helposti kauppareissun aikana. Tämän soisi yleistyvän lataushybrideissä muutenkin.
7kW AC-laturilla lataukseen kuluu pari tuntia, mikä sekin on mukavan lyhyt rytistys. Land Rover on tehnyt oikeita asioita sen eteen, että Defenderillä pystyy ajamaan sähköllä mahdollisimman vaivattomasti.
Defenderin maastokelpoisuudesta ei ole epäilystä, vaikka koeajolenkin varrelle ei sattunutkaan reittiä, joka olisi laittanut auton potentiaalia totiselle koetukselle. Pahimmatkaan kelirikkoiset tiet eivät tarjoa Land Roverin maastomallille minkäänlaisia haasteita.
Maastoajo on Land Roverilla nautinto, sillä etenemiskyky ei heti lopu kesken. Ilmajousituksen avustuksella maavaran saa kasvatettua 361 milliin, joten pohja ei jää ihan pienimpään töyssyyn kiinni.
Land Roverin ajettavuus hakee vertaistaan. Kookkaan ja painavan auton luulisi kallistelevan mutkatiellä ikävästi, mutta Defenderin ilmajousitettu alusta tarjoaa eleettömän kyydin, eikä massan kannattelu tuota ongelmia.
Tyyliä ja karua kauneutta
Koeajolla tuli testattua auton vetokykyä peräkärryn muodossa ja Defender lukeutuu siihen joukkoon, jossa painavankaan lastin vetäminen ei vaikuta ajotuntumaan millään tavalla.
Brittiläinen maasturiperinne on onnistuttu säilyttämään Defenderin sisustassa luovalla tavalla. Ovien paneeleihin on jätetty näkyviin kiinnitysruuvit ja oven metallirunko paistaa nahkapinnan välistä. Tyylikästä, niin perin tyylikästä.
Käytännöllisyyttäkään ei ole unohdettu, sillä tavaratila on päällystetty muovilla, joka kestää iskuja, eikä lastaamisessa tarvitse ajatella penkkien selkämysten likaantumista tai rikkoutumista.
Defenderistä on vaikea löytää moittimisen sijaa, sillä yksityiskohtiin ja konseptointiin on käytetty ilmiselvästi paljon aikaa. Tavaratila tosin voisi auton kokoon suhteutettuna olla hieman suurempi. Tämän puutteen tulee korjaamaan 2023 ilmestyvä Defender 130-malli.
