Koeajo: Mazda 6 on jo 20-vuotias, mutta kilpailijat ovat crossover-bileissä
Mazda 6 korvasi 626:n 20 vuotta sitten. Nyt sankari joutuu juhlii 20-vuotissynttäreitään lähes yksinään, kun kilpailijat ovat siirtyneet muihin autoluokkiin. Hyvää: tilat, helppokäyttöisyys, ajettavuus, varustelu, viimeistely. Huonoa: topakka jousitus, pieni keskinäyttö.
Mazda 6 esiteltiin Detroitin autonäyttelyssä talvella 2002, nyt menossa on kolmas sukupolvi. Mallinimen 20-vuotismerkkipaalua väheksymättä huomio kiinnittyy ennemminkin nykykorin juuri saavuttamaan kymmenen vuoden ikään. Sitä on toki päivitetty säännöllisesti parin vuoden välein niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Auton perusarkkitehtuuri on mahdollistanut uusimpien sähköisten avustimien lisäämisen matkan varrella pitäen sen ajan tasalla.
Vaikka ikä ei vielä vaivaakaan, joku saattaa pitää vaikkapa pienehköä keskinäyttöä merkkinä vanhenemisesta. Toisaalta useimmat asiakkaat arvostanevat perinteisiä kytkimiä, lämmönsäätimiä ja valikoiden käyttöä rullaohjaimella, eikä niinkään isoja kiiltäviä pintoja heijastelevina ja sormenjälkiä keräävinä.
Yksinkertaista ja toimivaa
Sama pätee auton voimalinjaan, jonkun mielestä se on jo polttomoottorienkin joukossa vanhanaikainen, toiset arvostavat koeteltua tekniikkaa. Mazda ei käytä suosittua pientä turbomoottoria, ei kaksoiskytkinvaihteistoa eikä hybriditekniikkaa, vaan vapaastihengittävää 2,5-litraista bensiinimoottoria perinteisellä kuusivaihteisella automaattivaihteistolla. Aivan vanhaan malliin Mazdakaan ei ole selvinnyt päästömääräyksistä: hyötysuhdetta on parannettu korkealla puristussuhteella, jarrutusenergiaa otetaan talteen ja osakuormalla kaksi sylinteriä neljästä huilaa.
Lopputulos ei jää kauaksi kilpailijoiden ratkaisuista. Kierroksia käyttämällä suorituskyky on reipas – osin alle 1 500 kilon pidetyn omamassan ansiosta – ja keskikulutuksen saa jäämään kuuteen litraan pääkaupungin kehäteillä rullaamalla. Kiivaampi kaupunkiajo tai moottoritie nostavat kulutuksen heti kahdeksaan litraan.
Vaikka Mazda 6 oli aikanaan huikea parannus 626-mallin ajettavuuteen, nyt se ei enää säväytä. Alustan edelleenkin sopiva kompromissi ajettavuutta ja mukavuutta päihittää kyllä useimmat kaupunkimaastureihin siirtyneet kilpailijat. Isojen sedanien ja farmarien luokassa varsinkin ajetun kalleimman kuutosen vaihtoehdot ovat entistä enemmän ylemmän keskiluokan valioita, joiden varpaille yltääkseen alustan ja voimalinjan pitäisi toimia hienostuneemmin.
Ylellistä varustelua ja paksua nahkaa
Tälle vuodelle Mazda 6:n varustelutasot on nimetty uudelleen yhtenäiseksi muiden mallisarjojen kanssa. Siinä missä kaksilitrainen (121 kW/165 hv) on joko Centre-line tai Exclusive-line, isompi 2,5-litrainen (143 kW/194 hv) on sporttinen Homura, ylellinen Takumi tai 20th Anniversary. Tasoja on monta osin siksi, että lisävarustelistassa on vain yksi rivi: metalliväri.
Jo perustaso kaikkine sähköisine avustimineen ja liitettävyysmahdollisuuksineen on kattava, mitään oleellista ei puutu. Uusimpana ruuhka-ajoavustin vakiovarusteena. Erikoisuutena keskinäyttö toimii kosketuksella vain auton ollessa pysähdyksissä. Varusteviilausten ansiosta hinnat ovat joissain versioissa jopa hitusen laskeneet. Ajettu 20-vuotisjuhlamalli on kallein, houkuttavan eron mustasisustaisiin muihin tekee ruskea oviin ja kojelautaan ulottuva nappanahkaverhoilu tuuletusmahdollisuudella.
Suomessa Mazda 626 oli suosittu malli jo varhaisista takavedoista alkaen. Vuosien varrella sedanin, viistoperän ja farmarin lisäksi kaksiovinen coupékin oli tuttu näky teillämme. Jostain kumman syystä suosio ei tarttunut seuraajaan, Mazda 6:een, vaikka se oli melkoinen harppaus eteenpäin ominaisuuksiltaan. Täyttyikö mitta 626:n ruostumiseen vai oliko harppaus sitten hinnassakin niin iso, että suomalaiset hylkäsivät vähitellen vanhan suosikkimerkkinsä?
Nyt iso Mazda on kypsässä iässä parhaimmillaan, mutta myyntitilastoissa se ei näy. Liekö sen kohtalona Mondeon, Avensiksen, Passat-sedanin, Sonatan, Optiman ja Talismanin tavoin vaipua unholaan citymaasturien jatkaessa valloitustaan.
