Ajoneuvot Koeajo Moottoripyörät 11.10.2021

Koeajo: onko Honda Super Cub 125 maailman paras moottoripyörä?

63 vuotta sitten esiteltyä Honda Super Cub -pyörää on myyty yli 100 miljoonaa kappaletta. Tämän maailman eniten valmistetun moottoripyörämallin kokonaismyyntimäärä on yli viisinkertainen verrattuna VW Kuplaan, joka ehti olla markkinoilla 65 vuoden ajan.

Vapauden symboli

Moottoripyörää pidetään yleisesti suorituskyvyn ja vapauden symbolina. Vain 125-kuutioinen Super Cub ei seitsemän kilowatin tehollaan luo maailmoja syleilevää suorituskykyä, mutta vapautta se on tuonut ehkä useammalle ihmiselle kuin mikään muu ajoneuvo. Super Cub on nimittäin äärimmäisen suosittu muun muassa Aasiassa, jossa kätevä ja taloudellinen kaksipyöräinen on usein talouden ainoa moottorikäyttöinen kulkuneuvo.

Honda tavoitteli aikanaan Super Cubin suunnittelussa helppoa ajettavuutta, käytännöllisyyttä, edullista hankintahintaa sekä mahdollisimman alhaisia käyttökustannuksia. Suosiosta päätellen valmistaja onnistui tavoitteissaan yli odotusten. Kaikista vuonna 1948 perustetun Hondan valmistamista moottoripyöristä Super Cub edustaa noin 30 prosenttia.

Tämän päivän Super Cubin ulkonäkö on etupään levyjarrua ja valuvanteita lukuunottamatta lähes identtinen vuoden 1958 mallin kanssa. Koeajopyörässä jopa väritys oli täsmälleen sama, jota Honda käytti lanseerausvaiheessa.

Huippumodernia tekniikkaa

Sivuprofiililtaan Super Cub muistuttaa skootteria avorunkoineen. Tasaisen lattian sijaan kuljettajan jaloille on kuitenkin varattu jalkatapit, mikä tuo 17-tuumaisten pyörien ohella moottoripyörämäistä ajotunnelmaa. Perinteisen ulkonäön vastapainoksi pyörässä on huippumoderni avaimeton käyttöjärjestelmä, ja satulan alla olevaan polttoainesäiliön korkkiinkin pääsee käsiksi sähköisellä napilla avattavalla satulan lukituksella.

Virtanapin kääntö ja painallus, minkä jälkeen nelitahtimoottori herää henkiin käynnistysnapin painalluksella. Lähes sähkömoottorimaisen hiljainen käyntiääni ei varmasti häiritse herkkäunisempiakaan naapureita, jos pitää lähteä liikkeelle aikaisin aamulla tai palata kotiin myöhään illalla.

Missä kytkinkahva?

Hallintalaitteet poikkeavat normaalista siinä mielessä, että kytkinkahvaa ei ole lainkaan. Ratkaisu selittyy automaattikytkimen käytöllä. Vaihdekaaviokin on omanlaisensa, sillä vapaa on ylimpänä ja vaihteet pienimmästä suurimpaan löytyvät, kun vaihdepoljinta polkee alaspäin.

Ajaminen on helppoa: vaihde polkaistaan silmään, ja Super Cub lähtee liikkeelle kaasua kääntämällä. Suuremmalle vaihtaminen sujuu pehmeämmin, kun samalla kääntää kaasun hetkeksi pois. Pienemmälle vaihtaessa moottorijarrutus tuntuu selvänä nykäisynä, vaikka yrittäisi kaasulla miten tasata kierroksia. Ykkösvaihde riittää 50 km/h -mittarinopeuteen, kakkonen 80:een ja kolmonen 105 kilometriin tunnissa.

Parhaimmillaan Super Cub on lyhyehköillä matkoilla, ja keveytensä sekä helpon ajettavuutensa ansiosta sillä pujottelee mielikseen ahtaassakin kaupunkiympäristössä. Siellä Super Cub tuntuu suorastaan ripeältä, ja vielä kahdeksankympin rajoitusalueellakin pysyy hyvin liikenteen rytmissä mukana. Myötätuuleen satasen nopeusraja ylittyy, kunhan odottaa riittävän pitkään kaasu pohjassa, mutta vastatuuleen maaginen satasen raja jää rikkomatta. Analoginen nopeusmittari nousi koeajon aikana myötätuulessa korkeimmillaan 112 km/h -lukemaan.

Jarrujen tuntuma on hyvä ja tehokin täysin riittävä suorituskykyyn nähden. Etujarrussa on lakisääteinen ABS-järjestelmä, mutta takajarru on perinteinen ja toimivaksi todettu rumpujarru vailla hienouksia. Jousituksessakaan ei ole turhia (lue: hintaa nostavia) säätöjä, mutta yhden hengen kuormalla Super Cub selvittää hidasteet ja tien muut epätasaisuudet mukavan pehmeästi, kunhan nopeuden pitää olosuhteisiin nähden järkevänä.

Kulutus alle kaksi litraa sadalla

Skootterimaisen ulkonäön vastapainoksi halkaisijaltaan isot pyörät tuovat vakautta ajoon. Kaarreajossa vakaus ja rauhallinen kääntyvyys yllättävät aluksi niin, että pyörä tekee jopa loivempaa kaarrosta kuin kuljettaja odottaisi.

Koeajokulutus jäi 1,85 litraan sadalla, vaikka ajo ei ollutkaan taloudellisuuteen tähtäävää. Siten 3,7 litran tankillinen riittää noin 200 kilometrin matkalle. Nykyisellä bensiinin hinnalla sadan kilometrin polttoainekustannus jää noin 3,5 euroon.

Super Cubin sympaattinen ulkonäkö ja hiljainen ääni ovat yhdistelmä, jolla kerää liikenteessä jatkuvasti hymyjä ja peukutuksia. Kuljettajallakaan ei ole valittamista, sen verran helppoa ja hauskaa Super Cubilla ajaminen on.

Ulkonäön perusteella pyörää erehtyy helposti luulemaan mopoksi, jolloin niihin nähden hyvä kiihtyvyys ja sataseen nouseva huippunopeus yllättävät kanssaliikkujat helposti. Yksi mallin menestyksen avaimia on varmasti se, että ajaminen ei vaadi kytkimen käytön opettelua, ja vaihteistoa on lähes mahdoton saada rikki huolimattomallakaan käytöllä.

Hankinta helppo perustella

Huonoja puolia saa hakemalla hakea. Ehkä perinteinen avaimellinen virtalukko olisi ainakin satunnaiselle käyttäjälle yksinkertaisempi omaksua kuin avaimeton käyttöjärjestelmä, mutta tämäkin on osittain makuasia. Huoltotöiden monimutkaisuudestakaan ei voi valittaa, sillä ilmajäähdytteinen moottori ei juuri kaipaa huolenpitoa normaaleja öljynvaihtoja ja ketjun voitelua lukuun ottamatta.

Super Cubin hankintaa ei siis ole vaikea perustella. Se on helppokäyttöinen ja kaikille perheenjäsenille sopiva kulkuneuvo – toki sillä edellytyksellä, että kuljettajalla pitää olla vähintään kevytmoottoripyöräkortti. Super Cub vie vähän tilaa niin omassa pihassa tai autokatoksessa kuin matkan varrelle pysäköitäessäkin. Kulutuksen ohella käyttökulut ovat muutenkin minimissään, ja kilpailevat jopa sähköskootterien kanssa.

Eikä yli 100 miljoonaa kappaletta myydyssä mallissa todennäköisesti enää ole ainakaan suurempia lastentauteja. Jos moottoripyörän hyvyyttä arvostellaan myyntilukujen perusteella, on Super Cubin oltava maailman paras moottoripyörä. Ainakin omassa luokassaan.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Jari Saarentaus