Koeajo: pienempi päivitys – Škoda Citigo
Tšekkien pienin Škoda Citigo uudistui, mutta toisin kuin sisarmalli Volkswagen Upissa, auton perustekniikkaan ei kajottu. Hyvää: näppäryys, ajettavuus, tilat. Huonoa: voiman puute kovemmissa kiihdytyksissä, mittariston ja ohjauspyörän sijoittelu.
Kun miniauto Volkswagen Upille tehtiin viime kesänä kasvojenkohennus, oli odotettavaa, että myös sisarmalli Škoda Citigo kokisi jossain vaiheessa samat uudistukset. Näin tapahtuikin – mutta teknisessä mielessä tšekkipienokainen ei saanut aivan kaikkea uutta mitä emomerkin edustajalle suotiin.
Vähän valouutisia
Tarkastellaan kuitenkin ensin sitä, mikä Citigossa on muuttunut. Uusitun pikku-Škodan tunnistaa parhaiten mistäpä muustakaan kuin muokatusta keulailmeestä. Meikkaus koskee niin etupuskuria, jäähdyttimen säleikköä kuin konepeltiäkin.
Selvin merkki on puskurin alaosan aiempaa leveämpi kita. Myös uudet led-tyyppiset huomiovalot halogeenivaloumpioiden alareunoissa kiinnittävät huomion. Muita valouutisia ovat sumuvalojen kääntymisvalotoiminto, jonka saa lisävarusteena, sekä tummennetut takavalot.
Sisustuksessa vähät muutokset koskevat päivitettyä mittariston ilmettä sekä nahkakehäistä ohjauspyörää säätimineen. Viimeksi mainittu on kalleimmassa Dynamic-varustetasossa vakiona, edullisemmissa Ambition- ja Style-tasoissa lisävaruste.
Aina vain ahtamaton
Jutun alussa mainittu ”puute” koskee litraista, ahdettua 90-hevosvoimaista bensiinimoottoria, joka lisättiin vuosi sitten Volkswagen Upin valikoimaan. Škoda Citigossa tätä 1.0 TSI -konetta ei kuitenkaan nähdä edes faceliftin jälkeen.
Näin ollen moottorivalikoima koostuu entiseen tapaan niin ikään yksilitraisesta, mutta vapaasti hengittävästä kolmipyttyisestä, josta on tarjolla kaksi versiota, teholukemiltaan 60 ja 75 hevosvoimaa. Lisäksi kaupan on 68-hevosvoimainen 1.0 G-TEC -kaasumalli.
Vaihteistona on aina viisinopeuksinen manuaali lukuun ottamatta 75-hevosvoimaista, jonka yhteyteen saa myös automatisoidun manuaalivaihteiston eli niin kutsutun robottilaatikon.
Silti sirpakka
Vaikka turbo tietysti toisi lisäpuhtia, sen puute ei tee Citigosta toivottoman laiskaa siellä, missä tällaista miniautoa eniten käytetään, eli kaupunkiajossa.
Itse asiassa ahtamattomalla moottorilla ajaminen on hyvin stressitöntä, kun kone vetää tasaisen kuminauhamaisesti koko kierroslukualueen läpi. Turbon mukaantuloa ei tarvitse odotella, eikä sen viivettä harmitella.
Stressiä voi tietysti repiä ripeimmissä liikennevalolähdöissä ja koeajojen areenana toimineen Prahan kukkuloille noustessa. Näissä tilanteissa kaikkien kolmen tehoversion voimavarat paljastuivat rajallisiksi, joten vaihdekepin käyttö oli tarpeen.
Mallistokin monipuolinen
Kaupunkiautossa ei aina niin tarpeellinen, mutta kuitenkin ehdottomasti positiivinen ominaisuus ovat Citigon väljät takaistuintilat.
Kun 3,6-metriseen autoon mahtuu jopa 190-senttinen matkustaja samanmittaisen kuljettajan taakse, monet tuntuvasti suuremmat autot voisivat ottaa tilankäytöstä oppia.
Oikeastaan ainoa sisätilojen moite koskee mittaristoa, jonka yläreuna jää pahasti ohjauspyörän kehän taakse piiloon. Ratin säätäminen ”liian” ylös korjaa tilanteen.
Suomeen syksyn tullen
Uudistetun Citigon myynti alkaa Suomessa kesän jälkeen. Edellä mainittujen tehoversioiden ohella haluamaansa minitsekkiä voi ynnäillä joko kolmi- tai viisiovisten korimallien sekä edellä mainittujen kolmen varustetason pohjalta.
Malliston hinnat alkavat kolmiovisen 60-heppaisen Ambitionin 12 810 eurosta ja päätyvät viisiovisen Style-varusteisen kaasumallin 16 992 euroon.
Keskustelu