Koeajo: totuttelun takana – Audi A6
Uuden sukupolven Audi A6 tarvitsee ohjaimiinsa uuden sukupolven kuljettajan. Hyvää: mukavuus, äänettömyys, viimeistely, suorituskyky, lasiohjaamon tyylikkyys. Huonoa: lasiohjaamon käytön opettelu, pöljät mallinumeroinnit.
Päältäpäin uusi Audi A6 ei aiheuta yllätyksiä: mitat ovat kasvaneet joitain millejä ja muodot ovat tutut muusta mallistosta.
Tilaa on taksiksi paljon ja edustusautoksi vähemmän – sekä viitosbemu että E-mersu ovat karvan verran ahtaampia. Istuma-asento hipoo täydellisyyttä, mutta ruipelo kuljettaja toivoisi tuhdimpia sivuttaistukia ainakin nahkaverhoillussa autossa.
Vaikka A6 on merkittävästi isosiskojaan A7:ä ja A8:a edullisempi, materiaalivalinnat tai viimeistelyn taso eivät häpeä niiden rinnalla lainkaan. Siinä missä Audin menevät linjat ja tyylikäs sisustus nuorentavat kuljettajaa, uusi ohjaamo saa kuskin tuntemaan itsensä ikälopuksi.
Raivon partaalla
Kuutosen suurimmat muutokset ovat kojelaudassa. Näkymää hallitsee kolme isoa lasiruutua, yksi mittariston tilalla ja kaksi keskikonsolissa päällekkäin. Näytöt on integroitu saumattoman tyylikkäästi kojelautaan, toisin kuin vaikkapa Mersun jälkiasennuksen oloisissa ratkaisuissa. Valitettavasti konttorin tyylittelyssä kolot pikkutavaroille ovat unohtuneet. Läpi kojelaudan jatkuva kiiltävä pinta säihkyy puhtaana koeajon alussa, mutta on jo viikon jälkeen sormenjälkien ja pölyn peitossa.
Uutta kosketusnäytöissä on haptisuus, eli riittävä painallus tuottaa tuntuvan napsauksen. Perinteisiä nappuloita ei ole jätetty montaa, kaikki toiminnot pitäisi löytää näytöistä. Vaikka ruudut ovat isoja, pintaa ei hyödynnetä, vaan tietoa ja toimintoja on piilotettu valikoiden taakse. Sivujen selaaminen ja virhenäppäilyt vievät järjen lisäksi huomiota pois liikenteestä. Järjestelmä saa satunnaisen kuljettajan tuntemaan itsensä tyhmäksi – opettelu ei onnistu lyhyellä koeajolla.
Ohjekirjan ja nuorison opastuksella salat aukeavat, ja osan toiminnoista saa räätälöityä seitsemälle eri kuskille. Näyttöjen himmennyksen omatoiminen ohjaus ei kuitenkaan onnistu, vaan auringon ollessa matalalla näytöt himmenevät yötilaan eivätkä ole enää luettavissa. Insinöörien tekninen etumatka on kirimässä kuusikymppisten ostajien käsityskyvyn edelle, mutta samaan ovat toki sortuneet kilpailijatkin.
Mieli lepää
Vaikka osa uusista kikoista jää löytämättä, saan lämpötilan sopivaksi ja Helmi-radiokanavan viritettyä, ja A6 pääsee näyttämään parastaan. Se on ennen kaikkea yksi johtajaluokan mukavimmista matka-autoista. Perusjousitus korkeaprofiilisilla renkailla nielee niin pienet tärinät kuin isot heitotkin mallikkaasti, tiukempaan ajoon on tarjolla myös urheilualusta tai ilmajousitus. Yhdessä nelivedon kanssa ote tiehen säilyy huonommallakin pinnalla.
Kahdeksanvaihteinen automaatti osaa hyödyntää moottorin ronskia alavääntöä, ja kuusisylinterisen dieselin ääni pysyy rivakammissakin lähdöissä matalana murinana. Kevythybriditekniikan myötä moottori sammuu vapaalla rullatessa ja jo ennen pysähtymistä, muttei kuitenkaan aina tilaisuuden tullen. Tuulensuhinat ja rengasäänet loistavat poissaolollaan. Ohjaus on entistä tarkempi ja tunnokkaampi, mutta silti kevyt pyöritellä. Ajaminen on nautittavaa niin pitkillä suorilla kuin mutkaisillakin pätkillä. Aiemmin flegmaattinen Audi on petrannut tuntuvasti, ja pistääkin Bemarin ja Mersun ahtaalle.
Lisätietoja: www.audi.fi/a6
Keskustelu