Ajoneuvot | Testit | 24.3.2020

Moottori testaa: miten testata ladattavia hybridejä oikein?

Ladattavaa hybridä voi käyttää miten tahansa – mutta sitä ei voi testata miten tahansa.

Jaa artikkeli

Otsikon kysymys on pyörinyt päässä viimepäivät. Viisi hybridiautoa testissä – mutta mitkä ovat oleellisimmat mittaukset, joiden perusteella keväällä julkaistava testi on hyödyllinen? Aihetta pohdittiin jo edellisessä jutussa, joka käsitteli ladattavien hybridien valtavia eroja.

Kun autossa on kaksi täysin erillistä energiavarastoa (polttoaine ja akku) sekä kaksi rinnakkain toimivaa moottoria (poltto- ja sähkömoottorit), mitattavaa ja pohdittavaa riittää valtavasti.

Yksinkertaisinta on tietysti mitata voimalinjat erikseen. Testata toimintamatka sähköllä eri nopeuksissa ja kulutus polttoaineella eri nopeuksissa.

Sähköajon merkitys

Tässä korostuu kahden käyttövoiman ero: polttoainetta mitataan kulutuksella, koska bensiini ja diesel maksavat paljon. Sähköenergia taas on sen verran halpaa, että kulutusta tärkeämpää on tietää sähkön riittävyys, eli miten pitkälle sähköajolla pääsee.

Otetaan esimerkiksi 100 kilometrin matka. Jos tästä pääsee 30 kilometriä sähköllä, tarkoittaa se vain 70 kilometrin ajoa polttomoottorilla. Jos moottori kuluttaa 6,0 l/100 km, selviää matkasta sähköajon ansiosta vain 4,2 litralla polttoainetta.

Kyllähän kulutuksen tippuminen 1,8 litralla on aika paljon, eikö?

Juuri sähköajon osuudella on erittäin suuri merkitys ladattavan hybridin taloudellisuuteen.

Valitettavasti asia on monimutkaisempi. Kuten edellisessä pohdinnassa totesimme, käyttää osa ladattavista hybrideistä polttoainetta lämmitykseen. Sinänsä järkevää, kertoohan jo nimikin aineen sopivan parhaiten lämmönluontiin, muttei aina ideaalia.

Kallisarvoisen akkukapasiteetin tuhlaaminen lämmöksi on ihan ok, mikäli siitä huolimatta sähköajo riittää arjen tarpeisiin. Tällöin auto ainakin etenee oikeasti paikallispäästöttömästi.

Toisaalta polttoainekäyttöinen lisälämmitin, jolla esimerkiksi Volvo XC60 T8 sisätilansa lämmittää, säästää ajoakkua, joten se voi hyvinkin venyttää toimintamatkaa riittämättömästä riittäväksi.

Kaikki on tapauskohtaista – ja se tekee autojen testaamisesta perin vaikeaa.

Hybridikäyttö

ladattava hybridi Skoda Superb Combi iV

Škoda Superb Combi iV, muiden ladattavien hybridien tapaan, antaa valita täyden sähköajon tai automaattiseti toimivan hybriditilan väliltä.

Palataan takaisin hybridivoimalinjojen toimintaan. Kahden erillisen järjestelmän toiminnan lisäksi autoissa kiinnostaa toiminta hybriditilassa: kuinka älykkäästi autot hyödyntävät rinnakkaiset järjestelmät pitkällä matkalla, kun jo lähdettäessä tiedetään, ettei sähkö riitä kuin osaan matkasta?

Esimerkki Audilta

Talvella koeajossa ollut Audi Q5 55 TFSI-e quattro vakuutti juuri tällä osa-alueella, kunhan auton navigaattorille kertoi aikeista. Pitkällä matkalla saksalaisauto liikkui ensikilometrit moottoritielle akulla, vaihtoi sitten bensiinikäyttöön ja palasi akulle vasta, kun sähköinen toimintamatka riitti päätepisteeseen saakka. Audi hyödynsi kahden järjestelmänsä tehokkaasti kaikkein energiatehokkaimmalla tavalla.

Tällainen toiminta on tärkeä testata, mutta mikä on järkevä testilenkin pituus? Paljonko ajetaan kaupungeissa ja kuinka paljon kiidetään moottoritiellä? Testataanko auton järjestelmiä hyödyttäen navigaattori päällä, vai oletetaanko, että ajamme rutiinimatkat ilman reittiopastusta?

Entä miten huomioimme hybridin käytön tilanteessa, jossa autoa ei pääse lataamaan? Epätoivottava tilanne on täysin mahdollinen, jos työnantaja tarjoaa mukavan vähäpäästöistä ladattavaa hybridiä, muttei tarjoa työkaluja auton lataamiseen töissä ja kotoakaan ei latauspistettä löydy. Osa ladattavista hybrideistä on näinkin käytettynä varsin pihejä, osan taloudellisuus rakentuu täysin akkuajon varaan.

 

Jokaisella autoilijalla on omat päivittäiset ajorutiit. Emme yritäkään pistää autoja absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen, vaan testeillä haluamme kertoa autojen eroista ja opastaa löytämään juuri omaan käyttöön parhaiten sopin valinnan.

Testi julkaistaan Moottorissa 5/2020.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen

Jaa artikkeli

Keskustelu