Moottori testaa: ladattavissa hybrideissä on valtavia eroja – oikean löytäminen on vaikeaa

Viisi ladattavaa hybridiä tarjoavat kaikki vaihtoehdon taloudelliseen ajoon – mutta vain valitsemalla juuri oikean auton juuri oikeaan käyttökohteeseen.

Moottori vertailee tällä hetkellä viittä ladattavaa hybridiä. Toimituksen pihassa pyörii Hyundai Ioniq Plug-In Hybrid, Mercedes-Benz C 300 e 4Matic, Peugeot 3008 Hybrid4, Škoda Superb Combi iV ja Volvo XC60 T8.

Sekalainen joukko varsin erihintaisia autoja ei toki ole suorassa vertailussa, vaan tarkastelemme eri konsernien hybridijärjestelmien toteutuksia ja toimivuutta. Tarkastelussa ovat niin toimintamatkat, sähköajon helppous, latauksen nopeus kuin pidemmän ajomatkan kokonaistaloudellisuuskin.

Valinnan vaikeus

Testiä tehdessä on tullut nopeasti selville se, miten vaikeaa markkinoilta on löytää juuri omaan käyttöön parhaiten sopiva ladattava hybridi. Ensimmäinen ongelma tulee jo tiedonsaannissa: automerkkien nettisivut ovat usein visuaalisesti hienoja, mutta edes sähköisen toimintamatkan löytäminen ei ole kaikilla merkeillä helppoa. Tieto on oleellinen, mikäli haaveilee esimerkiksi selättävänsä työmatkan sähköajolla.

Testin kuluessa on käynyt myös selväksi, etteivät tälläkään kertaa tekniset tiedot kerro kaikkea. Kaikki vertailun autot ovat tietyissä rajoissa varsin mainioita ja taloudellisia, mutta vain osaa voi suositella varauksetta ja ilman pitkiä selityksiä.

Teoriassa helppoa…

Ideaalitilanteessahan ladattavalla hybridillä ajetaan arkirutiinit täyssähköllä ja pidemmät viikonloppureissut tai satunnaiset työmatkat polttomoottorilla. Tällöin luulisi saavan taloudellisen auton, mikäli sähköinen toimintamatka on pidempi kuin työmatka ja auto ehtii latautua työpäivän aikana.

Totuus on paljon monimutkaisempi. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, se, että toteutuva sähköinen toimintamatka on lyhyempi kuin virallisesti ilmoitettu. Mutta kuinka paljon?

Tähän asti tekemiemme testien perusteella hajonta on varsin suurta, riippuen tietysti ajonopeuudesta ja muista seikoista. Muutos ei kuitenkaan ole kaikissa autoissa samanarvoinen. Osa teknisten tietojen mukaan huonommin suoriutuvista autoista pärjääkin käytännössä lähes yhtä hyvin kuin teknisiltä arvoilta parhaat.

Osa autoista taas toimii sähköllä pihisti, mutta janoinen polttomoottori heikentää kokonaiskuvaa. Tämänkin seikan merkitys riippuu ajoprofiilista: jos sähköinen toimintamatka kattaa 80 prosenttia ajoista, ei janoinen polttomoottori juuri haittaa. Harvemmin lataamaan pääsevälle janoinen polttomoottori voi olla kynnyskysymys.

Yksi esimerkki: Hyundai

Otetaan esimerkiksi Hyundai Ioniq Plug-In Hybrid, kenties vertailun ristiriitaisin auto. Lyhyt kauppamatka ei ole korealaisen mieleen, sillä auton lämmitys perustuu polttomoottorin hukkalämpöön. Liikkuminen tapahtuu sähköllä, mutta polttomoottori käy auton lämmittämiseksi – ja parin kilometrin matkalla kulutus lähestyy kymmentä litraa sadalla. Tai sitten on ajettava ilman lämmitystä. Lyhyisiin matkoihin Hyundai on siis huono valinta.

Toisaalta auto on varsin aerodynaaminen ja voimalinja sinänsä energiatehokas, joten pitkillä polttomoottoria vaativilla matkoilla korealainen onkin todella pihi auto – siis oikein käytettynä oikein toimiva tuote.

Tämä ei kuitenkaan käy virallisista WLTP-arvoista esiin.

Monta lopputulosta

Ladattavan hybridin voi rakentaa monella tapaa. Sähkömoottorin voi sijoittaa polttomoottorin ja vaihteiston väliin (Hyundai, Mercedes-Benz, Škoda). Sen voi sijoittaa erikseen taka-akselille (Volvo). Tai sitten voi valita kummankin toteutustavan (Peugeot). Yhtä kaikki, erilaiset valinnat johtavat erilaisiin lopputuloksiin.

Se tekee autoista hyvin eri tavoin erilaisiin käyttökohteisiin soveltuvia, ja kaiken tämän pakkaaminen muutamaan WLTP-mittauksen keskikulutus- ja toimintamatka-arvoon ei ole reilua autonvalmistajia tai ostajia kohtaan.

Vielä tämän viikon ajan jatkamme autojen tutkimista ja testailua. Jos sinulla on ladattaviin hybrideihin liittyviä kysymyksiä, kysy ihmeessä alla olevassa kommenttikentässä.

Teksti ja kuva: Lauri Ahtiainen