Mitsubishi Outlanderin turvajärjestelmät holhoavat kuskin hermoromahduksen partaalle

Mitsubishi juhlistaa 50-vuotista taivaltaan Suomessa. Juhlan kunniaksi Outlanderista tulee tarjolle mustanpuhuva erikoismalli, joka näyttää jykevältä.

Outlander uudistui isolla kädellä viime vuonna, ja suomalainen kansansuosikki toi kromin takaisin valokeilaan. Nyt kiiltävät yksityiskohdat on vaihdettu mustiin, mikä on varsin onnistunut ratkaisu. Se nimittäin pukee Mitsubishin jämäkkää ulkomuotoa paremmin.

Mitsubishin lataushybriditekniikassa on vahvaa edelläkävijyyttä, sillä vuonna 2013 ilmestyi ensimmäinen Outlander PHEV. Mallin merkitys ladattavien hybridien esiinmarssille oli todella suuri. Outlanderille ei ollut juuri kilpailijoita, etenkään isojen SUV-mallien joukossa.

Outlander kohosi pian ladattavien hybridien myydyimmäksi automalliksi Euroopassa, ja voittokulku jatkui useiden vuosien ajan. Muistan itsekin ajaneeni Outlanderilla pian sen ilmestymisen jälkeen ja olleeni vahvasti vaikuttunut. Osa tuosta tehosta on kuitenkin kadonnut, sillä kilpailijat ovat menneet Mitsubishin rinnalle ja ohi.

Edelläkävijä, joka jäi hieman jälkeen

Ensimmäiseen kehitysversioon verrattuna Outlanderissa on tapahtunut paljon. Vuonna 2013 esitellyssä ensimmäisessä Outlander PHEV:ssä käytettiin 12 kWh:n litiumioniakkua, jonka nettokapasiteetti oli hieman pienempi. Sähköinen toimintamatka oli WLTP:tä edeltäneellä NEDC-mittaustavalla noin 50 kilometriä, mutta käytännössä sähköajo pyöri yleensä 30–40 kilometrin tuntumassa.

Tekniikaltaan Outlander oli aikanaan kiinnostava siksi, että siinä oli kaksi sähkömoottoria – yksi edessä ja toinen takana – sekä bensiinimoottori, joka toimi osittain generaattorina. Käytännössä auto ajoi monissa tilanteissa enemmän sähköauton kuin perinteisen hybridin tavoin.

Akusto sijoitettiin lattian alle, mikä laski painopistettä ja mahdollisti sähköisen nelivedon ilman perinteistä kardaania. Ratkaisu oli 2010-luvun alussa varsin moderni, ja moni kilpailija kopioi myöhemmin saman idean. Nykyiseen mittapuuhun verrattuna 12 kWh kuulostaa pieneltä, mutta tuolloin se oli yksi markkinoiden suurimmista lataushybridiakuista. Siihen verrattuna nykyisen Outlanderin 22 kWh:n akku on jo varsin kookas.

Outlander jaksaa suurella akulla WLTP-lukeman mukaan 83 kilometriä sähköllä. Sähkönkulutus on kuitenkin varsin korkea: 23,5 kWh sadalla kilometrillä. Se on moneen nykyautoon verrattuna reipasta, mutta toisaalta japanilaisvalmistajat eivät ole olleet kaikkein vahvimpia sähköisten voimalinjojen hyötysuhteessa.

Ajoakun lataaminen tapahtuu 3,6 kW:n Type 2 -latauksella, mutta tarjolla on myös 40 kW:n pikalatausmahdollisuus. Se tapahtuu kuitenkin Chademo-liitännällä, joka on Japanissa ilmeisen suosittu. Euroopassa sopivaa latauspistoketta saa sen sijaan hakea. Chademon käyttäminen tuntuu hieman erikoiselta ratkaisulta aikana, jolloin liitäntätavan väistyminen markkinoilta on ollut tiedossa jo pitkään.

Sähköajossa kulutus on reipasta, mutta ajoakun tyhjennyttyä kulutuslukema yllättää positiivisesti. Isokokoinen auto kuluttaa hieman yli seitsemän litraa sadalla kilometrillä. Monen suuren lataushybridin kohdalla tilanne on selvästi huonompi.

Auton voimalinja on pääosin toimiva, mutta suorituskyky jättää hieman toivomisen varaa, etenkin kun sen suhteuttaa lukemiin. 2,4-litrainen bensiinimoottori ja sähkömoottorit tuottavat yhteensä 306 hevosvoimaa (225 kW) ja 450 Nm. Näillä luvuilla auton luulisi olevan hieman pirteämpi ilmestys.

Haaste lienee japanilaismerkkien suosimassa portaattomassa CVT-vaihteistossa, joka on omiaan hukkaamaan tehontunnetta. 0–100 km/h -kiihdytys hoituu 7,9 sekunnissa, mikä kertoo olennaisen: kiireisellä mielellä kiihdytyksiin ei kannata lähteä.

Turvajärjestelmät ajavat hermoromahduksen partaalle

Hölmön pikalataustekniikan ohella autossa on muitakin ominaisuuksia, joita olisi voinut pohtia hieman pidempään. Outlanderin turvajärjestelmät ovat nimittäin niin ärsyttäviä, että harvoin tulee vastaan vastaavaa kokonaisuutta. Kyse ei ole siitä, etteivätkö järjestelmät toimisi teknisesti, vaan siitä, miten aggressiivisesti ja jatkuvasti ne puuttuvat ajamiseen.

Kuljettajan vireystilan valvonta on pahasti ylimitoitettu. Auto ei käytännössä anna kuljettajan vilkaista mihinkään ilman huomautusta. Jos katse käy hetken aikaa sivupeilissä, mittaristossa tai navigaattorissa, alkaa piippaaminen välittömästi. Ärsyttävintä on se, että välillä järjestelmä huomauttaa, vaikka kuljettaja katsoisi täysin suoraan eteenpäin. Tämä on kouluesimerkki siitä, kuinka järjestelmät kääntyvät itseään vastaan.

Kyseessä on yksi ärsyttävimmistä vireystilan valvontajärjestelmistä, joiden kanssa on tullut ajettua. Sama ilmiö on tuttu myös monista Toyotan malleista. Järjestelmä ei lisää turvallisuutta, vaan lähinnä kuormittaa kuljettajaa jatkuvilla turhilla huomautuksilla.

Tilannetta ei helpota sekään, että järjestelmien poiskytkentä on tehty turhan hankalaksi. Nopeusvaroituksen ja vireystilan valvonnan sammuttaminen vaatii useamman valikon läpikäyntiä jokaisen ajokerran alussa. Se, että järjestelmät ovat olemassa, on yksi asia, mutta jos niiden poiskytkeminen on joka kerta ärsyttävä prosessi, ei toteutusta voi pitää onnistuneena.

Aktiivinen kaistavahti nostaa kokonaisuuden vielä uudelle ärsyttävyystasolle. Kun auto edes lähestyy kaistaviivaa, puuttuu järjestelmä tilanteeseen väkivaltaisesti. Ohjaus nykäisee voimalla takaisin kaistalle, ja pahimmillaan tunne muistuttaa enemmän jarrutustilannetta kuin hienovaraista avustusta. Auto ei toki tee sitä jokaisella kerralla kun rengas lähestyy reunaviivaa.

Tämä korostuu etenkin suomalaisilla teillä, joilla kaistamerkinnät eivät aina ole täydellisiä. Lopputuloksena kuljettaja alkaa nopeasti taistella auton kanssa sen sijaan, että auto auttaisi kuljettajaa. Tämä yksinään saisi itseni jättämään Outlanderin kauppaan, ja se on sääli.

Ilman ärsyttäviä “turvallisuusvarusteita” kyseessä olisi mukava ja tilava SUV, joka nousee yllättävän lähelle premium-tunnelmaa. Toki se vaatii hieman paremman varustetason, sillä hinnat alkaen Inform ei yllä samalle tasolle Intense- ja Instyle-versioiden kanssa. Koeajettu Anniversary Edition tarjoaa sopivasti kaikkea, mutta hintakin nousee vähintään 60 000 euroon.

Erityismaininta pitää antaa äänentoistojärjestelämälle, joka on aina ollut Outlanderissa kohdallaan. Uudessa versiossa järjestelmä on Yamahan valmistama, mikä on automaailmassa harvinaisuus. Merkki tunnetaan studiotason hifijärjestelmistä ja myös Mitsubishin kohdalla homma toimii hienosti.

Mitsubishi Outlander on muodollisesti pätevä isokokoinen SUV, josta olisi mukava pitää. Auto itse vain tekee siitä hyvin haastavaa hermostuneella reagoinnillaan kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Outlanderille tekisi mieli määrätä mielialalääkkeitä. Tai ainakin pari rauhoittavaa viskilasia.