Koeajo: Opel Insignia
Insigniaa on parannettu usealla osa-alueella. Hyvää: iso tavaratila, alhainen kulutus, runsas varustelu, istuimet. Huonoa: pääntilat takana, ulkomittojen arviointi, paino, monitoimivalikot.
Uudessa Insigniassa on vähennetty nappuloita, päästöjä ja hintaa
Opelin mallistossa Insignia korvasi viisi vuotta sitten sekä Vectran että Omegan, ja peri samalla lippulaivan aseman.
Tiloiltaan se ei ehkä sitä olisi ansainnut, mutta näyttävillä, varustelluilla ja tehokkailla nelivetohuippumalleilla mielikuvaa on pidetty yllä. Nyt mallia on päivitetty, sulava sivulinja säilyy niin viisiovisessa luiskaperässä kuin farmarissakin.
Neliovisen sedanin paluusta Suomen mallistoon keväällä on toiveita. Uutuutena malliston yläpäähän tulee maasturimaisilla helmoilla varustettu korotettu Country Tourer -nelivetofarkku.
Sliipatumpi ulkomuoto
Insignian ulkoista ilmettä on nuorennettu tutulla reseptillä, leveämpi maski, uudet ajovalot, sulavammat puskurit ja ripaus kromia.
Ulkomuodon viilaus yhdessä pohjan kattamisen, alustan madalluksen ja säätyvän jäähdytyssäleikön kanssa on pienentänyt Insignian ilmanvastuskertoimen 0,25:een.
Kun samalla välityksiä on pidennetty, renkaat on vaihdettu kevyemmin rullaaviin ja moottoriin on lisätty sammutusautomatiikka, ovat kulutuslukemat pienentyneet kaikilla moottoreilla.
Modernia tekniikkaa
Insignian kojelauta on uudistunut oleellisesti, enemmän toiminnallisesti kuin ilmeeltään. Entinen nappulapaljous on vaihtunut näkymää hallitsevaan isoon kosketusnäyttöön.
Valitettavasti käytettävyys ei ole juurikaan helpottanut. Nokkelinta nuorisoa lukuun ottamatta muut joutuvat ottamaan käsikirjan käteen.
Asiaa ei helpota vaihtoehtojen runsaus, esimerkiksi radion kanavia voi vaihtaa kosketusnäytön lisäksi puheohjauksella, keskikonsolissa olevasta touchpadista tai ratin puolien nappuloista.
Kokonaan näkymättömät uudistukset ovatkin mieluisampia. Jousitusta ja iskunvaimennusta on säädetty mukavampaan suuntaan. Ohjaus tuntuu aiempaa herkemmältä ja tarkemmalta.
Pihimmät moottorit
Insignian moottorivalikoima on uudistunut. Dieselmoottorit ovat kaikki kaksilitraisia, tehoversioita on neljä (120/140/163/195 hv).
Kaksi tehokkainta on varattu vain automaattivaihteiston tai nelivedon yhteyteen. Ajoon osunut 140 hevosvoiman versio käsivaihteilla on varmastikin onnistunein kompromissi suorituskyvyn ja kulujen suhteen.
Bensavaihtoehtojen määrä on vähentynyt kolmeen, kaikki ovat turboahdettuja nelisylinterisiä. Perusmallin 1,4-litrainen (140 hv) riittänee useimpiin tarpeisiin, uusi suorasuihkutteinen 1,6 SIDI (170 hv) antaa pienen lisäsäväyksen ja tosipotkua kaipaaville on vielä kaksilitrainen (250 hv).
Laskeneet hinnat
Kaikissa moottorivaihtoehdoissa päästöjen aleneminen on laskenut autoveroa ja sitä kautta hintaa.
Hinnaston alapäässä muutokset ovat pieniä, mutta sielläkin rahalle saa enemmän katetta paremman Edition-varustelun korvatessa entisen Pro-perusmallin. Kalleimmissa malleissa on hinnanlasku useita tuhansia euroja.
Harmillisesti kuitenkin vaikkapa automaatin edullinen 500 euron lisähinta tehdashinnassa nousee korkeampien päästöjen ja veron kanssa yli neljään tonniin. Joka tapauksessa uudistunut Insignia on 30 000 euron hintaluokassa aiempaa varteenotettavampi vaihtoehto.
Teksti ja kuvat: Petri Munukka
