Koeajo: Räyhäkkä aristokraatti – Jaguar XE S
Jaguar XE ja veekuutonen ne yhteen sopii. Hyvää: ajettavuus, suorituskyky, moottoriäänet. Huonoa: kojelauta, viimeistely.
Uutta pientä Jaguar XE:tä myydään enimmäkseen kaksilitraisella dieselmoottorilla, jolloin hinnat alkavat 40 tuhannesta ja hiilidioksidigrammat jäävät mallikelpoiseen 99 g/km lukemaan. Järkevä valinta, jos Jaguarin ulkoiset avut riittävät ostopäätökseen. Malliston toisessa päässä olisi tarjolla Jaguar XE S ja sen voimanlähde myös niille, jotka valitsevat auton enemmän tunteella. Tosin silloin tehon lisäksi niin hintalappu kuin päästötkin tuplaantuvat.
Mekaanisesti ahdettu
Jaguar XE:n huippumalli ei koreile mallimerkinnöillä, pelkkä S paljastaa konepellin alla lymyilevän kolmilitraisen veekuutosen. Erona perheautojen kuutosmoottoreihin Jaguar on mekaanisesti ahdettu. Roots-tyyppinen ahdin on saatu sopimaan 90 asteen kulmassa olevien sylinterilohkojen väliin. Remmikäyttöinen puhallin ei ole hyötysuhteeltaan aivan turboahtimen veroinen, mutta syöttää ilmaa jo aivan tyhjäkäyntikierroksilta alkaen.
Moottori on jo aiemmin tuttu kaksipaikkaisesta F-type-urheilumallista, nyt onneksi äänimaailmaltaan hivenen vaimeampana. Käynnistyspöräytys on jätetty pois ja myös cruisailu onnistuu sivistyneellä äänitasolla niin sisällä kuin ulkonakin. Silti huomion herättäminen onnistuu, rähinä kasvaa kaasupolkimen asennon mukaan. Äänen sävy uhkuu sopivasti voimaa, joku erehtyi luulemaan jopa veekasiksi.
Takaveto
XE on muiden Jaguarien tapaan takavetoinen, nelivetomallit ovat tulossa vielä tämän vuoden aikana. Näillä tehoilla tasauspyörästön lukollekin voisi olla tarvetta. Ajonvakautus antaa sallivan ensivaikutelman, pienet sladitkin onnistuvat. Lopulta elektroniikka kuitenkin toppuuttelee menoa holhoavasti, vakautuksen saa kytkettyä poiskin.
Vaihteistona kuutosmoottorisessa XE:ssä on aina kahdeksanvaihteinen automaatti. Se toimii huomaamattomasti ja tehokkaasti, käsinvaihdoille ei jää tarvetta. Tehon ja nopeiden vaihtojen ansiosta XE pinkaisee sataseen viiden sekunnin pintaan. Viittä näyttää myös kulutusmittari, mutta vain tasanopeudella ja pintakaasulla. Moottorin maltillinenkin laulattaminen nostaa keskikulutuksen yli kymmenen litran.
Alumiinikori
Jaguar on ennestään tunnettu alumiiniosaamisestaan. Nyt alumiinin osuus ylittää jo 75 prosenttia korin painosta. Loppu on enimmäkseen suurlujuusterästä ja vähän magnesiumia. Näkyvistä osista ovet ja takaluukku ovat terästä. Painopistettä on saatu materiaalivalinnoilla siirrettyä taaemmas lähemmäs optimia. Ihmeitä alumiinilla ei ole saatu aikaan, sillä saksalaisten kilpailijoiden dieetit ovat onnistuneet vielä joitakin kiloja paremmin.
Myöskin luokan sliipatuimman titteli säilyy Saksassa (MB C 0,24), vaikka XE:n ilmanvastuskerroin 0,26 on alhaisin Jaguarille mitattu. XE:n kori on Jaguarin mukaan myös jäykin heidän valmistamansa sedan. Materiaalien lisäksi jäykkyyttä lisää osien liitostavat, pistehitseistä on siirrytty niittaamiseen ja liimaamiseen, kuten lentokoneissa.
Onnistunut ajettavuus
Turvallisuuden lisäksi korin jäykkyyden edut tulevat selvimmin esiin ajettavuudessa. Niin hyvät ajo-ominaisuudet kuin mukavuuskin on helpompi rakentaa jäykkään koriin. Jaguar on valinnut XE:n etukulmiin kaksoiskolmiotukivarret ja taakse monivarsituennan. XE on ensimmäinen Jaguar sähköisellä ohjaustehostimella, mutta siinä on onnistuttu kertalaakilla yhdistämään sopiva ohjaustunto herkkään ja tarkkaan ohjautuvuuteen.
XE:n kuljettajalle parasta antia on dynaaminen ajettavuus, silti matkustuskokemuskin on miellyttävä. Alusta on tiukka, muttei tärskäytä liikaa epätasaisuuksissa. Tässä sadan tonnin hintaluokassa eniten kuskia luulisi kaihertavan kojelaudan viimeistely ja tyyliseikat. Niissä etumatkaa saksalaisille on annettu eniten, toisaalta ne ovat makuasioita ja juuri erottautuminen saksalaiskolmikosta voisi olla Jaguarin vahvuus.
