Ajoneuvot | Autonäyttely | 5.5.2019

Suomen kaunein auto – Citroen 11A Faux-Cabriolet

Ennen kuin kukaan protestoi että ”kauneus on katsojan silmässä”, niin todetaan että tämä kyseinen auto on Iltalehden äänestyksessä valittu Suomen kauneimmaksi autoksi.

11A Faux Cabriolet on Citroenin suositun Traction Avant (=etuveto) -malliston tiettävästi harvinaisin versio, sillä niitä on valmistettu vain 100 kappaletta vuosina 1934-1938. Niistäkin siis vain 12 on nykypäivänä jäljellä ja ajokuntoisia tiedetään olevan viisi kappaletta.

Tämä Lahden Classic Motorshow -näyttelyssä esillä ollut yksilö on löydetty Ranskasta aihiona vuonna 1988. Entisöinti on saatu päätökseen 2004, jonka jälkeen se on tuotu paluumuuton yhteydessä Suomeen ja museokatsastettu 2005.

Auton hyvien ajo-ominaisuuksien ansiosta sitä käytetään kesäisin aktiivisesti ja parhaimpina kesinä mittariin on kertynyt yli 8000 kilometriä.

Etuvedon suunnannäyttäjä

Traction Avant oli Citroenin ensimmäinen sarjatuotantoon yltänyt etuvetomalli, eikä Citroen sen jälkeen ole valmistanut ainoatakaan takavetoista autoa. Mallia valmistettiin vuosien 1934 ja 1957 välillä huikeat 759 111 kappaletta.

Suunnittelun lähtiessä käyntiin André Citroen antoi tiukat raamit Traction Avantin ominaisuuksille. Sen tuli olla siis etupyörävetoinen mutta lisäksi paino sai olla korkeintaan 850 kiloa, moottorin oli oltava pieni, tehokas ja taloudellinen, auton tuli olla vähintään nelipaikkainen ja sen tuli yltää minimissään 100 kilometrin huippunopeuteen.

Ensimmäinen moottori oli 1,3-litrainen ja sen jälkeen siinä käytettiin useita suurempia moottorivaihtoehtoja. Etuveto ja alhainen painopiste antoivat autolle hyvän suorituskyvyn: mikä tehossa hävittiin se mutkissa otettiin hyvillä ajo-ominaisuuksilla takaisin. Lisäksi se oli tilavampi kuin saman aikakauden kardaanivetoiset autot.

Tuotannossa käytettiin eri versioissa kolme eri akseliväliä, 2910-3090-3270 millimetriä. Myös korimalleja oli kolme: Beline-umpikori, Coupé ja Cabriolet. Traction Avantin seuraajaksi esiteltiin DS vuonna 1955.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala