Ajoneuvot | 22.3.2020

Tunarointi renkaanvaihdossa voi käydä kalliiksi – näillä vinkeillä selviät kunnialla

Kohta se on käsillä, renkaanvaihtoruletti. Renkaanvaihdon oppii tekemällä, mutta se vaatii huolellisuutta. Hutilointi voi kostautua: käydä kalliiksi kukkarolle, vahingoittaa autoa tai renkaita. Ja jos esimerkiksi kiinnitys on tehty hutiloiden, voi ajossa koitua vaaratilanteita renkaan irrotessa.

Keväiseen pakkorituaaliin eli kesärenkaiden vaihtoon liittyy kaksi olennaista kysymystä, jotka autoilijan täytyy esittää itselleen. Ne ovat koska ja miten.

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen peräänkuuluttaa malttia.

– Älä hätiköi kesärenkaiden vaihtamisessa. Vaikka päivällä aurinko jo helottaakin lämpimästi, voivat tienpinnat salakavalasti jäätyä öisin.

Kun kevätaurinko sulattaa tienvarsien lumipenkkoja, valuu sulamisvesiä myös tielle. Illalla auringon laskettua ja yöllä ilma viilenee – paikka paikoin yhä miinusasteiden puolelle. Ilmiö jäätää sulamisvesien kastelemat tienpinnat liukkaiksi.

Suomi on myös pitkä maa, ja kelit vaihtelevat. Jos edessä on pidempi ajotaival esimerkiksi lähes kuivien ajoväylien etelästä kohti pohjoista Suomea, ei kesärenkaita kannata vielä kiirehtiä auton alle.

Luota kykyihisi tai ammattilaisiin

Autoilijan on syytä pohtia rehellisesti, onko hänellä tarvittavat taidot, kyvyt ja välineet vaihtaa renkaat itse vai kääntyisikö hän näissä tarpeissa ammattilaisten eli rengasliikkeiden puoleen?

Autoliiton Vesalainen suosittelee tervettä itsekritiikkiä.

– Käänny aina ammattilaisten puoleen, jos olet yhtään epävarma omista taidoistasi renkaanvaihdossa. Näin autoilijan kannattaa tehdä myös silloin, jos itsellä ei ole käytössä renkaidenvaihtoon soveltuvaa paikkaa tai turvallisia ja kunnollisia työvälineitä.

Heikko tunkki on riski

Yhä useammin auton mukana ei enää tule tunkkia, paitsi lisävarusteena. Mikäli autosta kuitenkin tunkki löytyy, on se usein rakenteeltaan varsin heikko – käytännössä vain hätävära ja tarkoitettu käytettäväksi lähinnä pakottavissa tilanteissa eli tien päällä sattuneessa rengasrikossa.

– Mikäli päätyy tekemään renkaiden kausivaihdon itse, on syytä hankkia asianmukainen hallitunkki, Vesalainen vinkkaa.

Urasyvyys autoilijan vastuulla

Renkaidenvaihdon koittaessa on autoilijan omalla vastuulla arvioida, ovatko renkaat turvallisessa kunnossa. Laki edellyttää, että kulutuspinnan pääurien syvyys on vähintään 1,6 milliä.

– Käytännössä rengas on kuitenkin syytä uusia jo paljon aiemmin. Renkaan vesiliirto-ominaisuudet heikkenevät nimittäin olennaisesti, kun kulutuspintaa on vähemmän kuin neljä millimetriä.

Ohjeiden mukaan, tasaisella alustalla

Itse renkaita vaihtava saa auton ohjekirjasta tiedon siitä, mistä kohdista autoa saa nostaa. Vaarana ovat nostovaiheessa aiheutuvat helmavauriot. Nostokohdan ja nostolautasen väliin kannattaa laittaa kuminen suojatyyny auton koria suojaamaan.

– Muista kytkeä auton käsijarru päälle ja automaattivaihteisto P-asentoon ennen nostotyön aloittamista – ellei kyseisen auton käyttöohjekirjassa muuta ohjeisteta. Myös pyöräkiiloja kannattaa käyttää.

Renkaidenvaihto on syytä suorittaa aina tasaisella ja kantavalla alustalla, jottei auto pääse huojahtelemaan tunkilta. Jos tunkin alla ei ole kovaa alustaa, pitää sen alle sijoittaa esimerkiksi vankka vanerilevy estämään maahan painuminen.

On ennakoivaa ajattelua, että auton helman alle asettaa noston jälkeen esimerkiksi renkaan lappeelleen, joka estää auton romahtamisen maahan, mikäli tunkki pettää.

Valitse oikea rengaskoko

Henkilöauton rekisteritiedoissa kerrotaan yksi tai useampi suositeltu/hyväksytty rengaskoko. Autonvalmistaja on valinnut alkuperäisrengastukseksi nopeusluokaltaan ja kantavuudeltaan auton suorituskykyä ja ajo-ominaisuuksia vastaavan rengastyypin. Tällä rengastyypillä valmistaja on hienosäätänyt auton alustarakenteen normaalikäyttöön sopivaksi.

Autonrengasliitto muistuttaa, että mikäli autoilija haluaa muuttaa autoon valittua rengaskokoa tai kantavuus– ja nopeusluokkaa, tulee asia varmistaa ensin automerkin edustajalta tai rengasliikkeestä.

Jos autoilija on havainnut renkaiden kuluneen epätasaisesti, kannattaa ne tasapainottaa asiantuntijaliikkeessä. Epätasainen kuluminen voi kieliä myös auton ohjauskulmien säätämistarpeesta.

Älä väännä liian voimallisesti

Pyöränpultit tai -mutterit voivat olla talven jäljiltä tiukassa. Kehno mutteriavain tai huolimaton työvälineen käyttö voivat lipsauttaa otteen irti. Se voi pyöristää mutterin tai pultin.

– Muttereita tai pultteja on hyvä löysätä hieman jo silloin, kun auto on vielä maassa, Vesalainen ohjeistaa.

Ennen pyöränpulttien tai -mutterien kiristämistä on syytä varmistua oikeasta pyörimissuunnasta. Se on merkitty yleensä renkaan kylkeen nuolisymbolilla. Jos merkintää ei ole, rengas toimii molempiin pyörimissuuntiin.

Vesalainen muistuttaa, että pulttien tai muttereiden kiristäminen tulee tehdä ristiin, jotta vanne asettuu paikalleen oikein ja kiristyy tasaisesti.

Käytä oikeita pultteja

Autoilijan syytä muistaa, että talvi- ja kesärenkaissa voi olla erilaiset vanteet ja erilaiset pultit/mutterit. Tällöin on varmistettava, että pyörät tulee kiinni juuri kyseiseen vanteeseen tarkoitetuilla pulteilla tai muttereilla. Osassa niin sanottuja tarvikealumiinivanteita käytetään myös soviterengasta. Tällaisten vanteiden kanssa toimittaessa on tärkeä varmistaa, että soviterengas on paikoillaan ennen pyörän asentamista ja irtoaa vanteen mukana pyörää irrotettaessa.

Renkaat tulee kiinnittää autonvalmistajan ohjekirjassa kerrotun kiristysmomentin mukaisesti, joten kiristys on tehtävä tarkoitukseen varatulla momenttiavaimella. Liiallinen kiristys voi vahingoittaa vannetta ja pultteja.

Momenttiavainta ei saa käyttää löysäämiseen. Mikäli momenttiavainta käytetään muuhun kuin käyttötarkoitukseensa, se saattaa vaurioitua.

Paremmat taakse

Renkaiden suhteen ei saa olla liian pihi tai vastuuton: huonokuntoiset renkaat kannattaa suosiolla vaihtaa uusiin.

Renkaiden sijaintia kannattaa kierrättää etu- ja taka-akselien välillä pyörimissuuntaa muuttamatta, jotta renkaat kuluisivat tasaisesti.

– Eturenkaat taakse ja takarenkaat eteen noin 8 000–10 000 kilometrin välein. Käytännössä monen kohdalla tämä tarkoittaa, että viime kesänä edessä olleet laitetaan tänä keväänä takapäähän.

Tämä toimintatapa edellyttää, että pyörien paikat merkitään, kun ne otetaan pois auton alta. Nämä merkinnät on luonnollisesti huomioitava asennettaessa pyöriä seuraavan kerran auton alle.

– Kuluttajan on osattava vaatia rengasliikkeeltä renkaiden paikkojen merkitsemistä ja renkaiden paikkojen vaihtoa. Valitettavasti nämä eivät ole kaikissa rengasliikkeissä itsestään selviä toimintatapoja ilman asiakkaan erillistä pyyntöä, Vesalainen huokaa.

Autoliiton koulutuspäälliköllä on myös yksiselitteisen selkeä vastaus usein kuultuun kysymykseen.

– Mikäli kaksi rengasta ovat selkeästi muita parempia, paremmat on asennettava vetotavasta riippumatta aina auton takapäähän.

Varmista vanteiden kunto

Vesalainen suosittelee, että renkaiden asennus vanteelle tehdään aina ammattilaisten voimin. Rengasliikkeissä on tietoa siitä, mitkä ovat rengasvalmistajan ohjeet erityyppisten renkaiden asentamiselle. Renkaan asentamisen yhteydessä vanteen kunto tulisi aina tarkastaa ja venttiili vaihtaa uuteen.

– Valitettavasti näin ei aina automaattisesti tapahdu, ellei asiakas osaa sitä itse vaatia, Vesalainen varoittaa.

Autonrengasliitto muistuttaa, että vanteilla on suuri merkitys renkaan ominaisuuksiin kuten pyöreyteen, tiiviyteen ja ajo-ominaisuuksiin.

Jälkikiristystä ei saa unohtaa

Jälkikiristys on aidosti tarpeen noin 150–200 kilometrin ajon jälkeen. Pyörännapaan on voinut jäädä epäpuhtauksia. Vanteen ja pyörännavan väliin jääneet hiekanmurut saattavat murentuessaan aiheuttaa pyörän löystymisen ja irtoamisen.

Teppo Vesalainen kertoo saavansa joka vuosi renkaanvaihtoaikaan yhteydenottoja, joissa tiedustellaan vastuukysymyksiä sen jälkeen, kun rengas on irronnut.

– Jos jälkikiristys on rengasliikkeen kehotuksesta huolimatta laiminlyöty, ja rengas irtoaa ajon aikana, jäävät mahdolliset vahingot autoilijan itsensä kärsittäviksi. Siitä voi koitua iso kustannus, Vesalainen muistuttaa.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto ja Autonrengasliitto Lähteet: Autoliitto, Liikenneturva, Autonrengasliitto