Koeajo: Volkswagen Caddy Maxi on muistutus siitä, mihin auto on tehty
Laatikkomainen tila-auto on oiva yleistyökalu. Hyvää: monipuolisuus, ajettavuus. Huonoa: melutaso, toimintamatka.
Eipä olisi uskonut, että korkea tila-auto herättäisi näin paljon omistamisen halua, mutta niin siinä vain kävi. Enkä ollut ajatuksissani yksin: koeajoviikon jälkeen olisimme halunneet pitää Volkswagen Caddy Maxin toimituksemme yleistyökaluna. Kaikki tykkäsivät.
Sivistyneempi sisusta
Caddy, ja etenkin pidennetty versio Maxi, on olemukseltaan tietysti hieman pakettiautomainen, etenkin kun sitä vertaa juuri uudistuneeseen Volkswagen Touraniin. Uusi keulailme ja hienostuneemmat sisustusmateriaalit tekevät kuitenkin pesäeroa hyötyajoneuvomaailmaan.
Viimevuotisessa kasvojenkohennuksessa myös moottorivalikoimaa päivitettiin ja turvavarustelu saatettiin ajan tasalle. Auto on malli-iältään jo reilusti yli kymmenvuotias, mutta isommille muutoksille ei nähty tarvetta – laatikkomuotoa on enää paha parantaa.
Jo Caddyn etuistuimilla istutaan korkealla, mikä luo oivallisen ajoasennon. Myös keski- ja takarivit ovat edessään olevia rivejä ylempänä eli autossa oleillaan kuin elokuvateatterissa. 175-senttinen mahtuu mainiosti istumaan myös kolmannelle riville, ja kulku sinne käy melko näppärästi.
Muunneltavuuttakin riittää. Keskirivi taittuu kokoon vain 60/40-suhteessa eli kolmea erillisistuinta ei ole, mutta irrotettavuus on nykytila-autoissa yhä harvinaisempi ominaisuus. Ja kun takarivinkin heittää ulos, Caddysta saa loihdittua kahden hengen pikkupakettiauton.
Istuimet ovat aiempaa kevyemmät, mutta vaativat silti hieman riuskoja otteita. Sama pätee erittäin käteviin sivuliukuoviin, joiden ainoa huono puoli on se, että takasivuikkunoita ei saa avattua. Suuri takaluukku vaatii auetakseen runsaasti tilaa auton takana.
Jos imago kestää…
Caddya on yksiselitteisen kiva ajaa. Ohjaus on tunnokas, ja kun pitkän akselivälin aiheuttaman oikomisen kadunkulmissa omaksuu, kaupunkiajo on yllättävän näppärää. Liukkaalla pinnalla Caddy on kaiken aikaa hämmästyttävän hyvin hallinnassa. Vain suoralla tiellä esiintyy lievää hakemista.
1,4-litrainen bensiiniturbo antaa kaksoiskytkinvaihteistoon yhdistettynä riittävän suorituskyvyn. Varjopuolena on korkeahko kulutus: toimintamatka jää varsinkin taajama- ja/tai moottoritiepainotteisessa ajossa aika vaatimattomaksi.
Caddy sai uudistuksessa mukautuvan vakionopeudensäätimen, joka pelaa hyvin sivistyneesti ja nykimättä. Säätimen toiminnasta kertova näyttö mittariston keskellä on toteutettu varsin alkeellisella grafiikalla, mutta ajaa asiansa.
Alustaa on hieman pehmennetty. Jousitus- ja istuinmukavuudessa ei olekaan juuri sanomista, mutta kolahtelut, värinät ja yleiskohina paljastavat auton hyötyajoneuvotaustan. Tämä on pieni hinta siitä, mitä kaikkea tämä auto pystyy tarjoamaan paljon tavaraa kuljettavalle perheelle tai vaikkapa taksiyrittäjälle.
Jos siis kuljettajaa ei häiritse se, että jotkut mieltävät hänet pakukuskiksi. Mutta sehän on vain heidän murheensa.
