Nollavisio, ajatus siitä, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä, on ohjannut suomalaista liikenneturvallisuustyötä jo pitkään. Liikenneturvallisuus on myös parantunut pitkin askelin. Nyt askeleet ovat alkaneet hidastua ja on aika miettiä, millä keinoin hyvää kehitystä voidaan viedä eteenpäin.

Viime vuosina liikenneturvallisuustyön kentällä vallan on ottanut nopeusajattelijoiden klaani. Tämä äänekäs joukko puhuu herkeämättä nopeusrajoituksista, niiden alentamisesta, nopeusvalvonnasta ja ylinopeuksista annettavien rangaistusten määrästä ja laadusta.

Liikenneturvallisuus on kuitenkin erittäin monisyinen asia. Itseasiassa liikenneturvallisuus voi olla useissa tapauksissa lähempänä sosiaali- ja terveyspolitiikkaa kuin perinteistä liikenneturvallisuustyötä.

Kun itsetuhoinen alkoholia ja huumeita käyttänyt kuljettaja ajaa muista tienkäyttäjistä piittaamatta rajua ylinopeutta, suistuu vastaantulijan eteen ja kuolee, on väärin tehdä tästä johtopäätös, että nopeuksia alentamalla vastaava onnettomuus voitaisiin jatkossa estää. Tätä onnettomuutta ei estetä millään nopeusrajoituksella eikä minkäänlaisella liikennevalvonnalla.

Moottori julkaisee joka kuukausi tiivistelmät kaikkien kyseisen kuukauden aikana vuotta aiemmin sattuneiden kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien tutkintaselostuksista. Viime toukokuussa sattui kaksikymmentä moottoriajoneuvojen välistä kuolemaan johtanutta kolaria. Ainakin viidessä tapauksessa ratkaisevassa roolissa olivat riskit, joita voidaan ehkäistä vain terveydenhuollon keinoin.

Selostuksista käy ilmi myös, että ainakin kuudessa tapauksessa tutkijalautakunta kaipaa tehokkaampaa ja paremmin kohdennettua liikennevalvontaa.

Nopeusrajoituksista ja niiden valvonnasta voidaan käydä keskustelua muistakin kuin puhtaista liikenneturvallisuustyön näkökulmista. Nopeusvalvonta sakkorangaistuksineen voi käytännössä jopa etääntyä varsinaisesta liikenneturvallisuuden optimoinnista ja kohdistua enemmän taloudellisiin tavoitteisiin. Tätä asiaa käsitellään laajasti sisäsivuilla.

On itsestään selvää, että suuremmilla nopeuksilla onnettomuuksien seuraukset ovat vakavampia. Yhtä selvää on, että asetettuja nopeusrajoituksia kuuluu noudattaa, sillä koko liikennejärjestelmä perustuu sovittujen sääntöjen noudattamiseen.

Kun liikenneturvallisuuden parantuminen hidastuu, yhteen hyväänkään keinoon tuijottaminen ei riitä. Juuri nyt katse on käännettävä nimenomaan keinovalikoimaan. Liikennevalvonnan painopisteitä on arvioitava ja kohdennettava jatkuvasti riskien mukaan. Samalla on nähtävä monialaisuus, mitä liikenneturvallisuuden kehitys jatkossa tarvitsee yhä enemmän. Nollavision toteuttaminen edellyttää vanhojen asenteiden nollausta ja laajaa yhteistyötä monien eri alojen ammattilaisten kesken.