Koeajo: Mercedes-AMG SL 55 – elämme kovia aikoja

Mercedes-AMG SL tekee selkeän eron edeltäjiinsä, mutta hukkuuko samalla koko SL:n identiteetti? Hyvää: suorituskyky, erityisyys, ergonomia paikoin. Huonoa: identiteetti, kiropraktikon laittaminen pikavalintaan.

Mercedes-Benzille SL on eräs tunnetuimmista ja pitkäikäisimmistä mallinimistä. Auton juuret juontavat aina ikoniseen 300 SL -lokinsiipimalliin ja varsinaiseen rytmiin SL pääsi 1963 Pagoda-malleilla. Vuosien mittaan kaksiovinen ja yleensä kaksipaikkainen automalli tuli tunnetuksi John Lennonin, Walt Disneyn ja Steve Jobsin kaltaisten henkilöiden ajokkina. Myös Dallasin Bobby Ewing kruisaili nimenomaan SL:llä. Nyt mallin koko nimi on Mercedes-AMG SL 55, sillä kaikki SL:t valmistetaan urheilullisen AMG:n lipun alla.

Niinpä uuden Mercedes SL:n sukupuusta löytyy lähinnä taukoa hengähtävä Mercedes-AMG GT -mallisto. Uudesta SL:stä on tehty aina 2+2-paikkainen. Tämä on toisaalta puolittanut tavaratilan, mutta kompaktien takaistuinten oletetaankin olevan enemmän kassien kuin kaverien kuljettamiseen. Edellisissä malli-iteraatioissa nähty metallinen kovakatto on vaihtunut jälleen kompaktiin kankaiseen.

Uusi Mercedes SL on 69 mm pidempi ja sen akseliväli on kasvanut peräti 115 mm. Korkeutta on tullut 66 mm. Tavaratila on pienimmillään katto auki 208 litraa, mikä on 137 litraa edeltäjää vähemmän. Ulkoisesti malli on edeltäjää pyöreämpi, mutta esimerkiksi valoilmeeltään tuimempi. Muutamasta värikartan sävystä löytyy myös mattapintainen versio. Ulkoasun yksityiskohtia voi halutessaan hienosäätää erilaisilla paketeilla. AMG-mallien Panamericana-keulamaski luo helposti hammasrautamaisen vaikutelman.

Malliston hinnat alkaen (176 260 €) -versio on SL 43 -kevythybridi, jossa sähköapua tarjotaan esimerkiksi CLA 45:stä tutulle nelisylinteriselle AMG-moottorille. Tehoa on 280+10 kW (381+14 hv) ja veto menee takapyörille. Nyt koeajettu SL 55 on malliston kahdesta V8-versiosta hiukan miedompi, mutta 350 kilowatin (476 hv) teho ja 291 339 euron hinta merkitsevät melkoista hyppäystä neloskoneeseen verrattuna. Moottorina on 4,0-litrainen tuplaturbo ja vetotapana aina neliveto.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kova ja kivinen tie

Karmiton ja aerodynaamisilla kahvoilla varustettu ovi on pitkä, mutta sisällä odottaa tyypillinen tämän ajan Mercedes-sisusta. MBUX-tietoviihdejärjestelmä hallitsee kookasta mittaristonäyttöä (12,3”) ja keskinäyttöä (11,9”). Osa näyttötiloista on AMG-malleille ominaisia. Keskinäytön erikoispiirre SL:ssä on se, että näytön kallistusta voi muuttaa 20° haarukassa siltä varalta, että katto auki ajaessa aurinko heijastaa ikävästi. Kolmipuolaisen urheiluohjauspyörän painikkeet ovat hipaisumallisia ja aivan yhtä raivostuttavia kuin ennenkin. Niiden yhteydessä ovat myös AMG-ajotilavalitsimet.

Vakiomalliset AMG-urheiluistuimet ovat melko tyköistuvat jo valmiiksi. Lisävarustelistalta löytyy myös yksiosaiset AMG Performance -istuimet, jotka näyttävät makealta ja ovat taatusti hyvät ratakäytössä.

Kylmänä kasikone mörähtää käyntiin komeasti ja ajoasennon löytäminen kestää hetken. Matalista ikkunoista johtuen auton mittojen hahmottaminen on hiukan hankalaa, mutta onneksi kamerat paikkaavat paljon. Muuten Mercedes-AMG SL antaa melko lähestyttävän vaikutelman yli 300 000 euron autoksi.

Monet nykyautot ovat usein hiukan tohtori Jekyll / herra Hyde -tyyppisiä, sillä säädettävät komponentit ja ajotilat ovat luoneet mahdollisuuden muokata auton luonnetta erilaisia ajotilanteita varten. Eräs Mercedeksen insinööri huokailikin vuosia sitten, että asiakkaat suorastaan odottavat dramaattisia eroja ajotilojen välillä. Ehkä tästä on kyse AMG SL:n kohdalla?

Ensimmäinen hidastetöyssy hälventää luulot: Mercedes-AMG SL 55:ssä ei ole mitään pehmeää edes Comfort-ajotilassa. Muilta osin kaupunkiajo on kohtuullisen helppoa, sillä voimalinja kyllä toimii pehmeästi yhteen.

Mutkatiellä auto kulkee mainiosti, sillä lähes kaksitonninen roadster on tehty ajettavuus edellä. On nelipyöräohjausta, säädettävää alustaa, dynaamisia moottoritukia ja hydraulista kallistuksenvakaaja, jotka kaikki on viritetty suorituskykyä ajatellen. Kasikoneessa on upeasti voimaa kaikkialla kierrosalueella ja vaihteisto reagoi terävästi pyyntöihin. Jarrujakaan ei tarvitse hävetä. Mörinää saa joko runsaasti tai paljon.

Kangaskatto aukeaa noin 15 sekunnissa sähköisesti esimerkiksi pitämällä sormea MBUX:n näytöllä. Kattomekanismi toimii aina 60 km/h nopeuteen saakka, mikä on hieno suoritus. Mercedeksen monikerroksinen kangaskatto on myös erinomaisen eristävä ja hiljainen. Pidempiä avokruisailuja varten takaistuinten paikalle voidaan asentaa erillinen tuulenohjain ja etuistuimista löytyy tuttu Airscarf-niskahartialämmitin.

Ei enää Bobby Ewingille

Mutta mikä idea tässä on? Jos autosta on haluttu tehdä kova rataohjus, eikö sen kannattaisi olla pienempi (ja kevyempi), puhtaasti kaksipaikkainen, eikä mielellään edes avokattoinen? Tulevathan kirjaimet SL:kin sanoista Super Leicht, superkevyt, viittauksena auton urheilullisiin juuriin. Toisaalta SL:n idea on lähes koko mallihistorian ajan ollut tarjota helppoa ja mukavaa suorituskykyä puolen Euroopan kruisailuun.

Nyt lopputuloksena on olemukseltaan makea auto, jonka käyttötarkoitus on usvan peitossa. Parempia urheiluautojakin on saatavissa samaan rahaan, mutta perinteiset mukavat matka-autot käyvät vähiin.

Ehkä SL:n paikka selkenee Mercedes-AMG:n oman malliston jälleen kasvaessa, mutta nyt lopputulos lähinnä hämmentää.