Koeajo: Suzuki Hayabusa – tarina siitä, kun tehoa oli jo tarpeeksi

Brutaalina huippunopeuspyöränä tunnettu Suzuki Hayabusa siirtyy pari pykälää sporttouring-luokan suuntaan. Hyvää: suorituskyky, moottorin laaja käyttöalue, monipuoliset ajoavustimet. Huonoa: jäykkyys mutkateillä, jyrkkä polvikulma matka-ajossa.

Peräti 13 vuoden odotus edellisen Suzuki Hayabusa -malliuudistuksen jälkeen ehti nostaa odotukset suorituskyvystä taivaisiin, olihan mallilla vankka maine markkinoiden nopeimpana moottoripyöränä. Siihen nähden oli pettymys, että uuden mallin teho on laskenut seitsemän hevosvoimaa ja tekniikkaankin tehty vain elektroniikkapäivitykset. Nyt teholukema on 190 hv.

Ei suuria muutoksia

Voimakkaasti eteen nojaava ajoasento ja jyrkkä polvikulma ovat tuttuja edellisestä mallista. Eikä ihme, ovathan runko ja moottori periaatteessa säilyneet ennallaan. Moottorin käyttökelpoinen kierrosalue alkaa jo alle 2 000:sta, eli kuutosvaihteella voi ajella hyvin jo kuudenkympin nopeutta. Vääntöä on ala- ja keskikierroksilla aiempaa enemmän, mikä tuntuu vieläkin helpompina ohituksina ilman pienemmälle vaihteelle vaihtoa.

Kierrosten noustessa teho kasvaa jyrkästi, ja 1 340-kuutioinen ”isolohko” antaa huipputehon jo alle 10 000 kierroksen kohdalla. Teho ei käytännössä lopu missään tilanteessa kesken, ja kovimmissa kiihdytyksissä sutimisen- ja keulimisenestot rajoittavat menoa.

Mukavuutta verottavat värinät matalilla kierroksilla sekä voimansiirron nykäisyt moottorijarrutukselta vedolle ja päinvastoin siirryttäessä.

Tiukempien päästörajoitusten alittamiseksi ja alakierrosten väännön lisäämiseksi moottoriin tehdyt muutokset ovat marginaalisia lopputuloksen kannalta. Ero edeltävän mallin ajotuntumaan on pieni.

Vakaa matkalla, raskas mutkissa

Pitkäakselivälinen, matala ja suhteellisen painava pyörä on helppo kiihdyteltävä, ja edellä mainitut mittasuhteet tuovat vakautta matka-ajoon. Samoista syistä ”Busa” on mutkateillä suhteellisen jäykkä ja raskas ajettava.

Etupään iskunvaimennus on perusasetuksissaan löysä ja etupää tekee töyssyn tai kuopan jälkeen helposti ylimääräisen heilahduksen. Jarruja on parannettu vaihtamalla tehokkaammat jarrusatulat ja kasvattamalla jarrulevyjen kokoa. Lopputulos on onnistunut: tehokas ja tunnokas.

Nopeus- ja kierroslukumittarit ovat pyöreitä, mikä tuntuu nykypäivänä jo nostalgiselta. Luettavuudeltaan pyöreä mittari on kuitenkin edelleen paras. Elektronisten avustimien suuri määrä on edellyttänyt pyöreiden mittareiden väliin isompaa monitoiminäyttöä, jossa näkyy valittu tehoasetus, sutimisen- ja keulimiseneston, moottorijarrun määrän sekä vaihdeavustimen asetukset. Kaikkien avustimien toiminta on moitteetonta, mutta hieman monimutkainen ja puutteellinen valikkorakenne pudottaa niiden käyttömukavuutta.

Suorituskykyä on tarjolla hintaan nähden ylellisesti. Uudistunut Hayabusa ei enää ole yhtä brutaali huippunopeuspyörä kuin aikaisemmin, vaan vakionopeudensäätimineen se on siirtynyt sporttouring-luokkaan. Ajettavuus on kuitenkin pitkillä matkoilla hyvä, eivätkä matkustaja ja matkatavarat juurikaan sitä heikennä. Vahinko vain, että ominaisuudet ovat parhaimmillaan vasta nopeuksissa, jotka ovat meillä jyrkästi kiellettyjä.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Jari Saarentaus