Maistiainen: Cupra Formentor – yhä brändin sielu ja sydän

Cupran kompakti katumaasturi Formentor on uudistunut. Uutta on paitsi muodoissa myös tietoviihdejärjestelmässä sekä matkustamon materiaaleissa. VZ kiehtoo rehellisellä luonteellaan.

Cupra on monille yhtä kuin Formentor. Auto, jossa Seatin sporttihaarasta kasvanut oma automerkkinsä jalostui oikeasti omanlaisekseen tuotteeksi. Formentorissa on osunut moni asia kohdalleen. Formentoria on ollut vaikea mieltää myöskään katumaaturiksi. Ja nyt jotenkin vielä entistä vähemmän – niin sliipattu sen olemus on. Coupé-SUV on klisee, mutta Formentorin kohdalla niille on enemmän katetta kuin monen muun auton kohdalla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Itsevarmempi identiteetti

Keulan ”hain nenä” yhdessä räväkämmin muotoillun puskurin kera luo Formentorille vahvempaa Cupra-ilmettä ja näyttävä pronssinen heimologo konepellillä sekä uudet kolmioita valoissaan toistava ajovaloyksikkö erottuvat liikenteessä massan seasta. Cupralle on luotu lyhyessä ajassa oma vahva identiteettinsä, joka erottuu edukseen VW-konsernin laajan portfolion muuten melko konservatiivisesta muotoilusta. Sukunäön puolesta tuosta isosta perheestä lähimpänä lienee Porsche.

Koeajossa Cupran kotiseuduilla Barcelonassa tarjolla oli kahta eri ulkoväriä. Ne ovat molemmat uusia ja mattapintaisia. Ruskea on jännä, lähes petroolinen sininen hieman perinteisempi. Molemmat toimivat kivasti Formentorin särmikkäiden muotojen kanssa. Ei Formentor nyt ihan teinituunatulta kompaktilta sportilta näytä, mutta jotain räyhähenkistä sen olemuksessa on.

Ohjaamossa materiaaleihin on satsattu, fiilis on viihtyisämpi ja ylellisempi kuin ennen. Materiaaleissa on huomioitu myös ympäristö, kierrätettyjä materiaaleja on käytetty aiempaa enemmän.

Olemme käyneet uudistukset läpi jo aikaisemmin, niistä perusteellisemmin tämän linkin kautta. Uudistuksilla on luotu ohjaamoon laadukkaampi tunnelma kuin edeltäjässä.

Moottorin luonne vastaa ulkonäköä

Hyppäsimme ensikoeajolla Barcelonassa heti 333-heppaisen bensaturbon eli VZ:n puikkoihin. Moottori on vanha tuttu kaksilitrainen bensaturbo, jonka viritysaste on hyvin korkea. Litrateholla mitattuna se on yksi tehokkaimpia kaksilitraisia maailmassa. Sama mylly on myös Volkswagen Golf R:n keulalla, ja sen saa myös uusitun Leonin keulalle.

Tuon moottorin voimin Formentor liikkuu livakasti ja tottelee kaasun painalluksia herkästi – luonteessa on selvästikin lattarin kuumaverisyyttä. Toki huipputeho tulee vasta sen verran korkealla kierrosluvulla (5600–6500 r/min), että urheilullisemmin ajettaessa Formentoria on käskytettävä varmalla kädellä ja raskaalla jalalla.

Hieman leppoisammasta menosta nauttiville suurempi merkitys on väkevällä maksimiväännöllä, joka on käytössä varsin laajalla kierrosalueella (2100–5500 r/min). Makeimmillaan meno on tuon alueen ylärekisterissä, jolloin koneesta alkaa löytyä myös maksimitehot. Meno on jouhevan nautinnollista ja vauhdikasta ilman että hampaita tarvitsee puristaa yhteen. 7-portainen kaksoiskytkinvaihteisto hoitaa hommansa pääasiassa hyvin. Urheilusuoritusta varten ratin reunoilta löytyvät luonnollisesti vaihdevivut manuaalista käskytystä varten.

Akrapovičin pakosarja murahtelee kivasti ja bassovoittoisasti, äänet ovat neloskoneeksi ihan kivat – eivätkä missään nimessä vielä ylilyövät. Itse asiassa lähes kaikkea tekemistä leimaa tietty aitous – mikä sähköautojen kohdalla on yhä enenevissä määrissä katoavaa kansanperinnettä. Cupra Formentorin ratin takana tuntee ajavansa vielä autoa – ei tietokonepeliä.

Mukautuva iskunvaimennus vakiona

VZ:ssä on nyt vakiona mukautuva iskunvaimennus (DCC), joka hoitaa hommansa pääasiassa hyvin. Auton käytöksessä on silti hämmentävän iso ero samalla tekniikalla varustettuun Leon-farmariin verrattuna, jota kokeilimme myös. Pelkkä suurempi maavara ei tätä eroa selitä. Painon suhteen autot ovat myös lähes identtisiä, Formentor on itse asiassa jokusen kilon kevyempi.

Ja vaikkei 1641 kilon massa ole mitenkään pieni, sähköautoihin verrattuna lukema on vielä varsin maltillinen. Niihin verrattuna Formentor tuntuu tien päällä lähes keijukaiselta. Eron huomaa etenkin aggressiivisimmissa jarrutuksissa.

Mutkiin uskaltaa kieltämättä ajaa varsin reippaasti, sillä aliohjautuvuutta vähentävät neliveto sekä taka-akseli, joka jakaa voimaa takapyörien kesken. Paino on myös jakautunut melko tasan etu- ja taka-akselille.

Kurvailimme Formentorilla hyvin tiukoissa ja peräjälkeisissä 180 asteen mutkayhdistelmissä eli vuoristotiellä serposta toiseen, ja kompakti katumaasturi taittui mutkiin halukkaasti ja ketterästi. Meno oli silti varmaa ja vakaata, kunhan kuski toimii ohjaamossa loogisesti ja rauhallisesti. Ohjaus ei ole maailman tunnokkain, mutta etupyöriltä tulee riittävästi viestiä kuljettajan sormenpäihin siitä, missä etupyörät kulkevat ja mihin suuntaan auto haluaa mennä.

Tykkäsimme todella siitä, miten rauhallisesti Formentor noissa tiukoissa mutkissa käyttäytyi. Ja toki Formentorista löytyy myös muita mallivaihtoehtoja, jos VZ on turhan räyhäkkä. Näistä lisää myöhemmin. Suomeen Formentor ehtii syksyllä, hinnat asettuvat VZ:n kohdalla noin 50 000 euron tietämille.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy