Viimeinen uusi taivaiden kuningatar – Boeing 747 Jumbojet

Vuonna 1969 ensilentonsa suorittaneen Boeing 747 Jumbojetin valmistus päättyi 54 tuotantovuoden jälkeen. Viimeinen kone toimitettiin Atlas Air-rahtiyhtiöille tammikuun lopussa.

Boeing juhlisti Yhdysvalloissa viimeisen nelimoottorisen Boeing 747-8F Jumbojet -koneen toimitusta 31. tammikuuta 2023. Vuonna 1969 ensilentonsa suorittaneen Boeing 747 Jumbojetin valmistus päättyi 54 tuotantovuoden jälkeen.

Viimeinen kone kaikista 1 574 valmistetusta 747-Jumbojeteistä nousi Boeingin Everettin tehtaan kiitotieltä helmikuun 1. päivänä 2023. Atlas Air-rahtilentoyhtiölle toimitettu 747-sarjan viimeisin kone 747-8F on 76,25 metriä pitkä ja siten maailman pisin nykyään kaupallisessa käytössä oleva lentokone.

Ukrainassa valmistettu Antonov An-225 ”Mriya” oli vielä pitempi, 84 metriä, mutta se tuhoutui 27. helmikuuta 2022 Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan. Boeing 747-8F -rahtiversio voi kuljettaa jopa 134,2 tonnin hyötykuorman. Maailmanennätys oli kuitenkin sodassa tuhoutuneen An-225 -koneen nimissä, 250 tonnin hyötykuorma.

Boeing on rahtikoneiden kunkku. Boeingin valmistamat lentokoneet kattavat noin 90 prosenttia rahtilentokoneiden maailmanlaajuisesta kapasiteetista. Luvussa ovat mukana kaikki tehdasvalmiit rahtikoneet sekä matkustajakoneesta konvertoidut rahtikoneet.

Ei ihme, että kovin kilpailija Airbus on terästäytymässä rahtikonemarkkinoilla, samoin pienempiä suihkukoneita valmistava Embraer.

Pitkäaikainen konetyyppi

Boeing 747 on pitkäikäinen lentokone – lähes kolmannes kaikista valmistetuista on edelleen liikenteessä. Helmikuussa 2023 kaikkiaan 449 Boeing 747 -lentokonetta oli aktiivisessa käytössä mallijakauman ollessa: 4 kappaletta 747-100, 19 kpl 747-200, 4kpl 747-300, 268 kpl 747-400 ja 154 kpl 747-8. Näistä rahtikäytössä on suurin osa, vajaat 50 konetta on muussa käytössä, pääasiassa matkustajalentokoneena sekä myös ultra-VIP -koneina esimerkiksi valtionpäämiehillä.

Viimeisen valmistetun 747-koneen ostanut rahtiyhtiö Atlas Air on nykyään maailman suurin 747-lentokoneiden operaattori. Yrityksellä on kaikkiaan 53 Jumbojettiä. Viimeisen valmistetun Atlas Air -yhtiölle luovutetun 747-koneen (N863GT) eturungossa näkyy konetyypin legendaarisen pääsuunnittelijan Joseph F. ”Joe” Sutterin kuva. Viimeisimmän matkustajakoneversion 747-8 Intercontinentalin suurin operaattori on Lufthansa.

Ensilento helmikuussa 1969

Boeing 747:n ensilento tapahtui 9. helmikuuta 1969. Ensimmäinen kaupallisen liikenteen lento lähti 53 vuotta sitten Pan American-yhtiön koneella New Yorkista Lontooseen 22. tammikuuta 1970.

Boeing 747 (lempinimeltään Jumbojet) on nelimoottorinen, laajarunkoinen ja osittain kaksikerroksinen pitkän toimintamatkan liikennelentokone. Ensimmäinen Jumbojet -laajarunkokone oli kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin Boeingin ensimmäinen 707-suihkukone matkustajakäytössä.

747:stä on kolme sukupolvea: 100/200/300-sarja (Classic, vuosina 1969–1988), 400-sarja (1988–2011) ja uusimpana 8-sarja (2011–2023).

366–605 istuinpaikkaa

Classic-sarjassa oli kolmiluokkaisena kaukoreiteillä tyypillisesti 366 istuinpaikkaa. Maksimipaikkamäärä oli aluksi 440, mutta nousi jopa 550 matkustajaan. Vuonna 1988 esitellyssä 747-400-sarjassa istuinpaikkojen määrä kolmiluokkaisena kaukoreiteillä nousi 416 paikkaan ja maksimimäärä lyhyillä lennoilla jopa yli 600 paikkaan.

Viimeisin versio 747-8I vuodesta 2011 alkaen tarjosi kolmiluokkaisena kaukolennoilla 467 paikkaa ja enimmäispaikkamäärä oli 605.

Lounge lisäsi mukavuutta

Lounge-oleskelutila ja baari lisäsivät mukavuutta pitkillä kaukolennoilla. Jumbojetin suuri etu oli sen tilavuus, mikä antoi mahdollisuuden jaloitella pitkillä kaukolennoilla. Lisäksi muutamat lentoyhtiöt törsäsivät mukavuuteen ja rakensivat matkustamoon oleskelutilan ja baarin.

Laajarunkoiseen, kaksikäytäväiseen lentokoneeseen tottuneen matkustajan on vaikea kuvitella matkustavansa yksikäytäväisellä kapearunkokoneella yli kuuden tunnin lentoja.

Lukuisia muunnelmia

Boeing 747 Jumbojetistä on kehitetty lukuisia muunnelmia, joista kuuluisin lienee Air Force One, Yhdysvaltain presidentin lentokone.

Kaksi nykyistä presidentin käyttämää 1990-luvulla valmistunutta 747-konetta (viralliselta tyyppimerkinnältään Boeing VC-25A) korvataan kahdella varastossa odottaneella, uudella 747-8I -koneella, joita parhaillaan konvertoidaan uusiksi Air Force One -koneiksi, tyyppimerkinnällä VC-25B.

Toinen merkittävä erikoisversio on jättimäinen Boeing 747 Dreamlifter -rahtikone, jota valmistaja käyttää kuljettaessaan lentokoneen osia tuotantolinjoilleen. Jumbojetistä on tehty myös lyhyempi 747 SP-versio, erittäin pitkän toimintamatkan kone lähes 15 metriä lyhyemmällä rungolla kilpailemaan hieman pienempien, kolmimoottoristen McDonnell Douglas DC-10:n ja Lockheed L-1011:n kanssa.

Lyhyen 747 SP:n tyypillinen matkustajamäärä kolmiluokkaisena jäi alle kolmensadan, mikä heikensi koneen taloudellisuutta matkustajapaikkaa kohden. Niinpä 747SP ei ollutkaan mikään menestys valmistusmäärän jäädessä 45 koneeseen.

Japaniin oma konemalli

Japanin sisäiseen liikenteeseen kehitettiin 747-100SR -kone, jonka rakenne suunniteltiin ja vahvistettiin erityisesti lyhyille lennoille, jossa koneelle tulee runsaasti syklejä (nousuja ja laskuja), mutta lentotuntien määrä jää vähäiseksi. SR-versioita valmistettiin vain 33 kappaletta.

Jumbojet on ollut varsinainen monitoimikone. Edellä mainittujen käyttötarkoituksien lisäksi 747-Jumbojettien erikoisversioita on käytetty muun muassa NASA:n avaruussukkuloiden siirtämiseen Kennedyn avaruuskeskukseen, lisäksi Jumbojeteillä on kuljetettu lentokoneiden varamoottoreita, torjuttu ohjuksia laserilla, sammutettu metsäpaloja sekä ilmatankattu sotilaskoneita.

Airbus mukaan kilpaan

Boeing 747 oli maailman suurin matkustajalentokone 37 vuoden ajan, kunnes Airbus esitteli suuremman Airbus A380:n, jonka kaupallisen ensilennon suoritti Singapore Airlines 25. lokakuuta 2007. 2010-luvusta alkaen nelimoottoriset jumbokoneet eivät enää olleet kuuminta hittiä taloudellisempien kaksimoottoristen laajarunkokoneiden yleistyessä.

Boeing 747-8I -matkustajaversion tilaukset jäivät niukoiksi ja Airbus A380:n valmistusmäärä ja valmistusaika jäi merkittävästi lyhyemmäksi kuin Boeing 747 Jumbojetin. A380:n valmistusmäärä jäi vain 254 koneeseen (sisältäen kolme testikonetta). Viimeisin A380 luovutettiin Emirates-lentoyhtiölle 16. joulukuuta 2021.

A380-koneesta ei koskaan tehty rahtiversiota eikä muunnoksia matkustajakoneesta rahtikoneeksi.

Rahtibisnes menestystekijä

Rahtikonebisnes on ollut yksi Boeing 747:n ja monien muiden Boeing-koneiden keskeinen menestystekijä.

Rahtiversiot helpottavat käytettyjen matkustajakoneiden jälleenmyyntiä, kun niitä voidaan konvertoida rahtikoneiksi matkustajakäytön jälkeen.

Tehdasvalmiita 747-rahtikoneita Boeing alkoi valmistaa vasta vuonna 1988 esitellystä 400-sarjasta alkaen.

Pahin onnettomuus tapahtui 27. maaliskuuta 1977, kun kaksi 747-konetta törmäsi sumussa toisiinsa Teneriffan Los Rodeos -lentoaseman kiitotiellä. Onnettomuudessa kuoli 583 ihmistä. Syynä oli kiirehtineen KLM:n lentokapteenin virhe ja heikko radioyhteys lennonjohdon ja lentäjien välillä. KLM:n kone kiihdytti kiitotiellä samaan aikaan olleen Pan Am -yhtiön koneen kylkeen.

Ilmailuhistorian pahin yksittäisonnettomuus tapahtui Japanissa ja oli uhrimäärältään lähes yhtä suuri: 12.elokuuta 1985 Japan Airlines JAL -yhtiön Boeing 747-100SR putosi lennolla JL123 vuoristoon reitillä Tokio-Osaka. 520 ihmistä menehtyi. Rungon takaosan paineseinä oli väärin korjattu. Metallin väsymismurtuma laajeni ja paineseinä hajosi, sen seurauksena pyrstö vaurioitui, sivuperäsin irtosi ja koneen hallintaan vaikuttavat hydraulijärjestelmät lakkasivat toimimasta äkillisen paineistuksen menettämisen seurauksena.

Kaksi pommia rahtitilassa

Kaksi suurta 747-turmaa tapahtui koneen rahtitilaan asetetun räjähteen (pommin) vuoksi.

23.6.1985 Air India-yhtiön 747 -matkustajalentokone tuhoutui terrori-iskussa Irlannin ilmatilassa pommin räjähdettyä koneen lastiruumassa. Kone putosi Atlantin valtamereen lähellä Irlantia. Iskussa kuoli 329 ihmistä, joista 268 oli Kanadan kansalaisia. Isku on Kanadan historian pahin joukkomurha.

Se oli maailman tuhoisin lentokoneeseen tehty terrori-isku ennen syyskuun 11. iskuja 2001.

Lockerbien pommi-isku oli 21. joulukuuta 1988 suoritettu terrori-isku, jossa 270 ihmistä menehtyi (259 lentokoneessa ja 11 maassa) Boeing 747 -lentokoneen räjähtäessä ja pudotessa Lockerbien kylään Skotlannissa. Syyskuun 11. päivän iskuihin 2001 saakka Lockerbien pommi-isku oli toiseksi tuhoisin siviilejä vastaan lentokoneessa suunnattu terrori-isku.

Tekninen vika taustalla

Tuhoisin teknisen vian aiheuttama 747-koneen onnettomuus tapahtui Trans World Airlinesin lennolla 800 17. heinäkuuta 1996. TWA:n kone räjähti ja putosi Atlantin valtamereen. Kaikki koneessa olleet 230 ihmistä menehtyivät. Aluksi turman syyksi epäiltiin terroristien asettamaa pommia.

Yli neljä vuotta kestäneessä onnettomuustutkinnassa syyksi paljastui lopulta oikosulku koneen sähköjohdoissa, jotka kipinöivät ja räjäyttivät polttoainesäiliön kesken lennon tuhoisin seurauksin. Helteisellä säällä kone joutui odottamaan lähtöään kauan aikaa, jolloin polttoainesäiliön alapuolella oleva ilmastointijärjestelmä kävi kuumana. Se kuumensi vajaassa keskitankissa olevaa polttoainetta, jolloin se höyrystyi.

Nestemäinen lentokonepolttoaine ei syty kovin helposti, mutta höyrystyneenä ja ilmaan sekoittuneena se on helposti syttyvää. Höyryn määrä ja kipinä aiheuttivat polttonesteen syttymisen ja onnettomuuden.

Näkökulma: kokemuksia Jumbojetistä 1980-luvulla

Olen matkustanut 1980-luvulla Boeing 747:llä Kaukoitään työmatkoilla monta kertaa, useita kertoja Japaniin Alaskan kautta sekä kerran Kiinaan ja Singaporeen. Lisäksi useita Japanin sisäisiä lentoja Tokio-Osaka Japan Airlines-yhtiön 747SR-koneella.

Ennen vuonna 1983 avattua Finnairin suoraa Japaniin lennettiin Helsinki-Vantaalta yleensä Amsterdamin, Frankfurtin, Kööpenhaminan tai joskus jopa Pariisin kautta. Tekninen tankkausvälilasku oli Alaskassa, paitsi kerran, jolloin SAS:n jumbo lensi Neuvostoliiton ylitse ja tekninen välilasku oli Moskovassa.

Aluksi Finnairin suora lento Japaniin oli vain kerran viikossa, lähtö Helsinki-Vantaalta perjantai-iltana ja paluu Helsinki-Vantaalle sunnuntaina iltapäivällä. Niinpä työmatkojen kokousten aikataulusyistä joutui toisinaan edelleen lentämään Japaniin Keski-Euroopan ja Alaskan kautta.

Palveluiltaan parhaana jäi mieleen Air France, mutta ei muidenkaan (JAL, SAS, Lufthansa, Singapore Airlines, British Airways) palveluissa ollut suuremmin moittimista. Tuolloin turistiluokassakin oli todella hyvä ruokatarjoilu.

1980-luvulla 747 Jumbojetin luotettavuus oli todella hyvä - ei ainuttakaan myöhästymistä!

Japanin matkaan kului suihkukoneellakin 1980-luvulla runsaasti aikaa. Esimerkiksi Helsinki-Vantaalta lento Frankfurtiin 2,5–3 tuntia, siellä koneenvaihto Boeing 747 Jumboon, lento Frankfurtista Alaskaan 9 tuntia, Anchoragessa tekninen välilasku 2 tuntia ja sitten 7–8 tunnin lento Tokioon, lentoaika yhteensä lähes 20 tuntia, kokonaismatka-aika noin vuorokausi!

Sen jälkeen piti hankkiutua Tokiosta Hiroshimaan 800 kilometrin matka joko lentäen tai Shinkansen-luotijunalla. Matkaan Vantaalta Hiroshimaan kokoukseen kului aikaa siis pitkälti toista vuorokautta.

Usein aikataulusyistä kätevin tapa oli ottaa JAL-yhtiön 747SR-lento Osakaan, jossa vaihto Hiroshiman junaan. Japanin sisäisessä liikenteessä JAL-yhtiön 747SR-koneeseen ahdettiin tuolloin jopa 528 matkustajaa. Eurooppalaiselta matkustajalta tuppasi loppumaan jalkatila kesken etenkin takimmaisella istuinrivillä.

Hyytävä tunnelma Japanissa

Tuosta JAL-vuorosta jäi mieleen toinenkin kokemus. Olin jonotuslistalla JAL:n täyteen buukatulle Osakan lennolle alkusyksystä 1985. Sitten tuolla reitillä tapahtui maailman pahin yksittäinen lento-onnettomuus: 12. elokuuta 1985 JAL:n Boeing 747-100SR putosi vuoristoon reitillä Tokio-Osaka. 520 ihmistä menehtyi.

Onnettomuuden jälkeen matkatoimistosta soitettiin. ”Nyt olisi paikkoja”. Otin tuon lennon. Japanissa vallitsi käsittämättömän hyytävä tunnelma JAL-yhtiötä kohtaan. 747SR -koneessa oli vain 165 matkustajaa, vaikka 528 mahtuisi.

Hyytävän tunnelman tausta selvisi minulle vasta nettiaikana. Kolme vuotta aikaisemmin, vuonna 1982 samaisen JAL-yhtiön lentokapteeni Seiji Katagiri yritti mielenhäiriössä laajennettua itsemurhaa rysäyttämällä DC-8-koneen tarkoituksellisesti veteen puoli kilometriä ennen Tokio-Hanedan kiitotietä.

Onneksi perämies sai hieman loivennettua laskeutumiskulmaa vahinkojen vähentämiseksi. 24 matkustajaa menehtyi, mutta lentokapteeni Katagiri säilyi hengissä ja pakeni ensimmäisellä pelastusveneellä heitettyään ensin lentäjän univormun pois.

Timo Turkula

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Benjamin Helander Otsikkokuva: dltl2010 via Wikimedia Commons Kuvatekstit: Benjamin Helander Lähteet: Airlineratings.com, Lentoposti, Flight International, Aviation Safety Network, wikipedia, Atlas Air, Boeing 

a:4:{i:0;s:6:"114188";i:1;s:6:"112271";i:2;s:6:"114450";i:3;s:6:"111231";}