Koiravaljakko 23.2.2017
Suuri valjakkoseikkailu: Kuusamo–Salla sujui purevassa kylmyydessä
Kaksikymmentä pakkasastetta tekee kylmää kyytiä koiravaljakolla.
Koirien huolto- ja lepopäivän jälkeen matka jatkuu. Heräsimme Millan kanssa viideltä juottamaan koiria perinteiseen tapaan. Kahdeksan jälkeen olimme valmiita siirtymään lähtöpaikalle.
Sää muisti meitä raikkaalla parillakymmenellä pakkasasteella. Lähdimme matkaan. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun minua alkoi kylmämään. Tiesin etukäteen, että kylmyys iskee ensin varpaisiin ja sitten vasta sormiin. Kylmyys oli järkyttävää, vaikka hypin, heiluin ja potkin oloani lämpimäksi.
Oloni oli kauhea, mutta tiesin levänneiden koirien taittavan matkan vain viidessä tunnissa. Siellä meidät oli kutsuttu kuivalihakeitolle Sallaan. Siellä turistien hälinä tuntui ahdistavalta, mutta koirat vain menivät hyvin eteenpäin.
Perillä odotti huoltotiimi, joten laitoimme koirat kyytiin ja lähdimme lunastamaan kutsun. Talon pihalla ystävällinen poroisäntä odotti jo meitä. Menimme suoraan lämpimän kattilan äärelle. Poron kuivalihakeitto on mielipiteitä herättävää ruokaa – voi luoja se oli hyvää! Kaksi isoa lautasellista ja kahveja myöhemmin olisin tuskin voinut olla onnellisempi.
Syönnin jälkeen minä, Milla ja Tero pääsimme töihin ruokkimaan poroja. Niiden määrästä ei ole tietoa, satoja kenties. Porojen ruokkiminen oli lumoava elämys, hymyilimme koko porukka kuin lapsi karkkikaupassa. Sellaista ihmettelemistä se oli etelän pojalle.
Hommat alkoivat olla tehty ja lähdön aika koitti. Poroisäntä kuitenkin tuumasi, että olen varmasti ainut Virolahdelta Sallaan häntä tervehtimään. Hän halusi antaa lahjaksi porontaljoja. Suuri kiitos.
Sallan jälkeen alkoi inhottava vaihe, Urho Kekkosen kansallipusiton kiertäminen. Siellä ei koirilla saa ajaa. Luvassa on tuskainen autokyyti, mutta siitä ja huomisesta seuraavassa tekstissä.
