2.2.2017

Suuri valjakkoseikkailu starttaa: koirat ja mies kovilla

koiravaljakko
Juha Romppanen

Juha Romppasella on edessä 1 200 kilometrin haastava eräseikkailu kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä.

Koiravaljakkomies Juha Romppanen on valmistautunut huolellisesti seikkailuun, jota kukaan toinen ei ole Suomen kamaralla tehnyt. Kontiolahtelainen lähtee helmikuussa koiravaljakolla taittamaan matkaa itärajaa pitkin pohjoiseen.

– Haluan tällä matkalla myös kunnioittaa satavuotiasta Suomea. Seikkailu on kunnianosoitus myös sotaveteraaneille sekä vuosi sitten menehtyneelle isälleni, Romppanen kertoo.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kolmen viikon koettelemus

Virolahdelta helmikuun 7. päivänä matkaan lähtevällä miehellä on koirineen edessä pitkä jotos. Kukaan ei ole Suomessa aiemmin ajanut koiravaljakolla yli 1 200 kilometriä. Tukiryhmän moottorikelkka ajaa edellisenä päivän reitin kertaalleen, jottei koiravaljakko uppoa seuraavana päivänä umpihankeen.

Kolmisen viikkoa kestävän koettelemuksen tähtäimenä on päästä ehjänä Suomen, Venäjän ja Norjan rajojen yhtymäkohtaan eli kolmen valtakunnan rajapyykille.

– Meiltäkin löytyy huimaa luontoa ja haastavia eräolosuhteita. Karua, kaunista ja koskematonta luontoa ei tarvitse lähteä aina etsimään kaukaa ulkomailta.

koiravaljakko
Juha Romppanen ja valjakko

Kokenut eränkävijä

Kelkkaa kiidättää kahdeksan koiraa. Alaskan- ja siperianhuskyt nukkuvat häntä kiepillä ulkosalla pakkassäissäkin, Romppanen kömpii yöpuulle telttaan.

Juha Romppanen on kokenut valjakonkäskijä. Hän on aiemmin ajanut koiravaljakolla muun muassa Lapissa pitkiä matkoja. Tätä seikkailua varten hän on valmistautunut ja harjoitellut jo kahden vuoden ajan. Yksi osa sitä on ollut koetella erämaisiin ääriolosuhteisiin soveltuvaa vaatetusta, jolla puolella tukijoukoissa on Helly Hansen.

Romppanen toimii myös Suomen valjakkourheilijoiden liiton puheenjohtajana. Liitossa on tätä nykyä noin 10 000 jäsentä, joten harrastus näyttää viriämisen merkkejä.

koiravaljakko

Moottori seuraa seikkailua!

Moottori seuraa tiivisti ainutlaatuista koiravaljakkoseikkailua. Juha Romppanen päivittää kuulumiset Moottorin nettisivuille Suomi 100 -osioon läpi matkan.

Seuraa seikkailun etenemistä…

Juha Romppanen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ensimmäinen etappi Virolahti–Salpalinja

Juha Romppasen 1 200 kilometrin haastava eräseikkailu kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä käynnistyi tänään. Ensimäinen päivä vei Virolahdelta Salpalinjalle.

Lähdimme yhdessä kuvaaja Jussi Pirhosen ja siperianhusky Olgan kanssa vaeltamaan salpalinjaa kohti pohjoista mukavan rapsakassa ja aurinkoisessa 24 asteen pakkasessa.

Juha Romppanen

Kävelimme noin 30 kilometriä ja polvi meinaa olla melkoisen kipeä, sillä vanha urheiluvamma muistutti olemassa olostaan. Nyt nautimme teltan lämmöstä ja bunkkerin tuomasta turvasta. Huomenna onkin sitten jännä nähdä minne mies päätyy.

Juha Romppanen

Salpalinjamuseon alue on kyllä jokaisen suomalaisen nähtävä!

Suuri valjakkoseikkailu

Toinen etappi Lappeenranta–Saari

Toinen matkapäivä tarjoili erämaaseikkailun ensimmäisen katastrofin heti aamukahvin jälkeen.

Kohtalaisesti nukutun yön jälkeen sattui ensimmäinen katastrofi! Lisäsin keittimeen bensaa, että saan pakkasessa (-20C) teltan mukavan lämpimäksi ja aamukahvin.

Sattui siis näin. Termospullo, joka oli täynnä vettä valutti makuualustalle reilut puolilitraa vettä ja untuvamakuupussi imaisi sen itseensä. Märkä makuupussi, kuinka saan sen kuivaksi ennen seuraavaa yötä?

Suuri valjakkoseikkailu

Untuvamakuupussin kuivuminen on erittäin hidasta näissä olosuhteissa. Tänä aamuna ei siis hymy ollut kauhean herkässä. Kuivattelin makuupussia ulkona muutaman tunnin ja oli lähdettävä matkaan, jotta kerkeän Tohmajärvelle aikataulun puitteissa.

Tuttuja ja tuntemattomia morjestajia

Päivään kilometrejä tuli reilusti ja kävelyn lomassa myös tutut ja tuntemattomat kävi morjestamassa kulkijaa. Kävely ei oikein tahtonut luistaa, koska vanha polvivammani oireilee rajusti, mutta ei hätää kohta olen etenemässä Koiravaljakolla ja pystyn hieman säästämään jalkojen rasitusta.

Minulla on mukana johtaja koirani Olga (Siperianhusky) eilen Olgassa näkyi matkustuksen rasitus ja väsymys, mutta tänään oli meno hieman toisenlainen. Miettikää, kun otatte normaalisti askeleen eteen ja samalla joudutte jarruttamaan liukkaalla alustalla, on muuten hyvä etureisi treeni.

Olga on huikea koira, aina iloinen ja valmiina päivään. Olga ei ole citykoira, mutta tänään pääsi kaupungin ”hajuille” kun kävelimme lappeenrannan tuntumassa. Oli tytöllä monet terveiset luettavana Lappeenrannan kavereilta.

Nyt olemme Saarella (Parikkalassa) ja odotan jännityksellä huomista koirien hakua ja perjantai aamun starttia valjakolla. Tämä etelän pätkä on kuin pieni intro retken alkuun. Juha kiittää ja kuittaa.

Suuri valjakkoseikkailu kolmas etappi

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kolmas etappi Saari – Ruhkaranta

Vihdoinkin matkaan koirien kanssa! Susien jälkien näkeminen tosin pistää hiukan mietteliääksi…

3. päivä:

Kolmas päivä. Olimme aivan itärajan tuntumassa ja tein päätöksen. Koirien kanssa on neljäntenä päivänä päästävä. Kävin Mykkiin kivillä Saarella ja mykistyin, kuinka kaunis voi luonto olla ja mitä se kätkee, ennen kuin sitä tarkemmin tarkastelee. Kolmannen päivä iltana kymmenien kilometrien kävelyn jälkeen tuli se hetki! Haen koirat ja jatkan matkaa Niiralasta koiravaljakolla.

Suuri valjakkoseikkailu kolmas etappi

4. päivä:

Aamu alkoi koirien, niiden tärkeimpien, juotolla ja juottovesi maistui kaikille hyvin. Koirat tiesivät, että jotain tänään tapahtuu. Noin kello 10 olin starttipaikalla. Jännitys oli käsinkosketeltava ja pelon tunne valtasi mielen. Vajaa tuhat kilometriä jäljellä, kuinkas urakasta selvitään. Startti tapahtui ja koirat räjähtivät juoksuun. 10 kilometriä menty ja työni oli pysyä kyydissä. Parinkymmenen kilometrin jälkeen onneksi vauhti hieman rauhottui.

Susi! Vain pelkkiä jälkiä, minua varotettiin näistä talvimetsän kuninkaista, mutta vasta nyt huomasin kuinka paljon susia on. Tuoreita jälkiä oli varmasti kahdet kymmenet, ehkä enemmänkin, ja olo on erikoinen. Kuinka lähellä ne ovat minua? En valitettavasti päässyt näkemään tänään, mutta matkaa susialueella on vielä noin 400 km. Tämän päivän taival on 60 km ja olen vihdoin perillä yöpaikassa. Koirien hoito alkaa välittömästi ja oma huolto. Koirien ja Musherin on mukava kömpiytyä nukkumaan maha täynnä. Mitähän jännää huominen tuo tullessaan?

Suuri valjakkoseikkailu kolmas etappi
Suuri valjakkoseikkailu_Suomi100

Neljäs etappi Ruhkaranta – Ruunaa

Suuren valjakkoseikkailun neljäs etappi vie kauniista maisemista haastavalle reitille. Ja koirien lepopäivää päästään viettämään mukavasti mökkiin.

Videopäiväkirjan tekemistä

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mikä seikkailu seuraavaksi?

– Vaikka reissu oli rankka ja siitä vielä toipuu, mietin jo mitä seuraavaksi. Koirien kanssa vai ilman. Noh! enköhän mie vielä jonkun aikaa malta mieleni ja aloitan rauhallisen valmistautumisen seuraavaan reissuun. Juuri päättynyt retki oli reilun vuoden suunnittelun tulos.

Romppanen kiittelee auliisti tukijoukkojaan ja kaikkia yhteistyökumppaneita.

– Erityiskiitos lankeaa Artolle, joka turvasi kokomatkan ajan kulkuani etukelkkana. Kiitos kuuluu myös huoltotiimin Terolle ja Millalle, he tsemppasivat minua, kun olin väsynyt ja huolehtivat varustetäydennyksistä. Kiitos myös kotijoukot ja Karu Survival.

Romppanen kiittää myös Metsähallitusta ja Rajavartiostoa sekä poromiehiä, joiden elämäntapaan oli matkalla mahdollista tutustua.

– Kiitos myös teille suomalaiset ja veteraanit. Onneksi olkoon satavuotias Suomi!

Teksti: Juha Romppanen ja Marko Jokela  Kuvat: Jussi Pirhonen ja Joona Kotilainen

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat