Muhun viinivelho – playboy-kuvaajasta maatilamatkailuun

Viiniä, ruokaa ja rustiikkia tunnelmaa on tarjolla kodikkaassa Peke Elorannan isännöimässä Muhun saaren maatilamatkailukohteessa Virossa.

Muhu Veinitalu on majatalo, ravintola ja viinintuottaja, joka on kasvattamassa tuotantoaan – ja matkailukohteessa odottaa erikoisen monipolvisen työuran tehnyt isäntä Peke Eloranta, joka ottaa vieraat vastaan lämpimästi ja touhukkaasti. Tänään on kiireinen päivä, sillä meidän lisäksi ruokavieraiksi pelmahtaa – toki ennalta sovitusti – Suomesta bussilastillinen marttoja.

Olemme noin 70 kilometrin ajomatkan päässä Saarenmaan Kuressaaresta sijaitsevalla Muhun saarella, jonka viinitilalla oli vielä vähän aikaa sitten mahtava mainoslause.

– Tämä oli maailman pohjoisin viinitila, mutta sitten turkanen vieköön Norjassa perustettiin tila, joka on hieman pohjoisempana, Peke Eloranta sadattelee, hymyssä suin.

Yhtä kaikki viinivelhomme on kylmän ilmaston viininviljelyn airut.

Vaiheikas työura

Elorannan työura on ollut lievästi sanoen vaiheikas. Kauppakorkeakoulussa rahoitusta opiskellut ja Viroon tykästynyt mies työskenteli vuosituhannen alussa leipomon talousjohtajana Tallinnassa.

Rahavirtojen ohjailu kävi työstä ja luontui sinänsä hyvin, mutta veri veti luovempiin haasteisiin.

Ystävyyden kautta aukesi valokuvauksen maailma. Eloranta kuvasi monenlaisia mainoksia ja muotikuvauksia.

Miehen cv:n taatusti eloon herättävä vaihe oli Playboy-julkaisun rantautuminen Viroon. Se tiesi paljon kuvauksia niiksi muutamaksi vuodeksi kun lehteä Virossa julkaistiin.

Seurasi sekalaisten töiden vaihe ja sitten sattui käsittämättömän uskomaton sattuma, kuten elämän parhaissa käänteissä on tapana.

Tallinnan ytimessä Toompealla asuva Eloranta oli perustanut pienen mehuja myyvän kioskin suositun näköalapaikan lähelle. Asiakkaaksi tuli eräänä päivänä satavuotias Dimitri Matiesen muutaman sukulaisensa kera.

Iäkästä miestä ilahdutti, että kioski sijaitsi niillä sijoilla, missä oli aiemmin toiminut Matiesenin suvulle kuulunut viini- ja mehutehdas nimeltään Luscher & Matiesen. Viinitalo syntyi 1920-luvulla Tallinnassa.

Kohtaaminen johti eri vaiheiden kautta lopulta siihen, että Eloranta innostui viininteosta ja koki liki velvollisuudekseen kirjoittaa perinteikkään viinitalon historiaan uusia lukuja Viron kolmanneksi suurimalla saarella Muhulla – rohkeasti ja ilman aiempaa kokemusta viininviljelystä.

Nykyistä aikaa edelsi kuitenkin useita vaiheita kuten Tallinnassa sijainneen kioskin laajeneminen ja se kaikkein tärkein kohtaaminen. Eloranta tapasi rokkikonsertissa kauniin Ingridin, he taisivat rakastua saman tein, mutta viimeistään kolmen päivän matkalla Ingridin vanhempien majatalolle Muhun saarella.

Parituhatta köynnöstä

Eloranta herätti vuonna 2009 henkiin Luscher & Matiesen -laatuviinit. Muhun viinitilan ensimmäinen virallinen viinirypäleviini oli Algus-roseeviini, joka valmistui vuoden 2016 sadosta. Viiniköynnöksiä on tällä hetkellä parituhatta, mutta lisää on tulossa.

– Seuraava tavoite on 10 000 köynnöstä, jolloin tuotannon määrän voisi nostaa 15 000 pulloon vuodessa. Ja tulevaisuudessa köynnöksiä on toivottavasti kolminkertaisesti.

Kauempana tulevaisuudessa siintelee useita majoitusrakennuksia ja peräti oma kylpylä, mutta jää nähtäväksi.

Laatu korvaa määrän

Viinien laatu ja eri rypälelajikkeiden ominaislaatu ovat Elorannalle sydämen asia.

Hän kertoo, että joinakin vuosina on hyvä sato ja laaturypäleitä, toisina vuosina on näillä leveysasteilla vaikeampaa. Yksi on kuitenkin varmaa, meren syleilyssä sijaitsevalla harvaan asutulla Muhulla ei ole ilmansaasteita tuottavaa teollisuutta, joten rypäleiden on tältä osin hyvä versoa saaren kalkkipitoisesta maaperästä.

Paneutumisesta viininviljelyyn kielii, että viime vuonna talon oma valkoviini ylsi hopealle Viron sommelier-yhdistyksen kilvassa, jossa oli mukana lukuisia maailmalta tuotuja laatuviinejä.

Isäntä harmittelee, että joka vuosi Tallinnan huippuravintoloidenkin suosimat viinit loppuvat kesken. Moni tilalla vieraileva tai yöpyvä matkailija ostaisi mieluusti pullon tai kaksi matkatuliaisiksi.

– Olemme rustiikkinen paikka mutta tarjoamme hyvää ruokaa. Keittiömme koko ei mahdollista pitkää listaa, mutta satsaamme laatuun, emme määrään.

Viehättävässä maalaismaisemassa sijaitsevalla viinitilalla on 10 huonetta majoituskäytössä, joten yöpyjiä mahtuu 20–30.

– Olemme auki keväästä syksyyn.

Ei vain se viini

Mutta ei vain se viini. Elorannalle on tärkeää, että ruoka maittaa ja jättää kävijöille muistijäljen. Hän on saanut menun koostamisessa apua suomalaiselta Michelin-tähtiä ansainneelta huippukokki Kim Päivästöltä. Hän muuten voitti Viron Masterchef-kilpailun viime vuonna.

Leivän arvostus virolaisessa ruokakulttuurissa avautuu sanontojen kautta, joista yksi kuuluu: ”Leib on kibe kätte saada, aga magus süüa.” (Vaivalloista on leivän teko, mutta makoisaa sen syönti). Muhun saari on kuulu leivästään, jota saarelaisetkin jonottavat Muhu Pagarid -pienleipomon ovella.

Me saimme aivan erinomaista viinitilan keittiössä itse leivottua tiivisrakenteista saaristolaisleipää.

Alku on lupaava

Jo alkupalat kielivät, mitä tuleman pitää.

Alkuruoka on kylmä hernekeitto, jossa on sattumina grillattuja herneitä jalapeño-öljyllä ryyditettynä. Erikoinen kokemus, mutta hyvä. Seuraava annos on Saarenmaan kirjolohea Ceviche. Raikkaan hapokkaassa annoksessa on mangoa, kookosmaitoa ja yllättävän hyvin sopiva thaityylinen mausteisuus.

Pääruokana on mahtava annos, jossa on voissa paistettujen ahvenfileiden lisäksi murskattua perunaa, valkoista ja vihreää parsaa sekä kaprista.

Noinkohan sitä vielä jaksaa jugurttivahdon alle piilotettuja mansikan ja luomuraparperin palasia?

Lopulta käy onni

Vierailun lopuksi onni kohtaa meidät, sillä isäntä ojentaa läksiäislahjaksi pullot aivan erinomaista jälkiruokaviiniä, joka on tehty luomuraparperista. Sadan millilitran pullosta riittää niukat maistiaiset juuri ja juuri kahdelle – no hyvä syy palata takaisin Muhun viinitilalle.