Käyttötesti: Kia Niro EV:n rengas tyhjeni yllättäen, mutta tiepalvelu toimi täydellisesti

Kia Niro EV -käyttötestiautomme ensimmäinen fyysinen vika ei johtunut itse autosta. Valmistajan oma tiepalvelu hoiti homman nopeasti kotiin.

Se oli aivan tavallinen maaliskuun lopun maanantaiaamupäivä valtatie 4:n moottoritiellä. Matka sujui Kia Niro EV -käyttötestiautolla lumisessa säässä suurin piirtein sallitulla 100 km/h -nopeudella kohti Helsinkiä, kunnes Lahden eteläisen liittymän kohdalla digitaaliseen mittaristoon ilmestyi varoitus alhaisesta rengaspaineesta.

Ihan aluksi vain hymähdin. Nykyautojen rengaspainevaroittimiin on oppinut vuosien saatossa suhteutumaan hieman ylimalkaisesti, sillä järjestelmät saattavat ilmoittaa pienestäkin rengaspaineen alentumasta hyvinkin herkästi, eikä varoitus anna useinkaan aihetta välittömiin toimenpiteisiin.

Nyt oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Niron mittariston grafiikassa eturenkaat sekä vasen takarengas olivat normaalin 35 PSI (2,4 bar) paineen lukemissa, mutta oikealle takarenkaalle monitori näytti vain 20 PSI:n lukemaa (1,4 bar). Kun paineen vajaus oli näinkin suuri vain hetki ensimmäisen varoituksen jälkeen, oli selvää, että rengas oli oikeasti vaurioitunut.

Asia varmistui monitoria tarkkailemalla. Seuraavan parin kilometrin matkalla paine laski silmissä: 19, 18, 17 PSI… Tyhjentyminen oli niin nopeaa, että perille pääsy muuttui mahdottomaksi – oli mietittävä nopeasti, mihin voisin pysähtyä.

Lumi pöllysi siihen malliin, ettei moottoritien pientareelle jääminen ollut vaihtoehdoista järkevin: jo pelkästään varoituskolmion vieminen muutaman sadan metrin päähän auton taakse olisi hengenvaarallista hommaa. Niinpä päätin edetä hivenen etelämmäs Tuuliharjan palvelualueelle. Siellä voisin rauhassa miettiä mitä tehdä, ja myös mahdollisen hinausauton odottelu olisi kahvilassa miellyttävämpää.

Juuri ja juuri pysähdykseen

Pian vuodon suuruus alkoi kuitenkin muodostua ongelmaksi. Paine laski nopeaan tahtiin kohti 10 PSI:tä, joten ajonopeutta oli alennettava entisestään, ettei rengas vaurioituisi ja mikä tärkeintä, auto pysyisi turvallisesti ajoradalla.

Onneksi Niro oli edelleen suhteellisen vakaa ajettava ja liikenne melko harvaa, mutta silti kuudenkympin nopeudella körötellessä olin senhetkisen moottoritieosuuden selvästi hitain kulkija.

Katse tiukasti taustapeilissä kuitenkin varmisti sen, ettei kukaan ollut tulossa ”niskaan”, ja vihdoin valuttelin Tuuliharjan erkanemiskaistalle. Kreivin aikaan, sillä kun sain pysäytettyä palvelualueen parkkiruutuun, takarenkaassa oli painetta enää 6 PSI (0,4 bar). Pian loputkin ilmat vuotivat pihalle, ja monitori näytti paineeksi pyöreää nollaa.

Tunne siitä, että matka ei jatku, oli tässä vaiheessa aika tyhjentävä. Työpäivän aikataulut Helsingissä odottavine tiimipalavereineen menisivät joka tapauksessa uusiksi: oli aika selvittää, miten ylipäätään pääsisin täältä huoltoaseman pihasta pois.

Ensimmäiseksi vierailin takakontilla. Vararengasta ei autossamme ole, vaan sen virkaa ajaa nykytapaan kompressori ja paikkausainepullo. Niiden käyttö etenkin talvella on osoittautunut kiusallisen hankalaksi puuhaksi, joten päädyin hakemaan ulkopuolista apua.

Soitto Kian maahantuojalle paljasti, että heillä on toiminnassa oma tiepalvelu, johon sain kehotuksen soittamaan. Kortti puhelinnumeroineen löytyi auton hansikaslokerosta, ja asiat alkoivat rullaamaan. Selvittelimme ensin yhteyshenkilön kanssa sitä, minne auto kannattaisi hinata, ja päädyimme Lahteen, koska sieltä apua saataisiin nopeimmin.

Hinausauto lähti tilaukseen saman tien, ja virkailija ryhtyi seuraavaksi selvittämään jatkotoimenpiteitä. Kävi ilmi, että käyttötestiautomme on matkanjatkamispalvelun piirissä, joten sijaisauto järjestyisi kolmeksi seuraavaksi päiväksi – missä ajassa rengas todennäköisesti saataisiin kuntoon. Käyttötestiauto vietäisiin paikalliseen Delta Autoon, joka sijaitsee Lahden eteläisen liittymän lähistöllä vain kilometrin päässä moottoritieltä. Yhteyshenkilö kehotti vielä pitämään puhelimen lähettyvillä, kun hinurikuski pian soittaisi kertoakseen omasta aikataulustaan.

Pikainen kahvitauko

Auton luona en voinut edistää asiaa sen enempää, joten siirryin lumipyrystä kahvion lämpöön. Tuskin ehdin sumppia ryystää, kun kännykkä jo soi: hinausauto olisi pihassa puolen tunnin sisään. Aikataulu päti, ja jo viisi minuuttia ennen määräaikaa punainen pelastaja näkyi ikkunoiden takana.

Kuski lisäsi takarenkaaseen hieman painetta omilla välineillään, jotta auto saataisiin siirrettyä parkkiruudusta hinurin taakse ja edelleen lavetille. Renkaan paikkaus paikan päälläkin olisi saattanut onnistua, jos keli olisi ollut lämpimämpi: nyt asteita oli miinus kolme, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi korjaamokeikka.

Niro saatiin hilattua kyytiin, ja hyppäsin apukuskin paikalle. Keli muuttui aina vain huonommaksi, ja kuskin mukaan päivä oli ollut kiireinen, kun tieltä suistuneita ajoneuvoja oli pitänyt hinata takaisin tielle: siihenkin suhteutettuna avun nopea tuleminen oli hatunnoston arvoinen suoritus.

Kian renkaan osalta hän arveli, että kumissa oli ollut jo aiemmin ruuvi tai muu sentapainen, joka sitten moottoritienopeudessa oli puhkaissut pinnan. Jos rengas ei ollut vaurioitunut vajaapaineilla ajaessani, se saattaisi olla vielä paikattavissa.

Vartin päästä saavuimme korjaamon pihaan. Kuski laski Niron parkkiin, ja kävelin huollon vastaanottoon selvittämään asiaa. Juuri kun olin allekirjoittamassa työtilausta, vuokra-autofirman edustaja saapui paikalle ja ojensi pihalla odottavan Kia Stonicin avaimen. Olin takaisin moottoritiellä keula kohti Helsinkiä tasan kaksi tuntia siitä, kun käyttötestiauton rengas alkoi tyhjentyä. Ei lainkaan huono suoritus.

Teksti ja kuvat: Jussi Saarinen

Ps, Niron rengas saatiin kuin saatiinkin paikattua: työ valmistui jo vuorokauden kuluttua, ja koko pieti kustansi vaivaiset 35 euroa. Lisää käyttötestiautosta hieman myöhemmin keväällä julkaistavissa väliraporteissa.