Käyttötesti: pari pointtia Kia Niro EV:n talviajettavuudesta

Kia Niro EV jarrutusenergian talteenotto on niin tehokasta, että liukkaalla voimakkainta asetusta kannattaa käyttää harkiten. Ajoavustimet toimivat huomaamattomasti.

Jarrutusenergian talteenotto eli regenerointi kuuluu sähköauton käyttöä helpottaviin ominaisuuksiin. Toiminto tekee ajamisesta joustavaa, ja varsinaista jarrupoljinta tulee käytettyä harvemmin, kun hidastus tapahtuu pääosin generaattorien voimin.

Käyttötestissämme olleessa Kia Niro EV:ssä regeneroinnin tasoja on neljä, ja liikkeellelähdön jälkeen käytössä on näistä toiseksi voimakkain, joka toimii hyvin useimmissa tilanteissa. Lisäksi on mahdollisuus automaattiseen talteenottotapaan.

Kuten moni muukin ergonomia-asia, myös tämä Niro EV:ssä toteutettu hyvin havainnollisesti: hidastuvuutta säädetään ratin takana sijaitsevista lavoista, mittariston oikeassa reunassa oleva mittari kertoo mikä taso on käytössä, ja tehokkaimman eli i-Pedal -asetuksen kytkeminen varmistetaan vielä äänimerkillä.

Täysin huolettomasti ei talteenottoa kuitenkaan pidä talviajossa käyttää. Varsinkin i-Pedalilla ”moottorijarrutus” on sen verran voimakasta, että etuvetoisen auton liukkaan kelin taipumukset korostuvat: tilanteesta riippuen Niro joko puskee vahvasti tai perä pyrkii käännöksissä luisuun. Ajonvakautus tietysti toimii taustalla turvana, mutta ilmiö saattaa säikäyttää kokemattoman kuskin.

Pääosin hyvät ajoavustimet

Kun Niro EV:n ajettavuus ja näppäryys ovat kutakuinkin kohdillaan, loppujen lopuksi ainoa asia, jota jäimme liukkailla keleillä kaipaamaan, on neliveto. Se on kuitenkin tässä sähköautojen koko- ja hintaluokassa vielä harvinaista herkkua. Sähkömoottorin loputtoman väännön kanssa ei sinänsä olisi ongelmia, mutta kulmikkaasti toimiva luistonesto aiheuttaa välillä turhaa jumittamista. Tämä on outoa, koska sähköautossa jos missä sutiminen olisi paremmalla ohjelmoinnilla helposti hallittavissa. Ohjauspyörästä kytkettävä Snow-ajotila helpottaa ryömimistä hieman.

Aktiivisia turvajärjestelmiä voi Nirossa säätää laajalla skaalalla. Monipuolisuus pätee myös mukautuvaan vakionopeudensäätimeen, jonka tutka haistelee jo normimoodissaan edellä meneviä autoja juuri oikealla tavalla: tuloksena sopivan aikaisia reagointeja ilman äkkinäisiä jarrutuksia. Joissakin tilanteissa, kuten pitkissä alamäissä, säädin tosin päästää auton nykimään havaittavasti, ja talvikelillä raportoimme myös herkästi umpeen menevistä tutkan antureista.

Kaistavahti ja kaistallapitoavustin ovat oletusarvoisesti päällä ja tekevät menosta tunnetusti vähän mutkittelevaa, mutta sähköiset apurit voi kytkeä yksinkertaisesti pois ratin nappuloista – viitaten moniin kilpailijoihin, joissa saman homman joutuu tekemään pahimmillaan useilla keskinäytön valikkopainalluksilla. Tässäkin Niro EV -käyttäjän arki on siis tehty mahdollisimman helpoksi.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Moottorin arkisto