Käyttötesti: Toyota Corolla Crossin toimintamatka saa kaipaamaan arkeen sähköautoa

Toimintamatka-ahdistuksesta puhuminen on muotia, joten ulotetaan keskustelu tällä kertaa polttomoottoriautoihin asti.

Moottorin käyttötestissä oleva Toyota Corolla Cross on ehtinyt pyörähtämään jo useamman toimittajan ajossa. Edellisessä väliraportissa paneuduttiin auton toyotamaisuuksiin, ja tällä kertaa otetaan käsittelyyn aihe, jota ei yleensä polttomoottoriautojen kanssa juuri arvioida. Nimittäin toimintamatkaan.

Toimintamatkasta puhutaan lähinnä sähköautojen parissa, ja aivan ymmärrettävästi – meneehän tien päällä pikalataamisessa parhaillakin sähköautoilla selvästi pidempään, kuin fossiilisia polttoaineita imevän auton tankkaamiseen.

Vaikka tankkaaminen ei ole kovin kummoinen vaiva, tulee sitä jostain syystä välteltyä viimeiseen asti. Ajatuksissa tankkaaminen tuntuu paljon työläämmältä, kuin se oikeasti on. Harvoin autoa tulee tankattua ennen kuin siihen on oikeasti tarve, vaikka elämässä yleisestikin olisi hyvä pitää kiinni periaatteesta ”älä jätä huomiselle sitä, minkä voit tehdä tänään”. Aina ei kuitenkaan vain yksinkertaisesti jaksa, tai jaksa kiinnostaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pitkällä matkalla kyllä kelpaa

Pidemmällä matkalla Toyota Corolla Crossilla ei varsin pienestä (43 litraa) polttoainesäiliöstä huolimatta tule vastaan ongelmia. Helsingistä Pohjois-Savoon siirtyminen onnistuu helposti ilman välitankkauksia, eli tuhannen kilometrinkin matka vaatisi vain yhden pysähdyksen mittarilla. Ei onnistu muuten kovinkaan monella sähköautolla.

Sen sijaan toimintamatka tankillisella tuntuu enemmän aivan normaalissa arjessa. Aluksi pohjustetaan, että allekirjoittaneella kilometrejä kertyy päivässä selvästi keskivertokuljettajaa enemmän. Aivan joka päivä auto ei välttämättä liiku pihasta, mutta yleensä vuorokaudessa matkamittariin kertyy noin 60 km ajoa, ja joinain päivinä selvästi enemmänkin. Tämä tarkoitti esimerkiksi käyttötestiauton kanssa reilun viikon väliä tankkauksissa. Ei paha, vai mitä?

Riippuu mihin on tottunut. Täyssähköisten käyttötestiautojen kanssa on tottunut siihen, ettei asioikseen energiaa tarvitse arjessa käydä mistään hakemassa. Kun kotiin tullaan, auto lyödään pistokkeeseen, ja aamulla akku on yleensä täynnä – tai ainakin melkein täynnä. Pikalaturilla asioidaan ainoastaan pidemmillä välimatkoilla.

Sama koskee myös useita lataushybridejä. Mikäli sähköllä voi ajaa päivässä esimerkiksi 40 kilometriä, ei polttoainesäiliö pääse kauheasti vajumaan viikon aikana.

Kynnys rutiinien rikkomiseen

Teistä jotka olette jutun loppuun asti lukeneet, löytyy varmasti useampi innokas kommentoija kertomaan viisaasti miten tämäkin artikkeli on aivopesua sähköautoihin, mädätystä, tai jotain muuta yhtä himmeää. Tässä jutussa ei kuitenkaan ollut tarkoitus keskittyä käyttövoimakiistelyyn, vaan huomauttaa miten moni asia tuntuu normaalia työläämmältä vain sen takia, että se poikkeaa meidän perinteisistä rutiineistamme. Sama koskee niin sähköautojen latausta, kuin polttomoottoriautojen tankkaustakin.

Koittakaa siis käyttövoimaa valitessa miettiä asioita oikeasti avoimin mielin. Jokaiselle tarjolla olevalle käyttövoimalle on yhä oma käyttäjäkuntansa, eikä mitään niistä kannata tyrmätä suorilta käsin – vaan miettiä mikä niistä oikeasti sopisi parhaiten omaan käyttöön.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen