Vertailu: Pioneeri ja perillinen – vanha Toyota Prius kohtaa uuden Toyota Corollan

Toyotan hybridi otti aikanaan varaslähdön autonvalmistajien välisessä taloudellisuuskisassa. Mutta miten järjestelmä on kehittynyt viimeisen 20 vuoden aikana? Käytetty Prius ja uusi Corolla vastaavat parivertailussa kysymykseen.

Toyotaa pidetään hybriditekniikan edelläkävijänä, ja täysin ansaitusti. Olihan Prius aikanaan markkinoiden ensimmäinen sarjatuotantoon otettu hybridiauto, ja mallista tuli pian käytännössä synonyymi tällä tekniikalla toteutetuille autoille. Kun esimerkiksi Top Gear -ohjelmassa haluttiin naureskella ympäristöä ajatteleville autoilijoille, puhuttiin poikkeuksetta Prius-kuskeista.

Ensimmäisen sukupolven Priusta valmistettiin vuosina 1997–2003 kaikkiaan 123 000 kappaletta, ja auto toimi tavallaan testialustana seuraaville malleille. Varsin nopeasti havaittiin, että hybriditekniikka oikeasti toimi. Kulutus oli erittäin alhainen, lähes tuolloisten dieselautojen tasolla, ja luotettavuuskin osoittautui hyväksi. Toyotan filosofia vaikutti kirkkaalta: ei tekniikkaa tekniikan takia, vaan käytännön ominaisuuksien vuoksi.

Pioneeriasema ei kuitenkaan ollut ainoa syy Priuksen suosioon: kyseessä oli myös huomattavasti valmiimpi tuote kuin sitä seuranneet muiden valmistajien hybridimallit. Esimerkiksi toinen japanilaishybridi Honda Insight ei koskaan yltänyt lähellekään Priuksen suosiota – houkuttelevammasta ulkonäöstään huolimatta. Syitä oli monia: Insight oli pienikokoisempi ja ensimmäisessä sukupolvessaan vain 2-paikkainen, minkä lisäksi se oli epäluotettavampi ja vaikka voimalinja oli alitehoinen, auto kulutti enemmän polttoainetta.

Insightista puuttui myös eräitä ominaisuuksia, jotka löytyivät Priuksesta heti lähtöön. Esimerkiksi ilmastoinnin kompressori oli Toyotassa sähkökäyttöinen ja sai energiansa korkeajänniteakusta. Tämän ansiosta ilmastointi toimi myös polttomoottori sammutettuna niin kauan, kun akussa riitti virtaa. Insightissa kompressori otti käyttövoimansa apulaitehihnalta, eli esimerkiksi sähköllä taajamassa ajettaessa ilmastointi ei ollut käytössä. 

Toinen sukupolvi suosioon

Toyotalla oli siis mietitty hybridivoimalinjan etuja ja käyttötilanteita muita pidemmälle, eikä kehitys pysähtynyt tähän, vaan ensimmäisiltä Prius-kuljettajilta kerättiin kokemuksia suuremmille massoille tarkoitetun toisen sukupolven mallin suunnitteluun. Työ kannatti, sillä vuonna 2003 esiteltyä kakkospolven Priusta valmistettiin lopulta yli miljoona kappaletta enemmän kuin edeltäjäänsä.

Itse voimalinjapuolelle ei tarvinnut tehdä merkittäviä periaatteellisia muutoksia, sillä Toyota oli löytänyt kerrasta toimivan yhdistelmän, josta tuli myöhemmin keskeinen osa maailman myydyimpien autojen reseptiä. Toisen sukupolven hybridivoimalinja sai rahtusen lisää moottoritehoa ja selvästi tehokkaamman sähkömoottorin, mutta itse asiassa kapasiteetiltaan hieman ensimmäistä sukupolvea pienemmän akun.

Käytetty 300 000 kilometriä ajettu ja vuosimallia 2008 edustava Prius-käyttötestiautomme (ks. avaus-raportti Moottori 5/2025 ja väliraportti 6–7/2025) edustaa juuri toisen sukupolven mallia, ja tarkemmin ottaen sen viimeisiä valmistusvuosia. Tämä herätti toimituksen pohtimaan, miten Toyotan hybridi on ajan saatossa kehittynyt. Ovathan autojen voimalinjat kokeneet viimeisen 20 vuoden aikana todellisen murroksen, joten tämän päivän hybridien pitäisi olla huomattavasti edistyksellisempiä kuin 2000-luvun alussa.

Uuden Priuksen sijaan Corolla

Luontevin tapa selvittää asia oli asettaa käytetty hybridi-ikonimme vertailuun tämän päivän vastineensa kanssa. Emme kuitenkaan päätyneet enää Priukseen, joka on toki mallinimenä yhä olemassa, mutta jättäytynyt jo tyylikkäästi taustahahmoksi.

Viidennen sukupolven painos (Moottori 3/2023) on ehkä kaunein ja haluttavin Prius koskaan, mutta tiloiltaan aiempia malleja epäkäytännöllisempi, ja on esimerkiksi Euroopassa myynnissä vain lataushybridinä. Lisäksi mallin suosio jäi Suomessa niin vaatimattomaksi, että maahantuonti lopetettiin vuonna 2024.

Todennäköisesti tämä on kuitenkin ollut osa Toyotan strategiaa aivan alusta asti. Sen sijaan, että hybriditekniikka olisi otettu heti käyttöön tutuissa suosikkimalleissa kuten Corollassa tai Avensiksessa, luotiin täysin uusi mallinimi sen varalta, että hybriditekniikka olisikin floppi. Näin vältettäisiin tunnetumpien mallinimien mainehaitta siinä katastrofaalisimmassakin skenaariossa.

Aiemminhan Toyota toimi samalla tavoin esimerkiksi Tercelin kohdalla, joka oli 1970-luvun lopulla japanilaisvalmistajan ensimmäinen etuvetomalli, ja kaksi vuotta sitten myyntiin tullut bZ4X-sähköauto jatkaa samaa "tuntematonta" nimeämislinjaa.

Sitä mukaa kun hybriditekniikka alkoi kerätä mainetta, sitä alettiin ripotella myös niin kutsuttuihin tavallisiin Toyotoihin. Tänä päivänä hybridivoimalinja löytyykin käytännössä japanilaisvalmistajan jokaisesta volyymimallista.

Näistä kaikkein suosituin on ikivihreä Corolla. Sitä myytiin uutena viime vuonna maailmanlaajuisesti 1,08 miljoonaa kappaletta, ja meikäläisissä ensirekisteröinneissä yllettiin 2 920 autoon. Tämä tulos oikeuttaa maailman toiseksi myydyimmän, ja Suomen myydyimmän, auton titteliin.

Vertailuun otimme farmarimallisen Corollan, jonka mitat täsmäävät yllättävän hyvin Priuksen kanssa. Corollan kori on toki 20 cm pidempi, mutta sisätilat määrittävä mitta eli akseliväli on autoissa tismalleen sama.

Yksinkertaisen nerokas

Jotta vertailuautojen hybriditekniikan eroja voitaisiin selittää mahdollisimman yksinkertaisesti, aloitetaan siitä, miten vanhan Priuksen hybridijärjestelmä toimii. Tämä voi silkkana tekstinä vaikuttaa monimutkaiselta, mutta todellisuudessa tekninen toteutus on hämmentävän yksinkertainen.

Priuksen polttomoottori on periaatteessa samanlainen kuin missä tahansa muussakin bensiiniautossa, mutta hyödyntää niin sanottua Atkinson-sykliä. Siinä moottorin puristustilavuus on paisuntatilavuutta pienempi eli työtahti puristustahtia pidempi, mikä saadaan aikaan myöhäisemmällä imuventtiilien sulkeutumisella.