Nykyautojen harvatkin helmet hukkuvat massaan

Monotonisoitunut automaailma tekee sen, että jopa harvoista valopilkuista on vaikea innostua.

Uusi kiinalainen sähköautomerkki, jonkinlainen pullava hybridicrossover, pari vuotta vanha malli nyt tekoälypäivityksellä, joopa joo. Uusien autojen maailma on täynnä melko monotonisia uutuuksia, joista jaksaa olla kiinnostunut joko työkseen tai sen ajan, kun ostohousut ovat tositarkoituksella jalassa.

Eikä se ole ihme, että autojen valmistamisen kallistuessa valmistajat panostavat hyvin vetäviin autoluokkiin malleilla, jotka tarjoavat television viihdeohjelmien hengessä vähän kaikille kaikkea. B- ja C-segmentit crossoverit toistuvat jokaisen automerkin painopistealueina tuleville vuosille, isompia katumaastureita unohtamatta.

Siellä täällä löytyy toki edelleen rohkeita avauksia. Honda Prelude on eräs niistä. Hiukan tavallisesta tekniikasta on onnistuttu kokoamaan mainio tyylinäyte vanhaan tapaan. Ylipäätään kaksioviset automallit ovat harvinaisia markkinoilla ja nekin yleensä saapuvat urheiluautoluokkaan. Honda ei ehkä ole hinnoittelultaan aivan niin tavallinen kuin sen ehkä toivoisi olevan, mutta toisaalta periaatteessa Civicin tekniikkaa hiukan Type R:n osilla maustava auto on saanut sopivan ripauksen “sitä jotain” tuntuakseen erityiseltä.

Toinen ilopilleri on ollut Hyundai Ioniq 6 N, joka jatkojalostaa Ioniq 5 N:n ideoita sellaiseen muotoon, että granturismokuskeista autoharrastajiin jaksavat jopa vähän innostua sähköautoista. Pienten päivitysten lisäksi Ioniq 6:n muoto antaa autolle sopivasti omaa identiteettiä möhkälemäiseen Ioniq 5:een verrattuna.

Volkswagen muisti juhlistaa Golf GTI:tä tuomalla takavuosien himoitun kulttiklassikko Clubsport S:n takaisin Edition 50 Performance Pack -version myötä. Aidosti hauskaan ajamiseen tehty etuvetoraaseri on klassista “hot hatchiä” kolmella chilillä. Rajoitettu määrä ja hinta Performance Packin kanssa pitävät toki auton harvojen herkkuna, mutta oli todella raikasta, että Volkswagen tekee jotain tällaista vielä vuonna 2026.

Näiden autojen ongelma on kuitenkin se, että ne ovat yksin tyhjiössä. Niille ei ole kilpailijoita, joten ne ovat omissa ryhmissään yksin ilman todellista haastajaa. Jos takavuosina kuumien pystyperien kategoriaa riitti ryhmävertailuksi asti, nyt täytyy olla iloinen siitä, että joku vielä valmistaa niitä ylipäätään. Sama Preluden kanssa: näyttävien, mutta hiukan epäkäytännöllisten autojen luokassa pitää TT:n väistymisen jälkeen mennä aina tonniturhakeluokan “coupe-crossovereihin” saakka!

Iloton automarkkina johtaa helposti ilottomaan seuraamiseen. Muutos jo 10 vuoden aikana on ollut huima, pidemmästä tähtäimestä puhumattakaan. Onkin paljon helpompi löytää harrastajaa kiinnostavaa autosisältöä vanhemmista vuosikymmenistä, jolloin nykyisin kuihtuneissa segmenteissä tapahtui ja valmistajat kilpailivat kymmenottelussa pelkästään muutaman kärkilajin sijaan. Huono puoli on, että menneiden vuosikymmenien helmet ovat jo tiedossa, eikä uusia tule.