Koeajo: Volkswagen Golf Variant – pätevä käyttöfarkku räväkkäilmeisenä nelivetona

Volkswagenin tuttu Golf farmarikorisena R-Line Edition -varusteisena bensaversiona ja neljästä kulmasta raapivana on oiva ja näyttäväkin käyttöauto Suomen olosuhteisiin – kulutus tosin kipuaa helposti.

Saksalaisylpeys Golf nelivetoisena bensafarmarina kantaa pitkää mallinimeä, joka on kokonaisuudessaan Volkswagen Golf Variant R-Line Edition 2.0 TSI 4MOTION 150 kW. R-Line Edition -varustelu tuo mukanaan tavallista ärhäkkäämpiä ulkonäöllisiä yksityiskohtia niin ulkokuoriin kuin sisällekin. Sähäkän sähkönsininen väri sopii autoon hyvin ja tuo nätisti esiin mittasuhteet.

Koeajossa on farmarikoriseksi sivuprofiililtaan sopusuhtaisen sutjakka tapaus.

Talven tullen etenemistä on takaamassa myös nelivetoisuus. Ja mikä näinä sähköautoilun aikoina mieltä rauhoittavaa, toimintamatkaa on tankki täynnä luvassa noin 800 kilometriä. Ja tavaratkin mahtuvat kyytiin. Takaistuimet kaatuvat näppärästi kahdessa osassa.

Jousitusratkaisu ja alusta vaimentavat ja kuolettavat mallikkaasti isommat heilahtelut, mutta siltojen poikkisaumaoissa auto tärskäyttää takalistossa terävästi. Äänieristyksen suhteen jää hammasteltavaa: kuminat ja renkaiden rallatus kantaa sisälle matkustamoon – mutta ehkä vain olen tässä suhteessa sähköautoilun pois pilaama.

Auto on matka-ajossa kokoaan vakaampi ja ohjaus palauttaa nöyrästi, ohjasutuntuma saisi tosin olla hieman tunnokkaampi.

Mukautuva vakionopeussäädin toimii volkkarimaisen totutusti ja nikotteluitta. Samaa voi sanoa pienin varauksin myös DSG-automaattivaihteistosta, jossa on seitsemän pykälää. Välillä homma hoituu huomaamattomasti, välillä vaihteisto hieman pohdiskelee ratkaisujaan. Ja kyllä, kun oikean jalan nilkan suoristaa reippaasti liikennevaloista lähtiessä saa renkaat toki kuopaisemaan. Kaasupolkimen herkkyyteen tottuu pian ja ajotiloja voi valita omien tottumusten tai ajotilanteiden mukaan.

Kuskin valtakunta kunnossa

Ratin takana on hyvät oltavat myös siksi, että vihoviimeiset ”haptiset” kosketustuntoon perustuvat painikkeet on korvattu selkeän tuntuman suovilla fyysisillä kytkimillä.

Istuin ja ohjauspyörä säätyvät riittävän monipuolisesti, näkyvyys eteen ja etuviistoon on kunnossa. Näkymät takaviistoon ja taakse ovat toista maata, sillä takaikkuna on matala ja sivupeilit on muotoiltu varsin siroiksi.

Istuimet ovat paitsi näyttävät, niin myös erinomaiset. Ne tukevat oivasti niin selkää kuin reisiäkin myös sivusuunnassa. Etuistuimissa on ristiseläntuen säätö.

Sisäilme ylisummaan on viimeistelty.

Digitaalinen 10,2-tuumainen mittaristo on alan huippua eli tarkka, selkeä ja näkymiltään räätälöitävä. Samaoilla sanoilla voi kehua 12,9-tuumaista kosketusnäyttöä, jonka käyttö on luontevaa. Valikkoviidakossa on helppoa suunnistaa.

Fiksu idea on ollut sijoittaa ratin vasemmalle puolelle kojelaudan reunaan oman pienen ohjauspaneelin, josta voi säädellä valoja ja kytkeä päälle tuulilasin ja takaikkunan lämmityksen.

Hyökkäävä ulkoilme

Madallettu urheilullinen alusta luo tuntumaa ja hyökkäävää ulkonäköä. On tummennettuja ikkunoita, helmalevikkeitä ja muista Golf-malleista erottuva puskuri. Rengastus on 18-tuumainen (225/40). Ajettavuutta suo progressiivinen ohjaus, sähkömekaaninen ajonopeuden mukaan muuntuva ohjaustehostin sekä elektroninen tasauspyörästönlukitus.

Urheilullisesti muotoillun ratin taakse istahtava lähiöfaija saattaa hetkellisesti hairahtua kuvittelemaan itsensä kulmakunnan Kekeksi – mutta toki nopeusrajoitusten ja ajo-olosuhteiden rajoissa.

Auton ulkonäkö saa odottamaan sitä, että kohta saa kaitsea konepellin alta jyllääviä roimia voimia. Kaksilitrainen bensiinimoottori suo käyttöön mukavat 204 hevosvoimaa (150 kW). Voimanlähteellä ohitukset hoituvat ja maisema vaihtuu tarvittaessa rivakasti. Kääntöpuolena on, että kulutus kipuaa herkästi pitkälti yli kahdeksan litran.

Huippunopeutta on kaksin verroin Suomen sallittuihin moottoritienopeuksiin verrattuna. Kiihtyvyys nollasta sataan on fossiilisilla kulkevaksi ihan riittävällä tasolla eli 6,5 sekunnissa.

On mallistossa muutakin tarjolla. Kuka haluaa raottaa kukkaron nyörejä voiman alttarille, niin hänen valintansa farkku-Golfiksi on R-versio, jossa on tehoa 333 hevosvoimaa (245 kW), mutta on tykillä hintaakin – 65 835 euroa.

Runsas avustinkatras

Erilaisia avustimia tulee tämän varustetason myötä runsaasti. Niitä ovat väistöliikeavustin ja kääntymistilanteen hätäjarrutusavustin sekä hätäjarrutustoiminto jalankulkija- ja pyöräilijätunnistuksella. Pimeän vuodenajan koitettua turvaa tuo myös kuljettajan väsymyksentunnistus.

Pysäköintiavustin toimi jokaisella kokeilukerralla luontevasti ja hyvin: kertoi kuskille, onko ehdotettu kadunvarren lokonen kooltaan riittävä ja sitten viikkasi auton nätisti paikoilleen. Avustin etsii sopivia pitkittäisiä pysäköintiruutuja 40 km/h -nopeuteen saakka. Kuskista tulee matkustaja, sillä avustin kaasuttaa, jarruttaa ja ohjaa automaattisesti. Tarkkana toki täytyy olla ja pystyä tarvittaessa puuttumaan auton toimintaan, jottei tule pettymyksiä.

Koeajetussa autoyksilössä on normaalin R-Line Business -varustelun lisäksi mm. metalliväri, 18-tuumaiset York-kevytmetallivanteet, led-ajovalot sekä kaukovaloautomatiikka. Koeajossa olevan autoyksilön hinta kipuaa yli 50 000 euron, sillä lisävarustelistalta autoon on ruksittu iQ.Drive-avustinpaketti (1 086 e) ja sähkötoiminen vetokoukku (1 180 e).

Vuosikymmenten syömähammas

Alla kansanautojen taitajan ja saksalaisen autojätin todellinen vuosikymmenten syömähammas, ja yksi autohistorian ikonisimmista automalleista. Ja kun Golfin kahdeksas sukupolvi sai taannoin kasvojenkohotuksen, on ajossa tavallaan Volkswagen Golf 8.5.

Ja jos automallin historia kiinnostaa syvällisemmin, kannattaa lukea Aake Kinnusen mainio artikkeli otsikolla Volkswagen Golf – 50 vuotta kärkitulosta.